Työssäoppimispaikat ja käytännöt

joo samaa mieltä, mutta mun mielestä niiden työssäoppimisten arvosanoja ei katsota hirveästi tulevissa työhaastatteluissa, ei multa ole ainakaan hirveästi kyselty tai katseltu..

Olet oikeassa, että saatat joutua "ikävään" paikkaan. Sinulla on opettaja käytettävissä ja jos ilmenee ongelmia, ota heti häneen yhteys. On monia opiskelijoita jotka ovat saaneet oppimispaikan vaihdettua.

Työpaikalla ole rauhallinen, kuuntele, kysy, tee muistiinpanoja ja ole aloitekykyinen. Ei kannata alkaa mielistelemään, muttei pidä olla ylimielinenkään. Näin osoitat olevasi aidosti kiinnostunut. Älä tee mitään, mitä epäröit vaan tarkasta aina asia.
Älä mene työpaikalle "koristautuneena" mutta ole kuitenkin siisti.

Tsemppiä!

Oppisopimus- koulutus on jotenkin ontuva. Hoitoaloilla on niin erilaisia työharjoittelupaikkoja ja koulutuksen sisältö jää hyvinkin suppeaksi.

Sama työnantaja, varsinkin jos pieni organisaatio tai vanhustenhoitolaitos. Oppiminen suppeaa ja harjoittleut saman työnantajan palveluksessa. Palkka pieni ja sitoudut vain yhteen taloon.

Tai sinut aivopestään tai koulutetaan talon tavoille. Koulun kääyneet saavat paljon laajemman ja varmemman koulutuspohjan ja harjoittelun.

Myös näytöt on hyvin suppeita. Varsinkin oppimisen kannalta oppisopimus on hatara ja ei anna mielestäni riittävää tietotaitoa työelämään laaja-alaisesti.

Joten suorittakaa "oikea koulutus" ja saatte paljon vankemman ammattitutkinnon sinne perushoitoon.

Minulla on näyttötutkinto suorittamatta juurikin kemioiden erillaisuuden takia. Yksi tuttu oli työharjoittelussa, ja hänen ohjaajansa oli yli puolet ajasta sairaslomalla. Kuinka silloinkin arvostelee?

Minulle kävi samoin kokkina työharjoittelussa. Sain "ohjaajaksi" jonkun nuoren ylimielisen pojanklopin jolla oli niitä kukonpojan elkeitä. Olin huvittunut sen käytöksestä ja en pahemmin peitellyt sitä. Kun arvioinnin aika tuli, sain huonon tuloksen jota koulun opettajatkin ihmetteli.
No onneksi kuitenkin työtä hakiessani koevuoro meni hyvin ja sain paikan.

Tuota, ohjaajaa ei voi valita, mutta pitää tulla toimeen. Ja kyllä olen ollut hoitoalalla usein töissä, eikä siellä "rauhalliset" pärjää, kun pitää olla koko ajan menossa. Se onkin fakta. Jos et pärjää kaikkien ihmisten kanssa, ohjaajan edes, miten luulet ylipäätään soveltuvasi hoitoalalle ? Vai luuletko voivasi valita hoidettavasi ?

meillä lähihoitajakoulussa (valmistuin 5/13) oli mahdollista vaihtaa harjoittelussa ohjaajaa, jos kemiat eivät kohdanneet (sitäkin pitää opetella, tulemaan toimeen sellaistenkin kanssa, se on osa ammatillisuutta, et voi työelämässäkään valita työpariasi). Opettajaan tulee olla yhteydessä noissa asioissa. Eri asia, onkin, kuka ottaa näytön vastaan. Eräässä harjoittelussa "oma ohjaaja" oli 6 viikon jaksosta 7 päivää kanssani minua ohjaamassa/näytön otti vastaan. Hän oli lomalla ennen sitä. Muut työntekijät ohjasivat ja ja oma ohjaaja keräsi palautetta muilta työntekijöiltä.

Eräässä työharjoittelupaikassa minulla oli ohjaaja joka päivittäin oli itseään täynnä, kertoi jopa seksielämästään ja 3:sta miehestään jota pyöritti yhtä-aikaa. Samassa paikassa juuri valmistunut lh kysyi osaanko mopata lattiat?? Tai kattaa ruokapöydän? Kaikenlaista. Paskakin kannattaa ottaa niskaan, ettei kostaudu arvioinnissa.

On totta, että harjoittelu on antoistampaa kun ohjaajan kanssa synkkaa, mutta toisaalta oli ohjaaja kuka tahansa voi omaa olemistaan peilata hänen kauttaan ja miettiä millainen itse on tulevana hoitajana. Hoitoalalle mahtuu PALJON, tärkeää on, että itse seisot itsesi takana omaten hyvän ammattietiikan ja rohkeuden. Vaativimpia ohjaajia ovat ne jotka ovat olleet alalla lähes 40vuotta ja lopen uupuneita työhönsä sekä jatkuasti vaihtuviin opiskelijoihin...

Itsekin lähihoitajaopiskelijoita ohjanneena voin sanoa, että koen opiskelijan aina taakkana, oli hän hyvä ja oma-aloitteinen tai ei. Se kuitenkaan ei ole opiskelijan vika eikä sitä saa myös ulospäin näyttää.

Tsemppiä ketjun aloittajalle! :)
ps. työelämä on se missä se ammatti opitaan!

Tämä sama ongelma pätee vähän eri tavalla korkeakouluissa. Väärä ohjaaja, jonka kanssa ei välttämättä ole samalla aallolla, voi pilata opinnäytetyösi. Parhautta on tehdä laadullisen tutkimuksen opinnäytetyötä, jos ohjaava opettaja ei tiedä mikä on laadullinen tutkimus....

Ja on tutkintoja ja on tutkintoja ja sinälläänhän työssä opettaminen ei ole mikään sellainen termi, että se aina vaatii nimenomaan jonkun kouluttajan paikallaoloa fyysisesti ja jolta kysyä jne... on paljon aloja ja tutkintoja joissa ollaan monesti hyvin kaukana "kaikesta". Koko tutkintojärjestelmähän Perus - ammatti -erikoisammattitutkinto -portaikkohan on perua Oppipoika - Kisälli - Mestari -järjestelmästä ja sen alkuperäinen tarkoitushan näyttötutkintojen alkuvaiheessa olikin että kävelet suoraan näyttöihin ja näytät osaavasi oman työsi.

Tosiasiassahan nykyään prepataan lähipäivillä alalla kuin alalla erittäin paljon itse näyttöjä varten ja mitä "on suositeltavaa opetella". Usein avataan koko tutkinnon perusteet ja sen mukaan suunnilleen selitetään mitä sun pitää osata omassa duunissas ja mitä ei... Eli ns. osaamista ja oppimista tukevat lähipäivät ovat kääntyneet hyvin nurinniskoin suurilta osin. Mitä ammatin näyttämistä se sellainen on, että suoritetaan näytöt joskus hyvin kaukana reaaliduunista (omasta ja koko alan...), vain kirjattujen pelisääntöjen ja suuntaviivojen perusteella. Monesti etenkin simuloidut näytöt ovat sellaista jotta voi hohhoijaa... Joskus ei anna mitään edes oppimistilanteena näytön suorittajalle vaan on joku "ai mä läpäsin, okei.." ja ei suunnilleen edes perustella. Ja on aloja joilla on ikuisuusnäyttöinä jotain tiettyjä pankista tulevia aina, opettelet kaikkien perusteet mitä vaaditaan niin varmasti osuu joku kohdalle ja saat läpi. Oli vastaanottaja kuka tahansa, koska kuitenkin joutuu antamaan niitä pinnoja ja arvioimaan erittäin pitkälle paperilla vaaditun perusteella eli "Opiskelija hallitsee osa-alueet:" jne...

Esim. itse ex-pääalalla, nykyisellä sivualalla suoritin kaksi tutkintoa, erikois- ja ammattitutkinnon ja vielä vähän nurinkurisessa järjestyksessä koska erikois -> Kirjallista suunnittelua erittäin paljon, Ammatti-> Käytännön juttua. Moni lukeekin vain erikoisammattitutkinnon jos tykkää nimenomaan kirjallisesta monimutkaisemmasta jutusta. Erikoistutkinnon kävin niin, että tapasin nimetyn työssäopettajan kahdesti vuoden aikana, ei tiennyt työstäni juurikaan paitsi perusteet eli ei olisi osannut paljoa neuvoakaan mutta näytöt kun menivät putkeen aina laakista läpi ja kaikki paperilla vaaditut täyttyivät niin homma fine. Minua valmennettiin sähköpostein:) Ammattitutkinnon taas kävin siten kuin se oikeastaan pitääkin mielestäni kys. alalla suorittaa eli ei mitään valmennusta, erikoisammattitutkinto alla joten sieltä kirjallisia juttuja vähän "karvalakkijuttuina" sitten suoritin käytännön työelämässä, Muutama simuloitu, muutamia ihan työelämässä, se oli oikeastaan aika mielekästä. Joskin tarvii silti sanoa, että siinäkin huomasi: Yhden näytön nimi oli niin kummallinen, että kävin parilla lähipäivällä ottamassa tuota preppausta.. Jos olisin nimen perusteella omalla osaamisella kävellyt näyttöön, zero points. Olisin toiminut juuri monen jutun kuten ei nimenomaan olisi saanut.. Mistä voi toki olla montaa mieltä koska niin toimin taas tuolloisessa työpaikassa ja nimenomaan niin kuului tehdä, täysin asiallisia toimintatapoja ja ei edes muita vaihtoehtoja. Ja täysin hyväksyttyjä ja hyväksihavaittuja asioita, ehkä sitten vain hieman vanhahtavia niille jotka paperilla jutut suunnittelevat tutkintoja varten...

Itselläni kävi niin, että minut harjoitteluun ottanut myymäläpäällikkö lähtikin kesken työharjoittelun, ja uutta myymälä päällkköä ei kukaan kouluni puolelta suostunut/ jaksanut perehdyttää, ja lopulta koko koulu tai opettaja irtisanoutui minun osaltani tehtävistään antamalla minulle vääriä tietoja ja aikoja kunnes tämä uusikin myymäläpäällikkö irtisanoutui eikä työharjoittelu paikalla ollutkaan enää ketään joka olisi voinut työtäni arvioida. Näytöt tein, mutta arvioinnit jäi puuttumaan. Vähän suututti ja suututtaa vieläkin.

siinä samassa viidakossa me sinun potilaammekin olemme. ihmisiä vain.

Kyllä täytyy ihmetellä, miksi työssäoppijoita työpaikoille otetaan, jos niitä ei jakseta ohjata. Ammattitaitoinen ohjaaja pystyy ohjaamaan opiskelijaa neutraalisti, vaikkei ne kemiat kohtaakaan ja näytössähän ei töpaikkaohjaaja saisi olla edes arvioimassa. Arvioitsijoiden pitäisi olla myös sen verran ammattilaisia, että arvioivat näytön eikä muuta. Eri asia sitten on, jos koko työssäoppimisjakso on samalla näyttöä.

Pakko itsekin kertoa henkilöstä jota arvioinnissa yritettiin kyykyttää.

Kyseisessä arvioinnissa siis ohjaaja oli kuulemma opettajalle kauhistellut miten Jaana (*nimi muutettu) ei kuulemma tajua erilaisista kulttuureista yhtään mitään ''...'ja Jaana* ei ole varmaan ollut kovinkaan paljon tekemisissä ulkomaalaisten kanssa, eikä heidän tapansa ole hänelle tuttuja'' tms shaibaa.

Syy tähän kommenttiin oli, että tämä Jaana oli kehdannutkin tarhassa (tai lastenkodissa tms, en muista) aasialaiselle lapselle tarjota PERUNAA, vaikka eihän aasiassa syödä perunaa vaan RIISIÄ!!!111 -.-'' jösses, ei voi olla totta.
Me ollaan hei suomessal! Ja täällä syödään perunaa. Ei täällä aleta joka hyypälle erikseen valmistamaan perunaa/riisiä/hirssiä/tattaria/maissia sen mukaan mistä maasta on kotoisin! Sitä syödään mitä on tarjolla, ellei ole sitten allerginen tms eettiset syyt.

Mun mielestä muutenkin tollanen eriarvottaminen ja suomalaisuuden ''ulkopuolelle'' jättö nimenomaan on sitä rasismia, joka vaivaa erityisesti näitä 'ulkomaalaisten oikeuksien ''puolustajia''. Otetaan kaikki juttuun mukaan, eikä kohdella eri tavalla vaan siksi, että ihonväri on eri. Kyllä se kiinalainen/japanilainen/tms sitä perunaakin syö.

Joka tapauksessa:

Onneksi tää tuttuni kuitenkin pysy lujana ja totesi aivan rauhallisesti, että ei voinut moista tietää (eikä ko. ''virhe'' tapahtunut edes osaamisen näytön viikkona) ja että hänen adoptiolapsensa on toisesta kulttuurista täysin ja hän itsekin on ollut kyseisen kulttuurin kanssa muutenkin todella paljon tekemisissä koko elämänsä, olihan hän sellaisen edustajan kanssa naimisissakin toistakymmentä vuotta.

Onneksi opettaja ymmärsi tilanteen ja hän sai työssäoppimisestaan kolmosen, eli kiitettävän =)

Tottahan lähihoitajantutkintoa suorittavan täytyy myös tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa!
Ei sillä saa olla mitään merkitystä, onko samanlaiset kemiat vaiko ei. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Nimimerkki: Tulen toimeen kenen kanssa vaan, jos kyseessä on työpaikka.

Älä höpötä nyt.Ensinnäkin pari FAKTAA sinulle;

- Työharjoittelun ohjaaja ohjaa VAIN ja AINOASTAAN työharjottelusi
- Näytön VASTAANOTTOJA ON ERI HENKILÖ eikä häneen saa vaikuttaa työnohjaajsi persoona arviot sinusta pelkästään se kuinka suoriudut itse tehtävistä.

Näyttötutkinnossa teet itse suunnitelmasi jonka hyväksytät opettajallasi ja näytönvastaanottojallasi.Hän ei neuvo sinua eikä opasta AINOSTAAN arvio kykysi suoriutua koulutuksesi vaatimalla tasolla.

Työharjoittelu jaksosi aikana sinun tulee olla riittävän oma-aloitteinen ja muistaa että olet opiskelija et valmis työntekijä.Kyseenalaista ja kysele ,tee muistiinpanoja ja osoita aktiivisuutesi ja halusi oppia työssä. Perehdy työpaikkasi käytäntöihin riittävästi ja kysele myös muilta työntekijöiltä kuin ohjaajaltasi.Pyydä ohjaajasi antamaan JOKA PÄIVÄ palaute siitä missä onnistuit ja missä olisi oppimisen paikka.
Jos ohjaajasi ja sinun työvuorosi eivät kohtaa riittävällä tasolla anna opettajallesi ja harjoittelupaikkasi esimiehelle asiasta palaute. Hakeudu mahdollisimman moniin eri työtilanteisiin seuraajaksi ja pyydä saada kokeilla asioita.

Tulevassa työssäsi tulet olemaan yksi työryhmän jäsenistä moniammatillisessa tiimissä.Sinun TULEE kyetä työskentelemään erinlaisten persoonien kanssa omalla tavallasi.Ihan kuin potilaasi tai asiakkaasikin tulevat olemaan erinlaisia persoonia.Kaikista ei voi tykätä mutta omalla asenteella on ratkaiseva merkitys!

Olen parin vuosikymmenen aikana ohjannut kymmeniä opiskelijoita ja ottanut virallisena näytön vastaanottajana kymmeniä näyttöjä vastaan. Aina ei opiskelijoiden näkemys omista taidoista ole kohdannut todellisuutta ja muutaman olen valitettavasti näytön vastaanottajana joutunut hylkäämään ja muutamalle työnohjauksen kestäessä suosittamaan muuta kuin sos.terv. alaa.Kaikista ei alalle ole ja osalla on ollut aika outo käsitys siitä mitä lähärin työnkuvaan kulloinkin kuuluu.

Sekä ohjaajasi että näyttösi vastaanottajan PITÄÄ PYSTYÄ riittävästi perustelemaan sekä positiiviset että negatiiviset palautteensa.

Yllätys oli aikanaan minullekin että juuri hoitoalalla on niin paljon kuppikuntia ja selkäänpuukottajia. Ehkä johtuu paljon siitä että ala on naisvoittoinen. On paljon erilaisia hoitoalan paikkoja. Itse toivon ettei meille tuleville opiskelijjoille sattuisi ohjaajaksi kukaan työpaikkamme pyrkyri/perseennuolijoista joka pönkittää omaa heikkoa itsetuntoaan arvostelemalla ja haukkumalla ohjattavaansa tietysti selän takana, sen sijaan että keskittyisi ohjattavansa opastukseen. Ohjaaja voi todellakin sabotoida näyttösi/ tutkintosi. Toki on hyvä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Onnea sinulle opiskeluun ja myötätuulta elämääsi :)

Näytön vastaanottajalta ihmeen saarnaavaa tekstiä.

Osa ohjaajista ei todellakaan ole tilanteen tasalla, ei ymärrä että mitä opiskelijalta voi odottaa ja mitä vielä ei. Mitä siinä auttaa, jos opiskelija ymmärtää missä mennään, koska työpaikkaohjaaja antaa arviot. Osa työpaikkaohjaajista voi myös olla töissä aivan eri toimipisteessä ja näyttäytyä opiskelijalle tuskin kerran kuussa - miten siinä kysyt joka päivä palautetta? Tiedän tapauksia, joissa ohjaaja ei ole näyttäytynyt puoleen vuoteen. Eikä opiskelija uskalla arvostella ohjaajaa, koska se näkyy arvioissa tai jopa ohjauksen loppumisena. Jos ohjaaja ei halua enää ohjata niin tutkinto jää tekemättä.

Moni alkaa työpaikkaohjaajaksi vain, koska siitä saa vähän ylimääräistä korvausta. Ohjattava myös annetaan useilla työpaikoilla ohjaajille ikään kuin rahapalkkiona eikä mainita että jotain vastinettakin pitäisi saada. Juuri missään ei pidetä kirjaa, ohjaako ohjaaja vai ei, ja jos ohjaa niin mitä asioita ohjaustapahtumissa käsitellään.

Työssäoppimista pitäisi aivan ehdottomasti kehittää niin että ohjaajalta vaadittaisi pienimuotoisen päiväkirjan pitämistä, jossa lukee lyhyesti tilaisuuden aika, osallistujat ja keskeinen sisältö. Ilman päiväkirjaa ohjaajalle ei pidä maksaa ohjauspalkkioitakaan.

Jos et tunne työpaikkojen todellisuutta, niin älä nyt ainakaan saarnaa ja syyllistä opiskelijaa.

Mulla jäi todella huono maku suuhun näyttötutkinnoista. Opiskelin lähihoitajaksi ja jouduin kaksi kertaa ns. huonoon harjoittelupaikkaan. Olen sitä mieltä, että opiskelijaakin pitää kohdella asiallisesti vaikka onkin ilmainen työntekijä. Toisessa paikassa en miellyttänyt työkaveriani kun en alistunut hänen pompotteluun ja hän loppupeleissä vielä syytti minua epäsuorasti varkaaksi. Mitään näyttöä hänellä ei asioista ollut, mutta arvasi minun tuollaisen viestin jälkeen lopettavan harjoittelun. Henkistä kiusaa tehtiin kummassakin paikassa niin, että en uskonut enää omiin kykyihin ja keskeytin opinnot.

Ohjaajan voi tarvittaessa matkan varrella vaihtaa! Yhteys vaan koulun ohjaajaan tai luokanvalvojaan!

Tuo eriarvoisuus pätee hyvin muissakin koulutusmuodoissa. Meillä AMK:ssa (Luonnonvara) se oli kiinni siitä kenet saai opinnäytetyön ohjaajaksi. Oma työni oli hmmm. keskiverto, mutta silti sain hyvän 4, kun taas erittäin pätevä opiskelukaverini sai hyvällä työllään arvosanaksi tyydyttävä 2.

Mutta se mitä sain opiskelumaailmassa kokea, pätee myös hyvin nyt työelämässä. Vaikka olisit kuinka hyvä, pätevä, ahkera, omistautunut, se ei takaa sinulle työpaikkaa.

tämä asia ei koske vain teitä hoitajia, huomasin sattumalta tämän ketjun ja oli pakko vastata. Minä olen ollut eräässä koulutuksessa aikoinaan koulussa nimeltä luksia ja siellä oli ihan sama juttu. Olin työssäoppimisessa tähän alaan liittyvässä työpaikassa josta minut lempattiin pihalle syystä, että luin puhunun puhelimessa "työaikana". Tosiasiassa lääkäri soitti minulle ja minun oli pakko vastata, tämä tapahtui pihalla ei työnmerkeissä edes. Tämä oli ainoa perustelu jonka työnantaja sanoi näyttötutkinnon päätyttyä, miksi hän ei enää ota minua työharjoitteluun. Työvoimatoimistoon on iha turha asiasta edes sanoa, työnantajassahan ei voi olla mitään vikaa ikinä eikä koskaan, eli sen täytyy olla minun vikani jollain tavalla. Mutta näin se vain meni. Yhtä ainotta poissaoloa minulla ei ollut, eikä edes myöhästymistä. Työn tein kaikintavoin niin tunnollisesti kuin vain kykenin. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta työnantaja oli aivan täysin sekopää, on sitä kyllä ihan tunnetusti, ja minua yritettiinkin varoittaa sinne menemästä, mutta en uskonut. Hetken mielijohteesta hän siis kuitenkin kertoi, että tämä loppui nyt tähän. Asiaa tiedusteltuani hän sanoi, että " on tullut niin paljon valituksia " ja kun kysyin kuten mitä? Hän vastasi, että puhut puhelimeen aina työaikana. En voi kenellekään muuten suositella hyvällä sydämelläkään oppilaitosta nimeltä Luksia. Painakaa mieleenne LUKSIA. Kiertäkää kaukaa mikäli haluatte viedä loppuun aloittamanne tutkinnon, siellä opettajat on myös haluttomia järjestämään näyttötutkintoja, en ollut ainoa jolla jäi tutkinto täten suorittamatta, siis opettajien piruilun takia, että sellaista. Näin kohdellaan nykysuomessa, tai ainakin Luksiassa heikoilla olevaa nuorta opiskelijaa, ja sitten ihmetellään kun nuoria ei huvita! Ei minua huvita ainakaan enää, motivaatio on mennyt ainakin aikuiskoulutuksiin lopullisesti. Ilmaistyö kyllä kelpaa ( ja se on ilmeisesti vain tarkoituskin ) työssäoppimisten kautta mutta itse tutkintoa et saa suoritettua, ainakaan jos työnantajasi on päättänyt, ettet ole hänen mieleinen ihminen ja kertoo, että olen huono. En voi ikinä unohtaa tätä asiaa, enkä tule unohtamaankaan. Minua ei koskaan eikä missään kohdeltu näin ala arvoisesti ja törkeästi. Mutta ei auta valittaa, jos valittaisin johonkin niin vastaus olisi vain varmasti luokkaa " oma vikas " tai " sitä saa mitä tilaa " ym. Työnantaja on AINA oikeassa, muistakaa se!

Ihan kylmäävää luettavaa. Niin totta. Oma harjoitteluni oli epäonnistunut ja esti mahdollisen työsuhteen siinä paikassa, jossa harjoitteluni tein. Vähän eri alalta, mutta samoja asioita allerkirjoitan kuin aloittaja.

Sain jostakin syystä kaksi ohjaajaa harjoittelujaksooni, koska alunperin ohjaajaksi määrätty ei halunnut ja omien sanojensa mukaan ehtinyt paapoa yksin harjoittelijaa, Noh, hän olikin töykeä ja puhui kuin koiralle käskyttäen. Kemiat eivät olisi vähempää voineet kohdata. Tämä antoi tiukat raamit työnteolle ja sitten ikään kuin jätti tuuliajolle selviytymään töistä. Toinen oli taas lepsu ja kumosi edellisen antamat säännöt. Lopulta en tiennyt mihin pitäisi keskittyä ja ketä uskoa. Näiden esimies ei halunnut ottaa kantaa.

Kuulin tältä toiselta sitten, että jossakin suuressa koko osaston kattavassa palaverissa kaikki vikani oli ruodittu ja mustamaalattu niin taitavasti, että osaston pääpomokin alkoi mulkoilla pahasti. Sehän on oikeastaan aika hassua, että minulla, jolla ei ollut mitään sanomista mihinkään ja tein ahkerasti mitä käskettiin, olikin äkkiä noin suuri merkitys, että minua ihan julkipaheksuttiin.

Sen jälkeen olin kaikille ylimääräinen työntekijä, joka hoiti kaikkien osalta ne asiat, joita he eivät itse ehtineet. Koko harjoitteluajasta jäi ikävä maku. Siinä on työtä haluavan harjoittelijan vaikea panna hanttiin, kun ei vielä tunne ihmisiä ja tapoja. En oppinut harkoittelussani varsinaisesti mitään uutta, jota olisin voinut oppia, jos asiat olisi järjestetty toisin.

Oppilaitokseen harjoitusohjaajani kirjoittivat negatiivissävytteisen palautteen. Oppilaitokseni vastaava opettaja onneksi tiesi nämä harjoitusohjaajat ja tunsi ja tiesi kykyni, joten mihinkään numeroihin tai valmistumiseeni se ei vaikuttanut. Itse kirjoitin omasta näkökulmastani opettajalleni palautteen harjoitteluajaltani.

Harjoittelu vaikutti silti negatiivisesti siihen, etten saanut töitä harjoittelupaikastani. Pahempiakin tarinoita olen kuullut. Itse vaihdoin pian tuon jälkeen alaa eli menivät joiltakin osin hukkaan koko opinnot, vaikka valmistuessani sain erinomaiset paperit ja minulla on perspektiiviä katsella sitä ammattialuetta tarkalla silmällä ja ymmärtää hieman muitakin ammattikenttiä.

Näyttötutkinnot pitäisi lopettaa, tai ainakin lyhentää. Esim. hierojaksi pyrkivä saa tehdä kaksi viikkoa näyttötöitä noin 80 tuntia. Sairasta, kuten suomalainen F-sikuren tietsikan tietoturva jos teillä on saunalahden mokkula. Tarkistakaa virusturvanne!! Ei kannata soitella omagurulle. Soitin yli tunnin puhelun, eikä selvinnyt (120€). Ostin Nortonin. Se sen kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmia. Suomalainen tietoturva yritys on karvahattukauppa!!!

Opiskelu koulussa on parempi kuin opiskelu töissä.

Kaikista tärkein asia on kuitenkin, että osaa kuunnella itseänsä ja toteuttaa omaa elämäänsä. Ikävä kyllä ihminen opetetaan elämään ulkoisen vallan alla ja sen pelisääntöjen mukaisesti, eli kovinkaan monen kohdalla oma elämä ei toteudu. Jos haluat aitoa menestystä elämässä, eli toisin sanoen oman elämän, niin voin suositella tutustumaan Alkuajatukseen.

Opiskelijan rooli palkattomassa harjoittelussa on aivan ja täysin sen tosiasian armoilla, että kenet satut ohjaajaksi/vastaanottajaksi saamaan. Ja tuohon "kyllä se nyt vaan pitää tulla toimeen kaikkien kanssa!". V*ttu mitä paskaa? Joo, opiskelijana on pakko ottaa vastaan se paska niskaansa hymyssä suin, kun taas työntekijän roolissa asia olisi aivan toinen.

Työntekijänä sinulla on varaa ja mahdollisuus myös pitää puolesi ja puolustautua, hitto mottasta vaikka sillä lääketarjottimella päin näköä (ok kuvainnollisesti sanoen), puhumattakaan siitä, että voit myös vaikuttaa itse esim. työvuoroihisi ja täten vältellä suurempia konfliketja työkaverin kanssa joka ei yksinkertaisesti ole edes samalta planeetalta. Tätä luksusta sinulla ei opiskelijana ole jollet a) keskeytä itse harjoitteluasi b) kaiva omaa hautaasi hylätyn arvosanan muodossa, vaan olet aivan ja täysin näiden ohjaajien ja vastaanottajien armoilla sen 5-10viikkoa. Ja se on ihan helvetin pitkä aika ja todella rankkaa henkisesti varsinkin silloin, kun ne "kemiat" eivät käy yksiin.

Hoitoalalla varsinkin on aivan tuuripeliä se, että millaisia ihmisiä (työntekijöitä) ja itse työpaikkoja kohtaat. Useimmiten ne paikat jossa hommat toimii ja työyhteisön henki on mallillaan=nämä paikat menee kuin kuumille kiville opiskelijoiden keskuudessa. Ja sama pätee sitten siinä toisessa ääripäässä, opiskelijat pyrkivät välttämään huonoja paikkoja kuin ruttoa ja eipä ole sekään ennenkuulumatonta, että itkeä tirauttaa jos tällaiseen paikkaan joutuu menemään. Näinhän se menee sitten työelämässäkin. On paikkoja jonne kaikki kaipaavat, ja sitten taas niitä jonne ei astuisi jalallakaan. Miksiköhän?

Huonoissa paikoissa on aivan itsestäänselvää se, että omaa huonoa oloaan puretaan ja kostetaan opiskelijoiden niskaan. Joissain paikoissa on oikein työyhteisön huvituksen aihe se, että lyödään jopa vetoja siitä kuinka kauan opiskelija selviää itkemättä. Niin järkyttävän törkeää työpaikkakiusaamista ja kyykyttämistä ettei mitään järkeä. Ja mistä tiedän?

Olen omakohtaisesti tämän kokenut. Orjatyövoimana 6-viikkoa, ja loppuarvioinnissa vielä yritettiin hylätä koko harjoittelu perustuen täysiin valheisiin ja täysin keksittyihin asioihin. Harmi vain, että tämä opiskelija ei paineen alla murtunut, vaan osasi käyttää omaa järkeään mm. pitämällä jatkuvasti yhteyttä opettajaan ja rehtoriin, työpaikan johtokuntaan ja videoimalla kännykällä erinäisiä tilanteita.

Ja kokemusta ja tarinoita olisi vaikka ja kuinka, olen itse opiskellut niin lähihoitajaksi kuin sairaanhoitajaksikin. Se mitä noista omista järkyttävistä kokemuksista olen oppinut on se, että koskaan ikinä en opiskelijaa kohtele samoin miten minua on aikanaan kohdeltu. Ja koskaan ikinä ei myöskään "minun" opiskelijoita kohdella kaltoin, siitä pidän huolen.

Ja aina ja joka kerta painotan opiskelijalle heti ensimmäisestä päivästä samaa asiaa: oli ongelma ihan mikä tahansa, niin toivon opiskelijan kertovan siitä minulle. Luottamuksella tietenkin. Jokaiseen työyhteisöön mahtuu nimittäin näitä kostonhaluisia ja kiusanhenkiä, niistä ei vain valitettavasti pääse eroon.

Ja sääliksi käy niitä opiskelijoita jotka heidän hampaisiinsa joutuvat, mutta tähänkin asiaan omakohtaisten kokemusten kautta kantapään kautta opittuna: Vaikkei minun "oma" opiskelija olisikaan, niin aukaisen myös sen suuni myös esim. esimiehen läsnäollessa ja tarvittaessa puutun ongelmakohtiin. Ja koitan aina löytää jotakin hyvää ja kannustavaa sanottavaa, jollei nyt sitten opiskelija itse ole täysin toivoton tapaus. Niitäkin kyllä nimittäin on jotka jo melkein ensinäkemältä kykenee arvioimaan, ettei se hoitoala ole se paras ammattivalinta.

Olen rehellinen, empaattinen ja kärsivällinen. Toisaalta myös tarkka ja tiukka, mutta lempeällä tavalla. Vaadin paljon, mutta myös annan. "Ihan huippu hyvä opettaja". Tällaista palautetta olen opiskelijoiltani saanut, joten olen myös onnistunut siinä mihin pyrkinytkin. Sitä samaa palautetta jota itse annoin eräälle ohjaajalleni n. 10-vuotta sitten, jota edelleen halaan ja kiitän jos sattumalta tavataan.

Hän yksin oli se syy joka sai minut aikanaan puremaan hampaat yhteen ja jatkamaan opintoni loppuun, kun olin jo luovuttamassa pahasti pieleenmenneiden harjoitteluiden jälkeen. Itseluottamus oli nollassa, ja epäilin jo omaa mielenterveyttänikin. Tuo ihminen kuitenkin muutti kaiken, aito helmi ja todellakin inspiraation lähde sekä esikuva siitä millainen hoitaja haluan olla. Jos edes yhdelle opsikelijalle kykenen ja pystyn sen saman kokemuksen antamaan, niin olen tehtäväni suorittanut kunnialla.

Hyvä. Olet siis sisäistänyt miten tämä maailma toimii. Ei ole mitään oikeudenmukaisuutta, mihin sinutkin varmasti jo pienenä tyttönä tuuditettiin.

Hyvä ei voitakaa pahaa, ja paha ei aina saa palkkaansa. Satanistien opit alkaa vihdoin kuulua ihmisille.

Koko yhteiskunta ja sen lainalaisuudet sekä yritys- että työntekijä-maailma perustuu samaan. Mikään ei ole reilua, ja vaikka kuinka hyvä olisitkin, et välttämättä saa sillä mitään. Jos olet KOVA ja hyvä, sillä saatat saadakin.

Elämä on laiffii -suuri ajan filosofi sen on parhaiten sanoiksi pukenut!

Niin, tuttua aloittajan tunteet. Itse päädyin lopettamaan opinnot kokonaan erään neljän vk:n harj.jakson jälkeen ja en näyttötutkintoviikkoa suorittanut. Tietenkin työssäoppimisen arviointikin jäi tekemättä osaltani... "Opiskelu-uupumus" syynä? Taitaa olla niin, että joku muu kuin vanhusala olisi ominta juttuani, tottakai vanhuksista pidän mutta rankkaa työtä. Hyvä sinällään, että jotain olen ymmärtänyt :) Nyt suunnitelmissa uudestaan kouluun. Lisää mielipiteitä oppisopimuskoulutuksen ja oppilaitoskoulutuksen välllä!

Miksi täällä puhutaan työharjoittelun arvioinnista. Ainakin aikuispuolella sos. ja erveysalalla missä olen itse näytöt suorittanut ja opiskelijoita ohjannut niin arvostellaan vaan näyttö eikä työharjoittelua.

Työharjoittelu työpaikkaohjaajan kanssa on valmistautumista näyttöviikkoon jossa näytetään osaaminen tiettyjen kriteerien kanssa. Eli teet samaa työtä kun mitä olet tehnyt työharjoittelussa aikaisemmin. Se arvioidaan. Ja se mitä jää näyttämättä niin kerrot näytönarvioijalle kuinka k.o asia tehdään ja näytät vaikka näyttökeskustelussa tehtävän aiheeseen liittyen.

Ikävää että ihmisille on sattunut huonoja harjoittelupaikkoja ja ihmisiä. Näin se tapahtuu myös siellä työelämässä. Työkavereitasi kun et valitettavasti pääse valitsemaan ja joukossa on myös mätiä hedelmiä. Näistä työpaikoista tieto kyllä kulkee puskaradiossa hyvin nopeasti. Ja hyviin paikkoihin sitten löytyy hakijoita paljon.

Muutenkin aikuispuolella suoritettava näyttötutkinto pitäisi perustua siihen että k.o alasta on aikaisempaa kokemusta. Meillä on opiskelijoina alanvaihtajia joilla ei ole sos. ja terveysalalta mitään kokemusta. 3 päivää / kk on teoriatunnit ja sitten päälle itseopiskelua. Tämän lisäksi työharjoittelua ja näyttöviikko päälle. Mielestäni 3 pv /kk on liian vähän teoriaa ainakin edellä mainitulle alalle jos ei pohjalla ole yhtään aikaisempaa kokemusta.