Jäähyväiset ovat nykyään erilaisia kuin ennen.
Ennen ei tarvinnut miettiä mitään. Sitä vaan halattiin ja vilkutettiin perään kun auto lipui pois paikalta. Sitten tallusteltiin kotiin. Aina oli sunnuntai ilta. Kotona kaikki oli tavallista. Oli namia ja siistiä. Ensimmäisenä ovella vastaan sai taistella innokkaita vastaanottajia. Sitten vietiin laukku omaan huoneeseen ja istuttiin hetkeksi sängylle. Siinä istuessa kuunneltiin oman elämän ääniä ja kohta äiti huutaa olohuoneesta: ” Tulehan kertomaan miten isin luona meni”. Sitten riennettiin innolla olohuoneeseen äidin viereen kertomaan kuulumisia. Sen jälkeen oli tottelun aika.
Kierrettiin joka huone ja hypisteltiin jokaista tavaraa. Kaikki oli aina niin uuden tuntuista, mutta kuitenkin ihan tavallista. Sitä samaa joka päivästä arkea.
Nykyään taas jäähyväisistä on tullut paljon raskaampia. Itkun saa pidettyä väkisin kurkussa. Noustaan autosta ja huikataan ” Soitellaan”. Sitten painetaan auton ovi kiinni ja jäädään vilkuttamaan. Auto huristaa samaan vanhaan tapaan pois paikalta. Sitten kaikki on hyvin. Kyynel vierii poskea pitkin. Sitten nyyhkäistään ja kävellään kohti kotiovea. Vielä ennen kuin ovi aukaistaan kyyneleet pyyhitään ja vedetään syvään henkeä. Sitten yritetään näyttää iloista naamaa, tietämättä onnistuuko se.
On helpotus jos kotona ei ole ketään. Voi rauhassa kerätä itsensä kasaan.
Laukku viedään omaan huoneeseen. Heitetään lenkki jääkaapin kautta olohuoneeseen. Sanotaan: ” Sitä ollaan käyty pitsalla”. Vallataan paras tuoli ja kaukosäädin. Katsotaan ihan mitä vaan ohjelmaa ja näytetään siltä kuin se olisi kiinnostavakin. Tai sitten mennään äkkiä tietokoneelle tehdään jotain tärkeää ettei kukaan voi häiritä. Äitiä ei enää kiinnostaa kuinka on mennyt, se ei ainakaan osaa peittää. Vaivihkaa se kysäisee: ”Mitä kuuluu?” Kysymys on ympäripyöreä. Mutta jokainen tietää mitä sillä tarkoitetaan: ” Oliko paskaa isin luona?” tai sitten se voi tarkoittaa: ” No itkettääkö?” Mutta yleensä kaiken tämän välttää kysymällä: ” Ai miten niin. Mitä kuuluu?” Silloin saa vastauksen: ”No oliko kivaa isin luona?” Kerrotaan että tavallista. Ei saa olla liian innokas. Pitää kertoa mahdollisimman vähän, ei tule kellekään paha mieli ja tilanteesta pääsee nopeasti pois. Vitutus valtaa kaikki.
Ensimmäiset puoli tuntia ovat hiljaisia. Sitten tulee yleensä riitaa ja sitten ollaan jo muuttamasssa pois.
Jos hyvin käy niin riita voidaan välttää katsomalla telkkaria tai tekemällä jotain hyödyllistä. Ja olemalla hiljaa ja tavallinen. Ei saa puhua viikonlopusta mitään. Kun lapset menevät nukkumaan ja katsotaan telkkaria kaikki alkaa olla jo normaalia arkea. Pikku hiljaa palaudutaan joka päiväseen arkeen.
- Jos joku voisi rehellisesti arvostella. Nämä on vain näitä pienen ihmisen ajatuksia :) Mutta se myös varmaan näkyy -
Ennen ei tarvinnut miettiä mitään. Sitä vaan halattiin ja vilkutettiin perään kun auto lipui pois paikalta. Sitten tallusteltiin kotiin. Aina oli sunnuntai ilta. Kotona kaikki oli tavallista. Oli namia ja siistiä. Ensimmäisenä ovella vastaan sai taistella innokkaita vastaanottajia. Sitten vietiin laukku omaan huoneeseen ja istuttiin hetkeksi sängylle. Siinä istuessa kuunneltiin oman elämän ääniä ja kohta äiti huutaa olohuoneesta: ” Tulehan kertomaan miten isin luona meni”. Sitten riennettiin innolla olohuoneeseen äidin viereen kertomaan kuulumisia. Sen jälkeen oli tottelun aika.
Kierrettiin joka huone ja hypisteltiin jokaista tavaraa. Kaikki oli aina niin uuden tuntuista, mutta kuitenkin ihan tavallista. Sitä samaa joka päivästä arkea.
Nykyään taas jäähyväisistä on tullut paljon raskaampia. Itkun saa pidettyä väkisin kurkussa. Noustaan autosta ja huikataan ” Soitellaan”. Sitten painetaan auton ovi kiinni ja jäädään vilkuttamaan. Auto huristaa samaan vanhaan tapaan pois paikalta. Sitten kaikki on hyvin. Kyynel vierii poskea pitkin. Sitten nyyhkäistään ja kävellään kohti kotiovea. Vielä ennen kuin ovi aukaistaan kyyneleet pyyhitään ja vedetään syvään henkeä. Sitten yritetään näyttää iloista naamaa, tietämättä onnistuuko se.
On helpotus jos kotona ei ole ketään. Voi rauhassa kerätä itsensä kasaan.
Laukku viedään omaan huoneeseen. Heitetään lenkki jääkaapin kautta olohuoneeseen. Sanotaan: ” Sitä ollaan käyty pitsalla”. Vallataan paras tuoli ja kaukosäädin. Katsotaan ihan mitä vaan ohjelmaa ja näytetään siltä kuin se olisi kiinnostavakin. Tai sitten mennään äkkiä tietokoneelle tehdään jotain tärkeää ettei kukaan voi häiritä. Äitiä ei enää kiinnostaa kuinka on mennyt, se ei ainakaan osaa peittää. Vaivihkaa se kysäisee: ”Mitä kuuluu?” Kysymys on ympäripyöreä. Mutta jokainen tietää mitä sillä tarkoitetaan: ” Oliko paskaa isin luona?” tai sitten se voi tarkoittaa: ” No itkettääkö?” Mutta yleensä kaiken tämän välttää kysymällä: ” Ai miten niin. Mitä kuuluu?” Silloin saa vastauksen: ”No oliko kivaa isin luona?” Kerrotaan että tavallista. Ei saa olla liian innokas. Pitää kertoa mahdollisimman vähän, ei tule kellekään paha mieli ja tilanteesta pääsee nopeasti pois. Vitutus valtaa kaikki.
Ensimmäiset puoli tuntia ovat hiljaisia. Sitten tulee yleensä riitaa ja sitten ollaan jo muuttamasssa pois.
Jos hyvin käy niin riita voidaan välttää katsomalla telkkaria tai tekemällä jotain hyödyllistä. Ja olemalla hiljaa ja tavallinen. Ei saa puhua viikonlopusta mitään. Kun lapset menevät nukkumaan ja katsotaan telkkaria kaikki alkaa olla jo normaalia arkea. Pikku hiljaa palaudutaan joka päiväseen arkeen.
- Jos joku voisi rehellisesti arvostella. Nämä on vain näitä pienen ihmisen ajatuksia :) Mutta se myös varmaan näkyy -
Vastaukset 3
Vanhimmat
Myönnettäköön nyt, etten osaa arvostella mitään. Voin vain sanoa, että pidin tuosta. Pidin oikeastaan todella paljon. Se oli sopivan lyhyt, mutta syvällinen.
Minua ei yllätä, Cherish, että pidit tästä. Tekstissä on samanlaista taidokkaan pienieleistä syvällisyyttä kuin omissasi. Sellaista, joka ainakin minua parhaillaan liikuttaa verrattoman paljon enemmän kuin mahtipontinen paisuttelu. Ajattelin jo aikaisemmin kehaista tätä tuotosta, mutta jotenkin kartan kommentoimasta tekstejä, jotka kolahtavat aiheensa puolesta hieman liian lähelle kotia. Mutta tulipahan tämä nyt sitten kuitenkin tällaisen aasinsillan kautta tehtyä.
En nyt keksi sanaa jolla mielipiteeni ilmaisisin, kaunista, sulavaa,upeaa tekstiä...
Oli miten oli pidän tästä kovasti. :)