Joo eli nyt oon ollu monta päivää jo surullinen, vaikka ei oo aihetta. Rakastava poikaystävä, koulu menee hyvin, ystävyys-, ja perhesuhteet ok.
Tää on todella raastavaa. Saatan jopa itkee itteni unee monta iltaa putkeen. Itken jopa kun poikaystävä kysyy et mitä kuuluu..
Ja sillon oon tositosi surulline ku katselen muiden tyttöjen kuvia. Sillon tunnen itteni rumaks, ja lihavaks, vaikka en oo oikeestaan kovin ruma, enkä lihavakaan. Nytki itku silmäs kirjotan tätä..
Voisko joku ihana auttaa mua, vai pitääks mun hakee ammattiapuu :/
Tää on todella raastavaa. Saatan jopa itkee itteni unee monta iltaa putkeen. Itken jopa kun poikaystävä kysyy et mitä kuuluu..
Ja sillon oon tositosi surulline ku katselen muiden tyttöjen kuvia. Sillon tunnen itteni rumaks, ja lihavaks, vaikka en oo oikeestaan kovin ruma, enkä lihavakaan. Nytki itku silmäs kirjotan tätä..
Voisko joku ihana auttaa mua, vai pitääks mun hakee ammattiapuu :/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itelläkin tulee ajottaisia surullisuuskausia...ihan ilman mitään syytä. Joskus vaan itkettää ja masentaa vaikka ympärillä tapahtuisikin iloisia asiota. En osaa sanoa mistä johtuu, niin vain tapahtuu. Siitä tunteesta voi olla jotenki tosi vaikea pääästä eroon, ja siksi vois olla ihan hyväksi mennä juttelemaan jollekkin. Itellä auttaa toisinaan kun antaa itselle luvan itkeä ja itkee niin paljon kuin pystyy. Sitten vaan koittaa keksiä jotain tekemistä joka vie ajatukset muualle.
Hei alwayssad!
Oletko kauankin ollut surullinen/tuntenut olevasi allapäin? Myös "madelyn"llä on pointti. Mutta jos tätä on jatkunut pitempäänkin, kannattaa asiasta keskustella jollekin ammattilaiselle, koulun terkkarille/kuraattorille. Olisi tärkeää, että perheesikin tietäisi, mitä sinulle kuuluu. Lähipiiristäsikin voit saada paljon apua ja tukea. :)
T. Julia & Hanna.