kuin lapsi. Kaikki koiranomistajat tietää että koira on laumaelän ja sillä pitää olla johtaja laumassa ja siellä on jonkinlainen hierarkia.
Mutta mitä jos lapsi on siellä arvoasteikossa alimpana, jopa omien vanhempien mielestä.
Herään toisinaan yöllä painajaisiin missä seefferi hyökkää kimppuuni ja silloin mietin että miksi vanhempani pitivät koiraa joka puri minua jopa neljä kertaa sairaala kuntoon.
Joka kerta puremisten jälkeen äitini irvaili että omapa oli syysi kun koira puri.
Ihan kuin ei olisi jo riittänyt että kärsin kivuista ja ettei lääkärit edes puuduttaneet haavoja kun tikkasivat.
Eipä isänikään välittänyt jos kerroin että koira murisee mulle vaikka kävelen ohi. Sanoi vain että älä kulje. Perskeleen vaikea oli olla kulkematta jos koira keskellä tietä.
Mutta mitä jos lapsi on siellä arvoasteikossa alimpana, jopa omien vanhempien mielestä.
Herään toisinaan yöllä painajaisiin missä seefferi hyökkää kimppuuni ja silloin mietin että miksi vanhempani pitivät koiraa joka puri minua jopa neljä kertaa sairaala kuntoon.
Joka kerta puremisten jälkeen äitini irvaili että omapa oli syysi kun koira puri.
Ihan kuin ei olisi jo riittänyt että kärsin kivuista ja ettei lääkärit edes puuduttaneet haavoja kun tikkasivat.
Eipä isänikään välittänyt jos kerroin että koira murisee mulle vaikka kävelen ohi. Sanoi vain että älä kulje. Perskeleen vaikea oli olla kulkematta jos koira keskellä tietä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
oho mun veljen vaimo sentään lopetutti koiransa tiibetinspanelin kun se ei päästäny sitä kerran ulos ovesta vaan hänen piti mennä ikkunasta asuivat alimmassa kerroksessa saatikka sitten jos olis ollu sheefferi.
Tuttu juttu mulle kanssa toi ikkunasta ulos meno. Asuttiin omakotitalossa ja koira oli jätetty verannalle. No enhän mä sieltä uskaltanu ulos mennä vaan hyppäsin keittiön ikkunasta ulos.
Mistä ihmeestä koiran aggressiivisuus johtui? Oliko se sairas, minkä ikäisenä se teille tuli? Saiko se tarpeeksi liikuntaa? En yritä syyllistää ketään, yritän vain ymmärtää.
Tuohan oli jo hengenvaarallista. Koiralla on koiran voimat. Noin suuri olento on tosiaan jo pelottava.
Eikö lekurit kyselleet vammojesi aiheuttajaa?
Puriko koira muita? Ei ihme, jos näet painajaisia.
Kokemuksesta tiedän, että pienikin piski yrittää ottaa johtajan roolin laumassa/perheessä.
Sitä pitää kouluttaa, kutakin luonteensa mukaan. En muuten tajua, miksi esim. kerrostaloihin hankitaan jopa monta poninkokoista koiraa. Tietenkin, jos on elämäntehtävänä niiden lenkitys, on eri asia.
sille mun veljen vaimon pikkuselle piskille oli ainakin tullu aivokasvain joka rupes painamaan jotain siellä aivoissa niin että siitä tuli sellainen kun tuli.
Se kai monesti selittää puremiset. Eri asia sitten jokin rotu, kuin vaikka pitbullit, jotka ovat olleet monesti otsikoissa. Nehän on jalostettukin aikoinaan mm. taistelukoiriksi.
pi-ne
Faija osti sen joltain kaveriltaan ku se oli kolmen vanha. En tiedä oliko se jo siellä vihamielinen lapsia kohtaan, mutta niillä oli kanssa lapsia. Ei sitä tiedä kukaan oliko sillä päässä jotain vikaa, mutta vuosia se oli elossa. Mutsille ja faijalle tuli ero kun täytin kymmenen niin oikein kaikkia vaiheita tiedä. Sen tiedän ettei edes poliisit sitä huolineet sen agressiivisuuden takia ja faija sit ite ampui sen jossain vaiheessa.
Kyllä se liikuntaa sai. Siihen aikaan lekurit mitään välittänyt vaikka koira raatelee niinku nykyjään. Sekin hurtta paino varmaan lähes 60kg ja meikäläinen hyvä jos 30kg.
Surkee lapsuus.
Pikkasen hämmentyneenä jäin kattelemaan sun kirjotustas,useampi kysymyskin välähti mielessä.
Vastaukset olis varmaankin sellasia et ne palstalle kuulu joten en eres kysy.
Melkosta takkuamista on ollut sunkin lapsuus.
mailmassa on kummikin oikeutta ,katso vaikka.
http://www.youtube.com/watch?v=G2vfq-KTx8Q
:)) olipa hauskat ..kiitos!
Hi hi..hauskoja kohtauksia. :))
No voihan, eipä ole Siunka elämän alku ollu kaksista :(, en mie ymmärrä yhtään vanhempiasi, voi että tulipa ihan ( melk) tippa silmään, - jos miun penskaani oisi koira purru ja vielä oma, siitä oisi tehty sikäli rukkaset, se on varma.
Meillä oli pystikkä kun nuorempi tytöistä oli pieni, vaikka sekin rotu voi olla tosi ärhäkkäkin, mutta tyttö sai kyllä pistää sen vaikka umpisolmuun, - lelujaankin kalasti sen nielurisoista ja koira ei ollu moksiskaan :)
Sama juttu, en olis katellut yhtään ärhentelyä, mutta siksi musta on varmaan tullut kissa ihminen. En mä varmaan osais omaa koiraa pelätä jos sen pennusta asti olisin kasvattanut ja kouluttanut.
Minulla ei ole mitään lemmikkejä vastaan. itsellänikin on ollut joskus koira ja olisi nytkin mutta kun kerrostalossa sinkkuna on vaikea pitää. Eläimiä pitää hoitaa hyvin ja rakkaudella, mutta rajansa kaikessa.
Tunnen tapauksen, että äiti hyysää jossain Espanajssa ja Romaniassa pelastaen sairaita kulkukoiria etsien niille sijjoituskotia. Oma teini saa olla pitkiä aikoja kotona vain kaveriporukoiden hoidossa. Kuulin että nyt tämä alaikäinen tyttö on raskaana, ja ei tehdä mitä tehdä.
Itsellä ei ole jälkikasvua, mutta oudolta tuntuu, että maailman kulkukoirat ovat tärkeämällä sijalla kuin omat alaikäiset lapset.
Fb:ssä mulla oli aikoinaan kaverina joku "koiran elämää", mutta mun oli poistettava se listalta kun en voinut katella niitä rääkättyjen koirien kuvia. Onkohan kyseessä sama profiili?
Ei toi kyllä ihan normaalilta kuulosta jos elukat menee omien lapsien edelle.
No ei sun vanhemmat todellakaan olleet empaattisemmasta päästä... Tuossa oli jo sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa.
Jos koira pääsee pomoksi, se muuttuu agressiiviseksi.Joitakin rotuja ei pitäisi antaa ilman jonkinlaista pohjatietämystä, ja minusta suojelukoirat kaikki kuuluvat niihin. Vaikka pystyy pikkukoiratkin pilaamaan helposti kun ovat niin pienet ja söpöt. Olen tavannut perheitä joissa koirille ei aseteta minkäänlaisia rajoja, lapsille kylläkin. Harvoin silti kai menee noin pitkälle kuin teillä. Tänä päivänä se olisi varmaan ollut lastensuojelutapaus, jos kerran tikattavaksi asti jouduit.
Meillä on koira, ja lapsia. Katson kyllä että murveli tottelee myös lapsia, ja ohjaan heitä jotta saavat koiran tottelemaan ilman mua.
Tuli vielä tuosta sun perheestä mieleen, että moni myös meuhkaa ja huutaa koiralleen, ja pitävät sitä kurinpalautuksena. Se kaikuu ihan kuuroille luppakorville. Koira pitää vihaista ihmistä heikkona, eikä anna johtajuutta sellaisille.
Tänä päivänä se koira olis jo lopetettu, mutta kuuskytluvulla asia oli toinen.
Kyllä faijalla oli tietämystä seeffereistä ja se koirahan suorastaan palvoi faijaa. Mutta tilanteen teki hankalaksi se, kun molemmat vanhemmat hakkas mua, niin kai koirakin sitten katsoi että olen sen alapuolella.
niittamix minun äitini oli samanlainen, eri asioissa vain. En näe siinä ihmisessä mitään hyvää, valitettavasti. Siksi en ole tehnyt lapsia, olen peläänyt jos äitini geeneistä johtuen kohtelisin omaa tytärtäni yhtä huonosti. Poika oli perintöprinssi, hän oli niin paljon ylempänä minua.
En luota vieläkään ihmisiin, jos suku ei olisi huolehtinut, olisin varmaan kuollut nälkään.
Koira kiintyy isäntäänsä, kissa kotiinsa - siinä näiden ero.
Ihmettelen Paloman aloittamaa ketjua samasta aiheesta, Niittamixiako halusi loukata. .
No sopiihan tänne useitakin aloituksia samasta aiheesta. Ei kannata kiristellä hampaita moisesta eikä ottaa herneitä nenäänsä!
Kyllä kissakin kiintyy isäntäänsä. Hätätilassa kelpaan minäkin, mutta kyllä tärkeempi on se joka pienen kissanpoikasen sylissään tänne kotiin on tuonut.
Keskustelemme Nittaminaxin kanssa juuri siitä omassa ketjussani ja olen mielestäni selittänyt syyn. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista eikä tämän ketjun aloittajaa loukkaavaa. Minä puolestani ihmettelen "mummukka vaan" n motivaatiota laittaa lusikkaansa tähän keitokseen.
Paloma en ole ketjuasi avannut enkä tiedä keitoksistasi, mutta eikö tämä olekaan avoin ketju kaikille?
Miksi sitten arvostelet asioita ennenkuin otat selvää niistä?
(Paloma ihmeissään)
Mummukka vaan, ite koen sen niin, että Nittaminaxin aihe koski perheväkivaltaa, Paloman lemmikkejä ja heidän paikkansa. Kaksi täysin erilaista aihetta, vaikka sivuuttavatkin toisiaan.
Mutta tietty, kaikki on lukijasta kiinni miten tulkitsee...
Minäkin olen sitä mieltä, että kissani kiintyy emäntäänsä, mutta tuon vanhan sanonnan kirjoitin, jonka mummovainajaltani opin.
Se etti kissa kiinny ihmiseen on varmaankin vanha uskomus, siltä ajalta kun elukat oli elukoita. Nykyäänhän he ovat perheenjäseniä :)