Omia runoja!

aika hyviä. täs ois mun keksimiä huom. oon 7 lk oleva tyttö en mikää runoilija

rakkauteni sinuun on totta, mutta tarpeeni tappaa todellisempaa. Silti kuolemasi oli rakkaudesta, rakkaudestani kuolemaan.


sitten toinen

levität tautia, tautia ,joka ei tapa,mutta haavan se jättää. tautia jota vain harvat pystyvät vastustamaan. tautia nimeltä rakkaus.

ja vielä kolmas

veriset kyyneleet kasvoillanikävelen pois en katso taakseni ,koska se sattuisi liikaa . silti se mitä tein oli oikein. petit minut, nyt on sinun vuorosi pettyä enkeliin, enkeliin, jonka sädekehä paloi loppuun.

oliko hyviä kertokaa mielipiteenne suoraan..

Hyviä sullakin :) Ihan oikeasti. Tykkäsin kaikista kolmesta. Ite oon keksinyt runoja jo parin vuoden aikana ja niitä on tullut sellaset 80kpl. Runoja on kapuusta, rakkaudesta, surusta ja sitten oon tehnyt yhden runon mun elämnsät mun monen vuoden koulukiusaamisen jälkeen :)

kivoi runoi!Täs mult yks runo:)(kirjotan ite kans jonku verra runoi ku haluun rentoutuu)

Elämän virta vie mukanaan
ei tiedä koskaan minne saavutaan
Virta vie välillä liiankin lujaa mukanaan
siitä vaikea päästä eroomaan
Vaikka kuinka tahtoisit saavuttaa
onnea ja iloa et ikuisesti mukaasi saa
Täältä pohjalta sanon näin
vaikka kaikki on välillä väärinpäin
Haaveistas älä koskaan luovu
vaikkei elämä sulle kaikkea tuonu
Vaikea pohjalta on mun päästä
täältä ikuisesta kylmästä jäästä
Kavereiden kanssa ihanaa on
mutta kotona ain olen onneton
Enää en edes tiedä mikä se on
koti niin ihana lämmin ja lohduton
Täällä pohjalla odotan vaan
että joku veisi turvaan mut mukanaan

Oon tässä pohtinut että oiskohan minussa ainesta runoilijaksi? Mieleen tulvii suorastaan ideoita varsinkin krapulassa. Tässä tämän päiväinen runoni:

Kuulas majava:

Juha Kankkusen kirkaisu ydintalvella, Arvi Lind riistakamerassa nännit suussa. Rauhallinen peuran ujellus vaaran rinteeltä mieleni rauhoittaa. Kyrpäni aavisti puskapanon ennen syntymääni. Rotarit muumimaailmassa kalalla ilman vieheitä. Ilmassa kitkerä paskan viekas tuoksu, Suursmurffi paskansi viidakkoon.
Hiihdin perinteistä 15 kilometriä, mutta mieltäni kaihersi kusimajavien paskainen huutonauru.

Hei! Meillä on täällä Vääksyssä oma runopiiri jossa kudotaan ja kerrotaan toisillemme runoja. Nyt kerron teille uusimman runoni jonka kerroin illassa ja sain todella kannustavaa palautetta. Kehotettiin osallistumaan runo kilpailuun mutta en tiedä... Kertokaa te mielipiteemme. Tässä se tulee!

Loivat lokit aamujen yössä
Tuskaa tietää tähtien vyössä
Olisi lempesi mulle aitoa
Rakkautta kuin syvää kaivoa
Tiedä en missä olet tänään
Kaipuu suuri vailla enään
Luoksesi huominen tuoko tähtiä
Viereesi tuun tohdi en lähtiä
Vieläkö tuulessa hiuksesi hulmuaa
Kantaako kehosi, mielesi julmuaa..

Eikös rimmaakin hyvin nuo loppusoinnut? Miun runoissa on vähän samaa kuin Eino Leinon runoissa. Vai mitä olette mieltä?

On tosi sytyttävää ja tunteellista.. laitan my.ös omani.

Oi kuinka metsien humina korvissa soikaan.
Kevyt kesäsade muistoja toikaan.
Kukkivat purot solistien soikaa
Mulle virttä soi isää ja poikaa
Olkoomme isänmaallemme orjia
Rikkaan työn suvessa sorjia
Ristilippua ylpeydellä kannamme
Sielumme, uskomme lahjan Annamme!

Birds
I can hear birds cry.. i feel the pain when they die.. suffocating in blasticbags..
I see birds fly.. i feel the shame when they die.. for you and i.. because of you and i.

Sinä
Anna anteeksi, tänään en sua muista.. anna anteeksi etten tänään sua rakasta..
Olen liian rikki kyetäkseni olemaan ihmisen kaltainen.. sinun arvoinen

Tänään olen mitätön.. olen näkymätön.. tänään en kaipaa maailmaa.. tänään olen harhaa..

Huomenna olet tärkeintä elämässäni... Sen sulle kertoisin hellin suudelmin..
Huomenna olet kauneinta sydämessäni.. sen sinulle kerron.. tuhansin suudelmin.

Pelon heijastuma
Pelko syvällä sisälläni.. jos muistotkin sinusta menetän..
Pelko syvällä sisälläni.. jos unohdan kaikkein tärkeimmän..

Jos taivaalta sammuisi tähti.. joka syttyi mua muistuttamaan sinusta
Jos minut unohtaisit.. jos et odottaisikaan minua..

En aio menettää sinua toistamiseen.. en vaikka taivaalta putoaisi tähdet.. ne sytyttäisin uudelleen.. Kauneimman niistä kätkisin mä sydämeen..

Jos unelmamme hylkäisit.. jos rakkauttamme et tunnista
Jos ikuisuuden toisen olisit.. jos et näkisikään unta minusta

Pelko kasvaa ja se syö.. syövyttäen.. miestä.. syvältä sisältä...
Pelko kuluttaa ja se lyö.. syyttäen.. ihmistä.. jokainen hetki hereillä.

En tiiä onko tää varsinaisesti runo, enemmänki tunneoksennus, mutta jonnekin tämä pitää purkaa vaikka ei tänne sopiskaan.

Mitää en oo vailla on sänky, koti, rahaa, ruokaa, mammonaa kaapit notkuu tavaraa laatikot tursuaa mihin tätä laittaa kaikkea on ja kaikkea saa mitään ei jää puuttumaan mut vittu on ketuttaa eikä niin edes kiltti tytön tyllerö saisi sanoa mutta kun raivoan ja inhoan ja paheksun ja raivoan eikä sitäkään voi ääneen sanoa kun on kaikki hyvin eikä mitään oo vailla mutta nyt mä sanon
HAISTA PASKA KOKO MAAILMA

Tää nyt ei ole mikään kunnon taiteellinen runo mutta ehkä joku pystyy silti tekstiin samaistumaan jne

Olit joskus paras kaverini
Rakastin sinua ja sinä rakastit minua
Olimme nuoret rakastavaiset
kahdestaan jakamassa kevään kylmiä öitä
Olin vierelläsi ja sinä olit vierelläni
Pidin sinua kainalossani ja suutelimme
Suutelimme kuin rakastavaiset
-
Tapasimme jälleen monen kuukauden jälkeen
Olit jäätelömyyjä ja minä asiakas
Olimme toisillemme kuin tuntemattomat
Samassa tilassa, samaa ajatellen,
teeskennellen kuin mitään ei olisi ollutkaan
Teeskennellen ettemme olisi olleet
nuoria rakastavaisia, toistemme vierellä.
Teeskennellen ettemme koskaan suudelleet,
suudelleet kuin rakastavaiset.