Mieshoitaja päiväkodissa

ai ulkonäön perusteella tuomitaan ihmistä... hienoa.
ja ihan kaljaa osti, voi että apua :OOOOOO miten pärjäät.. kasva

Itselläni ei ole lapsi mutta kysynpä kysymyksen - ostatko sinä/ lapsiesi isä alkoholia koskaan? Edes viikonlopun saunajuomiksi tai viiniä ruokien kanssa tarjoiltavaksi? Silloin nimittäin on yhtä suuri oikeus arvostella sinua kuin sinulla on oikeus arvostella muita ulkonäön perusteella.

Olen itse alan opiskelija ja tiedän itsestäni että oma henkilökohtainen minäni ja alan työntekijä minä ovat kaksi aivan eri asiaa. Alan työssä otan kaiken käyttäytymisessäni huomioon mutta kun esimerkiksi juhlan aiheita tai vain viikonloppu tulee saattaisin tehdä melkein saman kuin tuo uusi harjoittelija. Ainoa ero minussa on etten polta koska tiedän millaista haittaa se tekee ihmiselle enkä ehkä näytä niin räikeältä töihin mennessäni ja olen nainen.

Ulkonäkö ei välttämättä kerro harjoittelijasta mitään. Entä jos hän vaikkapa on vain hyvin luova luonteeltaan? Tai on tietty mahdollista että hän on aikaisemmin elänyt villimmin ja ehkä tehnyt virheitä mutta nyt on matkalla parantamaan tätä historiaansa?

Tunnen monia ihmisiä (ystäviäni) joista ulkonäön perusteella sanoisin etteivät he todellakaan saa jäädä meille yöksi koska uskoisin että kaikki avomieheni ja minun arvotavarat katoaisivat heti sen jälkeen, jos en tuntisi niin varmasti juoksisinkin puolia tuttavapiiristämme karkuun...

Ulkonäkö voi pettää. Itselläni on myös kulmakoru ja olen joskus ajatellut tatuoinnin hankkimista. Eri asia alan töissä on se miten suhtautuu omaan ulkonäköönsä. Itse aina kerron ylpeänä tarinan ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä kun minulta kysytään korustani, tarinaan liittyy myös elämäni rakkaus.

Otin sen kerran ollessani ohjaajana nuorten kesäleirillä. Oli itse ajatellut lävistyksen hankkimista pitkään ja kun siellä saamani ystävät kehottivat ottamaan korun ja olemaan rohkea -tein sen, enkä kadu hetkeäkään. Nyt minulla on muisto ystävyydestä, rakkaudesta ja yhdestä parhaasta kesästäni.

Tottakai ollessani töissä kerron lapsille korun haittapuolista, ja opetan että tälläisen päätöksen tekeminen pitää olla harkittu.

Ja kaiken tekemäni työn kokemuksella voin sanoa että sinä tuomitset ihmisiä nopeammin kuin lapsesi. Lapset ovat harvinaisen nopeita hyväksymään erilaisia ihmisiä lähipiiriinsä ja huomaavat kyllä myös ne tosiseikat kuten että joku ostaa "kiellettyjä aineita" kaupasta mutta he eivät anna sen vaikuttaa päätökseensä tästä ihmisestä mikäli saavat tilaisuuden tutustua.

Tuttuja lapsia työpaikoista tulee välillä vapaallakin kaupungilla vastaan ja tervehdin heitä ystävänä, kerran eräs tyttö kysyi olenko menossa juhlimaan koska vaatteeni vaikuttivat siltä ja kerroin rehellisesti olevani menossa ystävieni kanssa puistopiknikille, nähdessään mukanani olleen viinipullon hän vain kommentoi sen kaunista etikettiä ja jatkoi matkaa vanhempiensa kanssa.

Myöhemmin tapasin tytön työpaikallani ja kerroin vieneeni pulloa lahjaksi yhdelle ystävistäni sillä oli hänen syntymäpäivänsä, tyttö halusi tietää mitä ystäväni tykkäsi kuvasta?

Lapset eivät keskity siihen mistä eivät tiedä tarpeeksi, kun he kyseenalaistavat sen on hyvä jos itse voit opettaa asiat heille niinkuin itse näet parhaaksi, mutta älä silti omalla asenteellasi opeta heitä katsomaan jokaista vastaantulijaa kieroon.

Silloin opetat heille että kaikkia ei hyväksytä ja he joko päätyvät kiusaamaan joukosta erottuvia tai kiusatuksi koska tuntevat itse olevansa vääriä jopa ehkä sinun silmissäsi.

"Onneksi se ei ole siellä pysyvästi ja syvästi toivon ettei ikinä pääse alalle oikeisiin töihin!" Kertoo paljon siitä kuinka paljon itse osaat hyväksyä erilaisuutta. Entä jos harjoittelija onkin koeajalla ja pääsee kyseiseen paikkaan pysyvästi?Vaihtavatko lapsesi paikkaa koska et voi hyväksyä yhtä ihmistä vai opetatko mieluummin heille hyvänä äitinä ettet halua heidän oppivan noita huonoja tapoja.

Juttele aiheesta ja kerro että sinun mielestäsi lävistyksien ja tatuointien ottaminen ei ole hyvä idea. (Molempien ottaminen sattuu ja tuo mukanaan myös vastuun kyseisen kohdan ihon hoitamisesta). Kyseinen toimii, lapsesi kunnioittavat sinua ei pelkästään äitinään vaan esikuvana, roolimallina ja kaiken tietävänä henkilönä, toistaiseksihan tuon ikäisille sinun sanasi pitäisi olla laki...

ainii ja:
"Nähtiin se kerran kaupassakin ja kori täynnä kaljaa ja kassalta pyysi vielä tupakkaa, näkiköhän ollenkaan et meillä oli lapsetki mukana"

Jos oletat ja olet aina ajatellut että lapsiasi päivisin hoitavien ja kasvattavien henkilöiden tulisi tehdä sitä myös vapaalla, omalla ajallaan, sinun hermojesi helpotukseksi, luulet väärin. Sinä kasvatat lapsesi ja kerrot mikä on oikein ja mikä väärin, jos näet tilanteita tai ihmisiä jotka ovat kumpaa tahansa kerro se lapsillesi äläkä valita netissä sitä kuinka lapsesi voivat saada huonoja vaikutteita. Vain sinä voit vaikuttaa lastesi ajatusmaailmaan (ainakin toistaiseksi...)

Yllä oleva teksti on täyttä asiaa!

Mieshoitajat ovat yleensä päiväkodissa he järkevimmät. Eivät valita tai kuiski kahvihuoneessa muista.
Mitä siitä sitte jos ulkonäkö on vähän *karu*, eli siis minunkin pitäisi lopettaa lastenohjaajan työni ylipainoinen, korvassani on 10 reikää ja kulmassa 1 ja huulessa 1. Mutta en lopeta jos pidän työstäni ja yhtäläinen vaoaus mulla on ostaa sieltö kauoasta kaljaa ja tupakkaa kuin muilla.

Homo tai pedofiili.

jotenkin tuntuu että juuri tälläiset ensivaikutelmat ihmiset saavat miespuolisista hoitajista nimimerkillä lastenhoito keikkoja etsivä nuori mies...

Voi nykynuori - niin se vaan on. Mitä vanhempi tai jollain tavalla tärkeämpi ala sitä enemmän siihen kuuluu jonkinlainen sukupuoli, ulkonäkö, asenne tai ikä kriteeri.

Nainen: Kokkaa, hoitaa lapset, siivoaa jne...
Mies: Korjaa, rakentaa, ajaa autoa jne...
Näiden vanhanaikaisten oletusten mukaan menee ne sallitut ammatitkin.

Tunnen naisia jotka ovat hakeneet nuoresta asti miesvaltaiselle alalle opiskelijaksi ja työhön, yleisin peruste kielteisille vastauksille: olet niin pieni/ tarvitsemme jonkun vahvemman/ osaatkohan sinä kuitenkaan asentaa näitä...

Ja auttakeepa armias jos mies haluaa naisvaltaiselle alalle! Erään ystäväni urasuunnitelma kariutui perheen pään toteamukseen: "sinähän et sellasta hinttien hommaa sitte opiskele!" Nykyään on työtön sillä ei ole löytänyt omaa miesmäistä alaansa.

Mitä enemmä se ulkonäkö, ikä ja luonne menee oudosti ristiin sen oman alan kanssa sitä vähemmän siihen saa hyväksyviä pisteitä. Paras keino on aina kysyä syytä. Et saa töitä? - Kysy: miksi, millä perusteilla? Tämä aiheuttaa aina kiusaantunutta vääntelehtimistä jos oikea syy onkin vain pinnallinen arviointi esim. ulkonäöstä.

Alalla työskenneelleenä voin sanoa että mieshoitajat on harvinaisia päiväkodissa mutta sitäkin 'halutumpia' työyhteisöön. Ovat aidosti kiinnostuneita lapsista, ei kukaan mies huvikseen lue lastenhoitajaksi jos lapset ei kiinnosta ja myös eivät kuiskuttele siellä täällä toisista pahaa. Työurani aikana on ollut kolme miestyökaveria ja ei pahaa sanottavaa kenestäkään, hatunnosto heille ketkä uskaltavat tulla näin akkavaltaiseen työhön :)

On raskasta olla sukupuolienemmistöalalla se vähiten edustettu.

Mutta sitäkin tärkeämpää! Lapset tarvitsevat kipeästi miehen mallia hoitopaikoissa!

Kurjaa että muutama mätämuna pilaa alan, tämähän on herkistä herkin asia (lasten hyväksikäyttö) ja täysin tunneperäinen suhtautuminen tähän.

Ei muuta kun lippu korkealle niille harvoille miespuolisille lastenhoitajille ja arvostusta! Tiedätte että olette hiukan altavastaajan asemassa yleisen mielipiteen mukaan, mutta teette valtavan arvokasta työtä! Tästä se asenne pikku hiljaa kääntyy.