Ollaan oltu kimpassa jo liki 10 vuotta. Molemmat olemme reilusti yli 3-kymppisiä. Itselläni on ollut aina kunnianhimoa ja tahtoa pyrkiä eteenpäin elämässä. Tietty itsenäisyys on aina kiehtonut minua.
Mutta.... tämä suhde sitten. Ainut kannatteleva asia elämässäni tällä hetkellä, mutta tuntuu että tarina ei etene mitenkään. En todellakaan kaipaa avioon, mutta jonkunlainen kehitys ja elämän rakentaminen pysyvälle pohjalle olisi mielestäni jo ajankohtaista.
Olemme molemmat mieheni kanssa korkeasti koulutettuja, mutta täysin määräaikaisten työsuhteiden armoilla. Itselläni alkaa riittämään ja haluan ottaa ohjat omasta elämästä. Tuntuu että mitä enemmän olen hänen laiskan persoonansa seurassa sitä pahemmin taannun samalle tasolle.
Olen ehdottanut miehelle oman yrityksen perustamista, mutta EI -ei halua semmoista vastuuta ja riskiä.. Oman asunnon hankkimista, tai edes pyrkimystä siihen suuntaan, mutta EI. Hän ei ota kantaa mihinkään, vaan hilluu päivästä toiseen, ihan kuin olisimme vielä parikymppisiä. Hän ei halua vastuuta mistään, kaikki on minun nimissäni, auto, vakuutukset, KAIKKI. Hän tekee asíoita jos niistä huomauttaa -hyvin harvoin muuten.
Tiedän, että välitän hänestä, mutta en vaan enää jaksa kannatella unelmaa mikä ei koskaan rakennu meille yhdessä. Olemme hankkineet koiran, ja se on tällä hetkellä yksi suuri este sille että lähtisin omille teille. En todellakaan halua erokoiraa kahteen talouteen lainaksi. Ja tietenkin on myös pelko siitä, että jäänkö taas yksin. Olin yksin 29-vuotiaaksi, ja jo ajatus yksinolosta saa minut pelkäämään oman vapauteni ottamista. Jos minulla olisi edes kaveripiiri lähellä, mutta ei.
Mitä ihmettä on enää tehtävissä. Joisin varmasti suruni pois, jos vaan alkoholi maistuisi...
VASTUUta pakoileva mies
28
4332
Vastaukset
- Vastuu molemmilla
Aika rankkaa tekstiä ihmisestä, jonka olet vierellesi valinnut ja jota olet arvostanut. Minne se arvostus on nyt yhtäkkiä kadonnut? Siihenkö, että olet nyt turhautunut, koska te asutte yhä vuokralla, kun teillä ei ole lapsia, sormuksia, jaettuja laskuja...?
Mikä saa sut kuvittelemaan, että niiden varaan rakennettu elämä olisi jotenkin huomattavasti vakaampaa kuin nykyinen, jos oma asenteesi kumppaniasi kohtaan on muuttumassa tuollaiseksi kuin sitä kuvailit?
Huonon päivän eteen tullessa pitäisi katsoa ensin peiliin ja kysyä itseltään, että olenko itsekään tehnyt kaikkea sen eteen, että saisin kumppaninikin kiinnostumaan ja innostumaan minulle juuri nyt tärkeistä asioista. Toisen syyllistäminen kun on aivan liian helppoa!
Voisit aloittaa vaikka siitä, miksi mitään ei olla jo hankittu puoleksi, jos se omistussuhde kerran on niin tärkeä todiste jostakin.
Ehkä miehesi ei vain ole yhtä itsenäinen yrittäjäluonne kuin sinä ehkä olet. Ja mitä jos häntä vain hirvittää lähteä nyt pätkätyöläisenä etsimään asuntoa ja ottamaan lainaa, etenkin tällaisena aikana, kun joka tuutista kuulee taantumasta.
Ovatko nuo sitten vastuuntunnottoman vätyksen merkki?
Vai ketuttaako sinua kenties vain hänen haluttomuutensa toteuttaa sinun unelmiasi sinun toivomallasi tavalla ja vauhdilla juuri nyt?
On sinussakin varmasti piirteitä, joita mies ei hirveästi arvosta, mutta sietää silti, koska tykkää sinusta. Yhteistyöllä te olette tähänkin asti selvinneet, niin miksikäs ei tästä eteenkinpäin? Mikä estää ottamasta NYT sen rakkaudentunteen avuksi, kun tekee mieli tehdä suurian elämänmuutoksia ja investointeja tulevaisuuden suhteen?
Jos toisesta sanoo pitävänsä, sen höpinän pitäisi kylläkin näkyä ja kuulua varsinkin tulevaisuutta suunniteltaessa!- väsynyt...
Olen innostanut miestäni kaikki nämä vuodet samoihin teemoihin, mutta turhaan. En siis mätkättänyt, vaan yrittänyt motivoida muuten. Lapsia en haluakaan, mutta jotain pysyvää kuitenkin. Tuntuu tyhmältä heittää rahaa vuokraan kun sillä ostaisimme itsellemme taloudellista tukea vanhoille vuosille. Luulen, että sille on todella käyttöä, eläkkeitä kun ei ole ehtinyt juuri kertymään.
Ja ei, hän ei ole koskaan toteuttanut minun unelmiani, ihan itse olen ne joutunut toteuttamaan näissä räävityissä puitteissa. Ei koskaan ole hemmotellut minua lahjoilla tai mitään muutakaan, enkä sellaista krääsää kaipaakaan. Minulle riittäisi yksinkertaisesti mies, joka ottaa vastuuta jostain, vaikka edes itsestään.
Kaikki mitä hänelle on kaatunut eteen työtilaisuuksissakin hän on saanut tuttujen ja tutun tuttujen kautta. Hänen ei ole oikeasti tarvinut koskaan yrittää mitään. Ja hän itse olisi hyvin onnelinen eläessäänkin näin, hengaten päivästä toiseen. Mutta nyt sitä itse miettii, jaksaako tuota nahjusta katsoa enää..
Ja se arvostus.... se hupenee kun toisessa ei ole enää mitä arvostaa. Tajuaa, että miehen sijasta silloin joskus rakastuikin onnettomaan pikkupoikaan, joka ei pärjää tosimaailmassa.
Juu. Nyt kun tän tekstin lukee tajuaa, että kohti loppua tässä väistämättä mennään.. - Rankkaa on
"Vastuu on molemmilla"
Eli vastuu on molemmilla yhteisestä elämästä ja sen asioiden järjestelystä. Jos elämä ei etene mihinkään suuntaan, toinen ei ota kuuleviin korviinsa, mitä toisella on asiaa, niin on siinä silloin ongelma, halusit tai et.
Jos ja kun se huono päivä tulee eteen suhteessa kuin suhteessa, niin onko vika aina itsessä, kun käsket katsomaan peiliin? Sielläkö se vika on aina? Jos näin on, miksi mies on aloittajan kanssa?
"Vai ketuttaako sinua kenties vain hänen haluttomuutensa toteuttaa sinun unelmiasi sinun toivomallasi tavalla ja vauhdilla juuri nyt?"
Yhteisen elämän eteen tehdään ja halutaan tehdä mukisematta töitä kaikin tavoin, muuten se ei suju. Tämä on faktaa. Jos toinen joutuu vain odottelemaan, milloin asiat alkavat tapahtua ja elämä mennä eteenpäin, sitä on turha jäädä odottelemaan liian pitkäksi aikaa. Mitä tuon aloittajan tapauksen mies oikein odottelee? Onko sinulla "Vastuu molemmilla" siihen kysymykseen vastaus? Mies ei aloittajan kertoman mukaan ota kantaa mihinkään. Vastausta on turha spekuloida iänkaiken. Kun vastauksia elämän järjestämiseksi ei tule, tosiaan on aika ottaa ohjat omiin käsiin. Tarvittaessa se tarkoittaa poismuuttoa ja uutta kumppania, jolla tulevaisuus näyttäytyy enemmän samankaltaisena kuin itsellä. Omista haaveista ei tarvitse luopua jonkun aikaansaamattoman pellen takia, joka ei ota vastuuta=ei edes vastaa kysymyksiin.
"Yhteistyöllä te olette tähänkin asti selvinneet, niin miksikäs ei tästä eteenkinpäin?"
Tuossa aloittajan koko kirjoituksessa on pääasiana se, ettei ole enää mitään yhteistyötä. Se on aika selvästi havaittavissa, koska toinen ei suostu neuvotteluun. Aloittaja on huomannut, että yhteistyö jatkui vain tähän, olemassaolevaan tilanteeseen ja pisteeseen, mutta se siis ei jatku yhtään kehittyneempään suuntaan, minkä vuoksi aloittaja on närkästynyt ja tylsistynyt omaan elämäänsä. Miksi aloittajan pitäisi jäädä tuleen makaamaan ja pilata oma elämänsä toisen takia? Jos luonteet ja tavoitteet ovat parilla täysin erilaiset, miksi pitäisi "ottaa rakkaus käyttöön", kun siihen ei ole mitään syytä enää? Ihmisellä on vastuu myös omasta elämästään, ja jos puolison valinta osoittautuu vääräksi, on aika jatkaa eteenpäin - yksinkin on parempi kuin jonkun jarruttajan kanssa.
Itse en voisi kuvitellakaan olevani miehen kanssa, joka ei saa sanaa suustaan. Miksi minun pitäisi jäädä toteuttamaan sellaisen miehen unelmia tai elää vain hänen pillinsä mukaan? Jos ei toinen halua neuvotella yhteisistä asioista kun kerran molemmilla on vastuu, se on suhteen loppu. - ad asd asd asd
"Vai ketuttaako sinua kenties vain hänen haluttomuutensa toteuttaa sinun unelmiasi sinun toivomallasi tavalla ja vauhdilla juuri nyt?"
Eikäö tuo ole aika hele***n iso ongelma?
Mitä arvoa on semoisella suhteella jossa unelmat eivät kohtaa? Kyllä parisuhteessa kummallakin pitää olla suunnilleen samanlainen näkemys tulevaisuudesta. Eihän se nyt tomi mitenkään, jos toinen haluaa ison perheen ja toinen ei, toinen haluaa asua Ibizalla, toinen Utsjoella, toinen haluaa omakotitalon isolla pihalla kun toinen ahluaa asua vuokralla keskustassa...
Mitä ihmeen järkeä on parisuhteessa, joka tuhoaa kaikki unelmat ja haaveet?
- asdgasdggdas
Älä ainakaan koskaan tee lapsia jos eroaminen on noin vaikeeta jo koiran kanssa.
Ehkä sun pitäis alkaa vaan alkoholistiks.- ....................
No kyllä vaan, jos se viina maistuisi. Onko vinkkejä tähän? Omakohtaista tietoa ;)
- oppeliini1
Harmin paikka kun olet huolellisesti ja harkiten pysynyt yhdessä tuon tason " hällä väliä"-tyylisen kaverin kanssa. Teillä varmasti on ollut paljon hauskoja hetkiä yhdesä mutta tuo kaveri ei todellakaan osaa suunnitella nenäänsä pedemmälle. Se ei ole kovin luotettavaa pitkällä tahtaimellä.
Mahtaisiko olla parasta laskea tuo mies menemään?
Aivan varmasti sinä loydät uuden ystävän joka on valmis sitoutumaan ja suunnittelemaan elää eteenpäin juuri sinun kanssasi.
Saattaa kestää jonkin aikaa kunnes se täydellinen mies osuu kohdalle, mutta ole vakuuttunut, sinulle on sellainen jossain tallella.
Ellet tietysti halua jatkaa huoltaja/suunnittelija/rakastajatar/kohta elättäjä - suhdetta jatkossakin. - rakastatko miestä?
Huh huh mitä tekstiä! Ajatteletko tosiaan, että voit muuttaa toista?! Ja vielä sinun elämäsi toiveiden mukaiseksi?!
Tietenkään mies ei tee oma-alotteisesti mitään, koska sinä määräät teillä mitä tehdään.
Olette erilaisia, haluatte elämältä eri asioita. On siis aika erota.
Sinulla on jo oma vapautesi ja kannat vastuun kaikesta, eihän miehestä ole sinulle kumppaniksi nytkään. Läheisriippuvuutta on roikkua epätyydyttävässä suhteessa. Mieskin varmaan reipastuisi, kun joutuisi ottamaan ihan itse vastuuta elämästään eron myötä. Olisi siis miehellekin eduksi, jos ja kun eroatte.- ....................
Välitän, rakastamisesta en ole niin varma enää. Mutta minulla tulee edelleen ikävä häntä kun olen poissa. Toisaalta minulla tulee myös ikävä viuluani.
Sitä vaan toivoo, että jos mies sitten vanhemmiten löytää sen aikuisen itsestään.
Mutta miehen reipastumiseen en usko, laiska luonne on kuulemma sama jo viimeiset 20 vuotta. Ei vaan tarvitse mitään haasteita elämässään. Mutta voi myös sanoa, että kyllä minuakin johdettiin hitusen harhaan. Opiskeluaikoina hän teki töitä (kun oli pakko) ja opiskeli vielä korkeakoulussa, ja niin minä tyttö ajattelin, että ollaan saman henkisiä. Totuus on valjennut minullekin vasta asteittain. Kävi koulua vain miellyyttääksen vanhempiaan ja täyttääkseen odotukset sen suhteen, ei siis itseään varten
Tiedän, mitä on kun nainen muokkaa miestään juuri sellaiseksi kuin haluaa, enkä ole ollut tällainen koskaan. Olen antanut miehelle vapauden, siinä missä hän myös minulle. En siis ole mikään nalkuttava akka, puurran hiljaa ja odotan että toinen huomaa sijoitukseni yhteiseen hyvään, mutta ei.
Ja tottahan minussakin on vikaa. Mutta pystyn ainakin käsittelmään asioita, vaikka vaikeita ovatkin, enkä pakoile sellaisia hommia mitkä nyt minusta ei ole hauskoja. Pienet lapset tekee vaan sitä mikä on kivaa, ja sanomisesta sitä mikä ei. Ja pienen lapsen kanssa tunnen nyt asuvani. Ja en jaksa itse mainita asioista jotka pitäisi olla aikuiselle miehelle ihan itsestään selviä.
Ehkä todellakin on aika jo vapauttaa hänet leikkimään elämää yksin. - sinkku mies
.................... kirjoitti:
Välitän, rakastamisesta en ole niin varma enää. Mutta minulla tulee edelleen ikävä häntä kun olen poissa. Toisaalta minulla tulee myös ikävä viuluani.
Sitä vaan toivoo, että jos mies sitten vanhemmiten löytää sen aikuisen itsestään.
Mutta miehen reipastumiseen en usko, laiska luonne on kuulemma sama jo viimeiset 20 vuotta. Ei vaan tarvitse mitään haasteita elämässään. Mutta voi myös sanoa, että kyllä minuakin johdettiin hitusen harhaan. Opiskeluaikoina hän teki töitä (kun oli pakko) ja opiskeli vielä korkeakoulussa, ja niin minä tyttö ajattelin, että ollaan saman henkisiä. Totuus on valjennut minullekin vasta asteittain. Kävi koulua vain miellyyttääksen vanhempiaan ja täyttääkseen odotukset sen suhteen, ei siis itseään varten
Tiedän, mitä on kun nainen muokkaa miestään juuri sellaiseksi kuin haluaa, enkä ole ollut tällainen koskaan. Olen antanut miehelle vapauden, siinä missä hän myös minulle. En siis ole mikään nalkuttava akka, puurran hiljaa ja odotan että toinen huomaa sijoitukseni yhteiseen hyvään, mutta ei.
Ja tottahan minussakin on vikaa. Mutta pystyn ainakin käsittelmään asioita, vaikka vaikeita ovatkin, enkä pakoile sellaisia hommia mitkä nyt minusta ei ole hauskoja. Pienet lapset tekee vaan sitä mikä on kivaa, ja sanomisesta sitä mikä ei. Ja pienen lapsen kanssa tunnen nyt asuvani. Ja en jaksa itse mainita asioista jotka pitäisi olla aikuiselle miehelle ihan itsestään selviä.
Ehkä todellakin on aika jo vapauttaa hänet leikkimään elämää yksin.Yleisesti ottaen mitä vähemmän vastuuta elämässä on, sitä onnellisempi ihminen on. Minäkin teen miehenä (ihan sinkkumies olen) töitä vain siksi, kun on pakko. Ei kiinnosta edetä työuralla miksikään johtajaksi, vaikka taitojen puolesta siihen saattaiskin olla mahdollisuudet, koska en halua ylimääräistä vastuuta harteilleni ja 8 tunnin työpäivässä 5 päivänä viikossa sekä omien asioiden hoitamisessa on vastuuta ja tekemistä aivan tarpeeksi. Haluan, että voin tehdä ja ajatella elämässäni muitakin asioita, kuin pelkkää työtä, tehdä sellaisia asioita, jotka tuovat minulle oikeasti iloa ja onnellisuutta elämääni.
Se elämä on kaukana onnellisesta, jos vastuu painaa esimerkiksi niin, ettei voi nukkua öitänsä rauhassa. Ja miksi turhaan ajatella sellaisia asioita, jotka eivät ole hauskoja. Sehän on vain typerää itsensä kiusaamista. Tietenkin asiat on hyvä käsitellä, mutta jos asioita ei ole pakko ajatella, ne voi jättää huoletta taka-alalle. Elämä kannattaa täyttää niillä asioilla, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi. - rakastatko miestä?
.................... kirjoitti:
Välitän, rakastamisesta en ole niin varma enää. Mutta minulla tulee edelleen ikävä häntä kun olen poissa. Toisaalta minulla tulee myös ikävä viuluani.
Sitä vaan toivoo, että jos mies sitten vanhemmiten löytää sen aikuisen itsestään.
Mutta miehen reipastumiseen en usko, laiska luonne on kuulemma sama jo viimeiset 20 vuotta. Ei vaan tarvitse mitään haasteita elämässään. Mutta voi myös sanoa, että kyllä minuakin johdettiin hitusen harhaan. Opiskeluaikoina hän teki töitä (kun oli pakko) ja opiskeli vielä korkeakoulussa, ja niin minä tyttö ajattelin, että ollaan saman henkisiä. Totuus on valjennut minullekin vasta asteittain. Kävi koulua vain miellyyttääksen vanhempiaan ja täyttääkseen odotukset sen suhteen, ei siis itseään varten
Tiedän, mitä on kun nainen muokkaa miestään juuri sellaiseksi kuin haluaa, enkä ole ollut tällainen koskaan. Olen antanut miehelle vapauden, siinä missä hän myös minulle. En siis ole mikään nalkuttava akka, puurran hiljaa ja odotan että toinen huomaa sijoitukseni yhteiseen hyvään, mutta ei.
Ja tottahan minussakin on vikaa. Mutta pystyn ainakin käsittelmään asioita, vaikka vaikeita ovatkin, enkä pakoile sellaisia hommia mitkä nyt minusta ei ole hauskoja. Pienet lapset tekee vaan sitä mikä on kivaa, ja sanomisesta sitä mikä ei. Ja pienen lapsen kanssa tunnen nyt asuvani. Ja en jaksa itse mainita asioista jotka pitäisi olla aikuiselle miehelle ihan itsestään selviä.
Ehkä todellakin on aika jo vapauttaa hänet leikkimään elämää yksin.Ei miehet mitään huomaa, turhaa puurrat hiljaa marttyyrinä. Asioista on parisuhteessa keskusteltava.
"Tiedän, mitä on kun nainen muokkaa miestään juuri sellaiseksi kuin haluaa, enkä ole ollut tällainen koskaan. Olen antanut miehelle vapauden.. En siis ole mikään nalkuttava akka.."
Aloituksessa kirjoitat kyllä ihan eri tavalla:
"Olen ehdottanut miehelle oman yrityksen perustamista.. Oman asunnon hankkimista, tai edes pyrkimystä siihen suuntaan.. Hän tekee asioita, jos niistä huomauttaa.."
Olisikohan aika suunnata katse omaan käytökseen ja asenteeseen miestä kohtaan.. Jos ei enää ole enää varma rakastaako toista, voi olla varma ettei rakasta. Rakkauden kyllä tuntee sisimmässään. - ....................
rakastatko miestä? kirjoitti:
Ei miehet mitään huomaa, turhaa puurrat hiljaa marttyyrinä. Asioista on parisuhteessa keskusteltava.
"Tiedän, mitä on kun nainen muokkaa miestään juuri sellaiseksi kuin haluaa, enkä ole ollut tällainen koskaan. Olen antanut miehelle vapauden.. En siis ole mikään nalkuttava akka.."
Aloituksessa kirjoitat kyllä ihan eri tavalla:
"Olen ehdottanut miehelle oman yrityksen perustamista.. Oman asunnon hankkimista, tai edes pyrkimystä siihen suuntaan.. Hän tekee asioita, jos niistä huomauttaa.."
Olisikohan aika suunnata katse omaan käytökseen ja asenteeseen miestä kohtaan.. Jos ei enää ole enää varma rakastaako toista, voi olla varma ettei rakasta. Rakkauden kyllä tuntee sisimmässään.Nalkuttaminen ja huomauttaminen ovat mielestäni ihan eri asioita, Jos huomautan hänelle asioista kerta puoleen vuoteen, asioista jotka ei etene kuin aina omin voimin -en näe että nalkutan. Olen nähnyt likkakavereissa hyviä esimerkkejä nalkutuksesta. Oma ääneni ei edes yllä sille tasolle.
Sanon kerran ja sitten annan olla. Uskon, että jos toinen välittää se kerta rauhallinen asioista kertominen riittää. Ja välillä tämä toimiikin. Mutta näin monen vuoden jälkeen sitä jo odottaa että toinen osaisi arvostaa enemmän ilman sitä sanomistakin.
Käytös on itsellä jo kääntymässä sisään päin... se kai kielii jostain.. - Uusavutonta..
En oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Siis ei voi erota kun on koira? Sekö se oli?
Kauhea valitus siitä millainen oma kumppamni on. Sain kuvan, että mies on kuitenkin ihan tyytyväinen suhteeseen..joten aloittaja tekee väärin miestä kohtaan kun kasvokkain välittää, mutta kun selkänsä kääntää niin alkaa armoton moittiminen.
Mikä oikeus sinulla ap on haukkua toista ihmistä vain sen takia, että hän on erilainen kuin sinä? Ja vielä antaa toisen ymmärtää, että yhteinen tulevaisuus odottaa?
Aloittaja kun on reipas ja tavoitteellinen niin ei muuta kun ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja laittaa suhteen poikki. Itsehän itseäsi jarrutat, ei miehesi. Elämä on valintoja täynnä.
- Niin kai sitten
Niin tänä päivänä on kiivettävä korkelle, muuten ei ole mitään. Työtä, työtä, työtä ja siitä saatavaan korkeaan palkkaan.
Luxusluokan auto, hienoista hienoin talo, muodikas sisustus jne. Mutta aina on vihreenpää aidan takana. Mihinkään ei olla tyytyväisiä.
Pitää olla malliin sopiva mies/nainen että ei tarvitse hävetä kun esittelee hänet sukulaisille, työkavereille yms.
Siellä kotona on hienoo mutta aikaa siellä ei ole olla. Juostaan kissanristiäisissä ja kaikenmaailman kokuksissa.
Mitä sitten jos joku haluaa kyydistä pois.haluaa muutakin elämältään kuin menestymistä ja pelkkää työtä. Tulee vähemmällä toimeen. Onko se rikos ja rangaistus tänä päivänä.- muka oma valinta
Laiskuus keksii koko ajan jotain tekosyitä. Kun ei saa mitään, ei muka haluakaan mitään. Kun joku vaihtaa sulle ne kalsarit et laiskana itse viitsi enää. Tietty häveliäisyys ja asioista vastaaminen on sisäsyntyistä. Sitten on näitä tupajumeja, nurkkavihtoja vässyköitä, joita dominoivat äidit kasvattaa....
- 7319
muka oma valinta kirjoitti:
Laiskuus keksii koko ajan jotain tekosyitä. Kun ei saa mitään, ei muka haluakaan mitään. Kun joku vaihtaa sulle ne kalsarit et laiskana itse viitsi enää. Tietty häveliäisyys ja asioista vastaaminen on sisäsyntyistä. Sitten on näitä tupajumeja, nurkkavihtoja vässyköitä, joita dominoivat äidit kasvattaa....
Miten niin kun ei saa mitään ? Entä jos on oikeasti sellaisia ihmisiä jotka tyytyvät vähenpään. Ei heitä kuitenkaan laiskoiksi kannattaisi alkaa haukkumaan.
Joillekkin vaan ei riitä mikään. Ei mikään. Koskaan he eivät ole tyytyväisiä vaikka heille kultalautasella tarjoisi timangeja.
On töissä olevia ihmisiä, maksavat laskunsa, hoitavat perheensä vaikka palkka on sitä mitä on. Ovat tyytyväisiä elämäänsä. Eivät kurkota kuuta vaan pysyvät maan pinnalla. - puhut asiaa
7319 kirjoitti:
Miten niin kun ei saa mitään ? Entä jos on oikeasti sellaisia ihmisiä jotka tyytyvät vähenpään. Ei heitä kuitenkaan laiskoiksi kannattaisi alkaa haukkumaan.
Joillekkin vaan ei riitä mikään. Ei mikään. Koskaan he eivät ole tyytyväisiä vaikka heille kultalautasella tarjoisi timangeja.
On töissä olevia ihmisiä, maksavat laskunsa, hoitavat perheensä vaikka palkka on sitä mitä on. Ovat tyytyväisiä elämäänsä. Eivät kurkota kuuta vaan pysyvät maan pinnalla."Entä jos on oikeasti sellaisia ihmisiä jotka tyytyvät vähenpään. Ei heitä kuitenkaan laiskoiksi kannattaisi alkaa haukkumaan."
Todella hyvin sanottu ja täysin totta tuo on. Jotkut eivät vain millään näytä ymmärtävän, että kaikkia ei oikeastikaan kiinnosta esim. uralla eteneminen, vaan moni ihminen on onnellinen, kun elämässä on perusasiat kunnossa. Jos näiden uraohjus johtajien elämä on kerran niin mukavaa ja ihanaa, niin miksi heidän täytyy silloin morkata näitä ihmisiä, jotka tyytyvät vähempään? Etteivät sittenkin vain olisi salaa kateellisia.
Ja nähty muuten on, että aivan jotkut muut asiat elämässä merkitsevät ja elämään onnea tuovat, kuin työnteko ja uralla eteneminen. - hei HAloo
7319 kirjoitti:
Miten niin kun ei saa mitään ? Entä jos on oikeasti sellaisia ihmisiä jotka tyytyvät vähenpään. Ei heitä kuitenkaan laiskoiksi kannattaisi alkaa haukkumaan.
Joillekkin vaan ei riitä mikään. Ei mikään. Koskaan he eivät ole tyytyväisiä vaikka heille kultalautasella tarjoisi timangeja.
On töissä olevia ihmisiä, maksavat laskunsa, hoitavat perheensä vaikka palkka on sitä mitä on. Ovat tyytyväisiä elämäänsä. Eivät kurkota kuuta vaan pysyvät maan pinnalla.No, entäs jos nainen saa hoitaa kaikki maksutkin, tai muuten ne on kaikki myöhässä? Vaatiiko liikaa, jos mies osallistuisi. Ei mun mielestä...
Kyllä muakin ottais päähän, jos sais naisena kantaa vastuun ihan kaikesta! - Hyvä näin
muka oma valinta kirjoitti:
Laiskuus keksii koko ajan jotain tekosyitä. Kun ei saa mitään, ei muka haluakaan mitään. Kun joku vaihtaa sulle ne kalsarit et laiskana itse viitsi enää. Tietty häveliäisyys ja asioista vastaaminen on sisäsyntyistä. Sitten on näitä tupajumeja, nurkkavihtoja vässyköitä, joita dominoivat äidit kasvattaa....
Mutta jos oikeasti ei kaipaa omistusasuntoa tai korkeapalkkaista työtä? Onko silloin laiska? Jos kokee, että maailmalta ja elämältä täällä saa enemmän kuin tarpeeksi ilman valkolakkiakin tai bemaria - olenko laiska? Rakastan luontoa, eläimiä, reppureissaamista, lukemista, juoksemista, ruoanlaittoa, siivoamista, sisutamista, yrttien kasvattamista, musiikkia, ystäviä niin kuin ventovieraitakin, elämää!
En ole koskaan ollut rahan perään. En ole myöskään kokenut tarpeelliseksi kouluttautua akateemisesti tai hankkia omakotitaloa.
En koe olevani laiska. - Nyrkki-Ismo
puhut asiaa kirjoitti:
"Entä jos on oikeasti sellaisia ihmisiä jotka tyytyvät vähenpään. Ei heitä kuitenkaan laiskoiksi kannattaisi alkaa haukkumaan."
Todella hyvin sanottu ja täysin totta tuo on. Jotkut eivät vain millään näytä ymmärtävän, että kaikkia ei oikeastikaan kiinnosta esim. uralla eteneminen, vaan moni ihminen on onnellinen, kun elämässä on perusasiat kunnossa. Jos näiden uraohjus johtajien elämä on kerran niin mukavaa ja ihanaa, niin miksi heidän täytyy silloin morkata näitä ihmisiä, jotka tyytyvät vähempään? Etteivät sittenkin vain olisi salaa kateellisia.
Ja nähty muuten on, että aivan jotkut muut asiat elämässä merkitsevät ja elämään onnea tuovat, kuin työnteko ja uralla eteneminen."Todella hyvin sanottu ja täysin totta tuo on. Jotkut eivät vain millään näytä ymmärtävän, että kaikkia ei oikeastikaan kiinnosta esim. uralla eteneminen, vaan moni ihminen on onnellinen, kun elämässä on perusasiat kunnossa. "
Joitakin kumminkin saattaa kiinnostaa mm. se, että puoliso tekisi muutakin kuin valuisi pitkin vuokra-asuntoa kuin löysä pas*a.
Aloittajan tekstistä:
" Hän tekee asíoita jos niistä huomauttaa -hyvin harvoin muuten. "
Kuinkahan usein AP:n lapamato-mies ottaa osaa esimerkiksi kotitöihin? Ei nainen halua olla parisuhteessa se johtaja joka tekee kaikki päätökset. Kyllä miehestä pitäisi olla perheen nokkamieheksi. Jos ei ole niin se on nopeesti kengänkuva perseessä.
- Vapauta mies
Sellaiselle naiselle joka haluaa lapsia,tie nousee tässä asiassa pystyyn varmasti ennemmin tai myöhemmin.
Jos et halua lapsia et myöskään oikeasti rakasta häntä.- aloittaja
Todella typerä kommentti " Jos et halua lapsia, et rakasta häntä". Lasten tekemättä jättäminen on itselleni periaatteellinen päätös ollut aina. Ja jo suhteen alkuhuuman aikaan puhuimme tämän selväksi. En ole koskaan halunut lapsia. Piste.
Kaikki ei elä kuplassa ja tee mitä huvittaa, jotkut myös kantaa vastuun suuremmasta mittakaavasta. Joten älä pliis yleisitä omaa mössöpilttihellanlettas-ajatteluasi minulle.
Olemme erilaisia ja se hyvä. - Ei ole typerä
aloittaja kirjoitti:
Todella typerä kommentti " Jos et halua lapsia, et rakasta häntä". Lasten tekemättä jättäminen on itselleni periaatteellinen päätös ollut aina. Ja jo suhteen alkuhuuman aikaan puhuimme tämän selväksi. En ole koskaan halunut lapsia. Piste.
Kaikki ei elä kuplassa ja tee mitä huvittaa, jotkut myös kantaa vastuun suuremmasta mittakaavasta. Joten älä pliis yleisitä omaa mössöpilttihellanlettas-ajatteluasi minulle.
Olemme erilaisia ja se hyvä.Niin se on aina ihmishistoriassa mennyt ,että lisääntymishalut herää miehellä viimeistään 5kymppisenä tai siinä vaiheessa kun tajuaa oman kuolevaisuutensa.
- aloittaja
Ei ole typerä kirjoitti:
Niin se on aina ihmishistoriassa mennyt ,että lisääntymishalut herää miehellä viimeistään 5kymppisenä tai siinä vaiheessa kun tajuaa oman kuolevaisuutensa.
Ihan sama. Omat halut lisääntymiseen ei herää, koska en edelleenkään ymmärrä tarvetta sille.
Pelastetaan mielummin Euroopan luukuilta lapset tänne. Ei tää maailma ole mitenkään balanssissa, ei omassa avosuhteessa eikä noin yleensäkään. Ei lapsen teko ole mikään parisuhteen mitta, päinvastoin. Omasta lähipiiristä huonoiten voi juuri nämä lasten vanhemmat, jotka eivät enää edes tunne toisiaan.
- nainen 37
Aivan selvästi olet tullut parisuhteessa tiesi päähän, mutta et vain uskalla lähteä siitä. Oikein tunnen kuinka turhautunut sinä olet. Haluaisit mennä eteenpäin ja toteuttaa itseäsi, mutta sinulla on riippakivi, joka estää sinua etenemästä. Kuules nyt nainen, ota itseäsi niskasta kiinni ja tee nyt se päätös! Mikä sinua pidättelee nykyisessä suhteessasi? Yksin olemisen ja yksin jäämisen pelko.. sitä sinä kirjoitat! Kumpi on pahempaa olla yksin toimimattomassa parisuhteessa kuin olla yksin vapaana toteuttamaan itseään? Löydä se voima ja rohkeus itsestäsi ja kiskaisen itsesi irti tästä turvallisesta suhteesta, joka ei enää anna mitään. Joudut varmasti kohtaamaan kipeitä ja vaikeita tunteita. Joudut katsomaan itseäsi syvemmältä. Mutta usko pois, et kuole siihen, vaan nouset tuhkasta kuin feeniks lintu!
Jos jäät tuollaiseen tilanteeseen, kulutat hukkaan arvokasta aikaa elämässäsi. Tulet kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin uuden parisuhteen. Mieti aikaa vaikka viiden vuoden päähän.. Kuvittele ett elät unelmiesi miehen kanssa. TEillä on yhteinen yritys. Teillä on yhteinen intohimo ja yhteiset arvot. Teillä on rakkautta ja iloa elämässä. Tunnet kiitollisuutta, kun uskalsit lähteä huonosta suhteesta. Tuo kaikki voi odottaa sinua, mutta sinun täytyy nyt uskaltaa hypätä pois tuosta tutusta ja turvallisesta suhteesta ja elämästä ennenkuin uusi elämä voi sinulle tulla.
Minulle kävi kuvaamallani tavalla. Kun uskalsin lähteä aiemmasta suhteesta, niin ei kulunut vuottakaan kun tapasin miehen, joka mahdollisti kaikki unelmani.- Vaihtoehto 2
Mutta myöskään ei ole pois suljettua se ettei koskaan enää tapaa ketään sopivaa,se on yhtä hyvin mahdollista.
- monistaako omaansa
Vaihtoehto 2 kirjoitti:
Mutta myöskään ei ole pois suljettua se ettei koskaan enää tapaa ketään sopivaa,se on yhtä hyvin mahdollista.
Niin. Tuntuu että monet ihmiset osaavat katsoa elämää vain oman kokemuksen kautta. Eivät vain yksinkertaisesti kykene myötäelämään ollenkaan. Itsellä onni, niin muillakin. "Minä tein kovasti töitä ja näin pidin työpaikkani, miksei muut muka pysty samaan."
Näitä omaa nöyhtäänsä tuijottelevia neuvoja antavia on jokaisen lähipiiri tulvillaan.
- Anonyymi
Itse olen sitä mieltä että vuokralla asuminen on rahan kankkulan kaivoon heittämistä ja vieraan ihmisen varojen kartuttamista sekä toisten nurkissa luuhaamista. Kun lyhennät ja maksat omaa asuntoa kuukausittain saman summan kuin mitä maksaisit vuokralla asuessa on asunto jossain kohtaa maksettu ja lopulta maksat vain edullisen vastikkeen .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 575770
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap263657Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2241875Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281762- 941212
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna301167Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel284939Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49937Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.74877Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35848