Elikkä maksatatko menojasi kumppanillasi niin paljon kuin vain pystyt?
"Unohtuuko" lompakko kotiin aina kun menet ostoksille, ravintolaan, elokuviin, ja otat kumppanin mukaan siinä toivossa että hän kustantaa? Omat rahasi ovat lähinnä pelkkiä ns. sukkahousurahoja.
"Unohtuuko" lompakko kotiin aina kun menet ostoksille, ravintolaan, elokuviin, ja otat kumppanin mukaan siinä toivossa että hän kustantaa? Omat rahasi ovat lähinnä pelkkiä ns. sukkahousurahoja.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sillon kun liikutaan yhres vaimon kanssa niin ei tulis mieleenkään alkaa kukkaroa kaivelemaan.
Ellei vaimo suostu maksamaan niin kysyn vaan et miks mä sitten annan tilini lyhentämättömänä sille.
Maksattaahan yhteikuntakin vaikka miten,joka paikassa tahtuu maksatusta,hyväntahtoisuuttakin käytetään,jos et pidä varaasi,käy köpelösti.
En maksata kenelläkään mitään. En halua olla kiitollisuuden velassa.
On vapaa olla kun pärjää omillaan.
k/k kirjoitat kivasti :)
Niin muuten minäkin, enää en maksa yhtään mitään muuta kuin omat menoni, koskaan en ole ketään rahastanut enkä rahasta.
ihan sama kumpi maksaa meillä on ollu aina vain yksi tili ei oo mun ja sun rahoja vaan yhteiset.
Mää ajattelin kokkeilla ihan omaa tiliä josko jäis enemmän rahaa käteen kuussa :)
siinä tapauksessa se onkin ihan hyvä idea tietää tarkkaan mitä itse kuluttaa meillä se vaan on sillei että mää kulutan.
Juu ja ons siinä s ekin harha et jos on yhteinen tili, sitä luulee et rahaa on enempikin kuin todellisuudessa on. Kun molemmilla on omat, näkee sen tilin pienuuden ja siten suu säkkiä myöten paremmin.
En siipeile, mutta ehkä voisin jos olis kenen siivellä elellä. :)
Onpa kohdalle osunut maksattajiakin. Erotilanteissa on kuitenkin kaikki itse maksamani jäänyt minulle, vain ylöspitokustannuksista on tullut tappiota yhden laiskurin kohdalla.
En ole. Olen pyrkinyt hoitamaan asiani niin tunnollisesti kuin pystyn
sairauksista ja vammoista huolimatta.
Kokemuksia siipiveikoista elon aikana on kertynyt runsaasti, yhden veljen rankka rötöstelykierre ja läärääminen juoppo/eril.ainepiireissä poiki runsaasti surua
sukuun, mt-ongelmia, väkivaltavammoja, rankkaa rahanmenoa kun piti maksella
myös koko kommariporukan velkoja ja rahanmenoa omista varoista.
Puoluepolitiikan ja uskontojen valtakuviot väkivallalla höystettynä on uskomattoman
raakoja, rahankiristyksen ja tappotuomioilla väkivaltauhkan alle on joutuneet pienet
lapsenlapsetkin.
Joskus miettii ihan tosissaan mikä on yhteiskuntasikailun raskain seuraus.
Äärioikeiston ja natsismia edustavat nuoret, joiden haaveena on oikeustieteen opiskelu esm, saavat vapaasti hyökätä tavallisten työläisperheiden kimppuun,
pienituloisten, kiristää rahoja ja varoja, käyttää huumeita, kolkata niillä uusia uhreja aina vaan, särkeä perheitä, harrastaa ihmisten tuhontaa ja vaikka mitä.
Kurjinta on että yhteiskunnalla ei ole riittäviä tukitoimia rikosten ja rötöstelyn kohteiksi joutuneille, liekö koskaan ollutkaan.
Aikuisena olemista pidetään typeryyden huipentumana, ylivoimaisessa henkisessä ja fyysisessä kuormituksessa kuitenkin lopulta murtuvat vahvimpina
pidetytkin, myös ne pienten lasten äidit, joiden vaikka nettipalstoilla on kannettava paloittelumurhaajien nimiä.
Valtiopolitiikassa pääministeri kehoittaa avoimuuteen ja kinkkisten asioiden esilleottamista, kuntapolitiikassa sen sijaan lienee paljon asioita, joita ei haluta "nähdä", ei myöskään tunnusteta/haluta tunnistaa sitä kuormittavuutta,
mikä kansalaisille siitä koituu. Varsinkin äideille ja yksinäisille naisille,
kaiken maailman puliveivareiden armoille joutuneille.
Elämme yhteistaloudessa, joten vaikka molemmilla on omat tilinsä, on aivan samantekevää, kuka mitäkin maksaa. Kun ei ole avioehtoa, kaikki menee kuitenkin puoliksi mahdollisen eron tullessa, ja kun ei ole lapsia, eloon jäävä perii ensiksi kuolleen. Erillistalous olisi tässä tilanteessa pelleilyä, ja muutenkin turhan hankalaa. Isot hankinnat kuten asunto ja kesämökki on tehty puoliksi, auto ja vene ovat yksin miehen nimissä.
Kannattaisi muuten molemmilla olla omat tilinsä ainakin käyttövaroille. Muuan tuttava jäi hiljattain leskeksi. Hän kertoi, ettei saa automaatista rahaa, kun hänellä oli vaimonsa kanssa yhteinen tili. Tililtä saa kyllä nostaa rahaa (onhan miehellä tiliin edelleen käyttöoikeus), mutta se pitää nostaa pankin konttorista.
Minä otan linnuista kuvia.
Ja maksan jokaisen pariston ihan itse.
Kanan-viillokkia välttelen, vaikka suvaitsenkin broileria.
Olen tarkka kastikkeesta.
Minulla on kaksi pankki-tiliä, toinen homehtuville ja toinen taas elää enämpi.
Homeisiin en ole vielä joutunut koskemaan.
Stadin yö-bussien taksat ottivat aikanaan päähän.
Ei ollut kukaan niin tajuissaan että olisin saanut alkaa siipeilemään.
Stadin liikenne käy joskus kalliiksi.
H.
Meilläpäin se kallis yöbussi on nimeltään taksi. Kalliita ne on muuallakin kuin stadissa. Maaseudulla vielä stadia kalliimpiakin kun välimatkat on pitempiä.
harvemmin tosiaankin tulee täällä maaseudulla käytettyä taksia maksaa jo kaikenmaailman ennen kun se tulee pitkän matkan päästä ei oo kauaakaan kun meidän kylällä oli kaksi taksia ja nyt niitä on tasan nolla mut ei se mitään kuljettaja kyllä löytyy tarpeen vaatiessa ja jos ei löydy se on itse ajettava.
Mieluummin kävelen tuon 7 km suuntaansa bussille kuin otan taksin oli keli mikä oli. Liika tyyristä on taksilla ajelu. Kaksi kertaa olen sellaisella ajanut, kun oli raskas matkalaukku kannettavana.
Meidän pörssi on yhteinen
En ymmärrä, miksei olisi. Kun kumpikin saa, niin kumpikin antaa.
En siipeile kotona enkä kylässä, enkä tahdo jäädä kiitollisuudenvelkaa minnekään päin.
Asenteeni on jopa pikkuisen jäykkä näissä asioissa, koska onhan ihmisiä, joille antaminen on toinen luonto ja saattaa tuntua vähän tylyltä, ellei ota vastaan, vaan tahtoo heti korvata sen, minkä sai.
Pari siipeilevää tuttua minulla on ollut, toinen on jo edesmennyt, toinen elää, mutta yhä harvemmiksi ovat jääneet tapaamiset hänen kanssaan. Eikä se ole kiinni rahasta,
vaan ihan yleisestä elämänasenteesta. Huolellinen ja huoleton ovat aika vaikeita vastapareja...
Esim. autokyydin pyytäjiä riittää, toiset ei maksa kuin pitkin hampain ja vähän, joku maksaa kunnolla.
Ei minulle ole maksanut kuin kaksi ihmistä. Toinen puoli tankillista bensaa 300 km:n kyydistä, toinen pitkin hampain ennalta sovitun maksun yhteisestä pitemmästä matkasta. Vai oliko niitä kaksi? Ilmaisia kyytejä sen sijaan olen saanut tarjoilla tuhansia kilometrejä. Vaan jos en olisi tarjoillut niitä, niin sekin vähä kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa olisi jäänyt kokonaan pois.
Elämä on.
Ehdottomasti.
... ai niin, eihän mulla ole ketään millä menojani maksattaisin...
Aika typerä aloitus.
Juu juu, olen olen, käytän hyväksi miestäni senkun kerkeen, ihan siivellä elelen, ja mikäs tässä eläessä - turva on kelekassa.
Muistatko pirre Erkki Tantun piirrosta jossa nainen kiskoo juoppoa kotiin,siin se mies käyttää noita sanoja.
Mitä sinä heikko huokaat,nyt on turva kelkassa.
Sen tantun piirokset on ain huvittanut.
Muistinhan toki, siksipä siksi mukaelin :)
Ei ole tullut edes harkintaan, kun ei ole ollut sitä miesseuraa. Jos joskus tulisi, niin eiköhän masettais tasavertaisesti. En ole siivelläeläjä.
Eikös se maksa,, jolla on varaa ja nautitaan vaan elämästä, miettimästä rahasta, eletään ja nautitaan. rahalla saa ja hevosella pääsee, sanottiin ennen , mutta nautitaan me vain. Maksaa se kuka pystyy, mutta nautinto on aina yheinen, vai kuinka???
Joskus nuorempana tuli siivestettyä kaveria, ja ennenkaikkea puolikasta jallupulloa, joka kimpassa juotiin.