sietämätön ahdistus - loppuuko se ikinä?

Juuri jostain luin, että vaikea ahdistus puuduttaa ja tulee jopa dementian oireita. Onneksi se on väliaikaista. Jos oireet ovat voimistuneet tuon lääkkeen käytön alettua, niillä saattaa hyvinkin syy löytyä siitä.

Äläa ahdistu ja pelkää, et joudu laitokseen ja eroon läheisistäsi. Ihminen voi käydä jopa spykoosissa ja herää siitä jälleen. Sinua auttaa nyt jos voit puhua ja kertoa tuntemuksistasi. Myös energian purku liikkumiseen voi lievittää oireitasi. Oletko ollut läheisillesi väkivaltainen. Jospa sanot heille suoraan, että et tahdo olla ilkeä vaan sinulla on todella paha olla.
Minkälaisia nuo pakkoajatukset ovat?

On niin oksettava ja paha olo ja ahdistus on sitä luokkaa että en jaksa urheilla. Pakko-ajatukset ovat monenlaisia, esim. Välillä musiikkia, välillä kommentoin paljon näkemiäni asioita esim. "punainen auto, auto ajaa loskassa, miksi loskaa satelee, rapakkoloska" jne jne tommoisia älyvapaitakin juttuja. Erityisesti nukkumaan mennessä välähtelevät kuvat kaikenlaisista hirvityksistä.

Kuulen öisin piipittävää ääntä, en tiedä onko se kuuloharhaa vai tinnitusta, koska koko ajan se ei kuulu.

Olen ollut väkivaltainen läheiselleni, en onneksi mitenkään raivohullu mutta läimäyttänyt pari kertaa vartaloon.

En vain tiedä miten saisin tämän loppumaan, tuntuu että mikään ei auta.

Mullakin on nyt kurkkua kuristava ja suorastaan oksettava ahdistus. Tekisi mieli oksentaa mutta en pysty. En tiedä auttaako tähän muu kuin mennä kaulakiikkuun.

Heippa,

ahdistus ei lähde itsestään pois.

Itse olen kärsinyt viimeiset 10v henkeä salpaavasta ahdistuksesta, johon ei auttaneet mitkään lääkkeet (mitä lekurit tunkee joka väliin). Nukkuminen on toki pakollista, jos se ei suju niin napit nappulaan, koska univaje saa aivot flippaamaan.

Hae apua. Voit mennä pelkästään päivystykseen ja sanoa noista pakkoajatuksista. Ne haluu sulle pitkäaikaisen lääkityksen ja antaa sitten sitä oikeaa apua - eli terapiaa. Pää pitää saada siihen kuntoon, että se ottaa tekstiä vastaan.

Vertaistuki oikeesti toimii. Sä et oo täällä yksin, on muitakin, helvetisti muitakin ahdistuneita. On myös tärkeää miettiä, liittyykö sun ahdistukseen itsesi (tai muiden) vahingoittamis- ajatuksia, jolloin voisit harkita osastojaksoa. Se tekee oikeesti hyvää, pääset pois, mut sun pitää liiotella (?) ongelmias että sinne pääsisit. Pelkkä ahistus ei riitä.

Kaiken ytimessä on kuitenkin sun oma tietoisuus: mistä ahdistus tulee. Vain tiedostamalla syyn sen saa pois. Kirjoita, jos vaan suinkin pystyt. Ei tarvitse kirjottaa muille: ajatusten kirjoittaminen ylös vaan ainakin mulla selkeyttää tilannetta kun niitä voi tsekkailla ja miettiä. Jos joku tietty ajatus tulee koko ajan esiin, olisko siinä syy ahdistukseen? Et ole hullu etkä yksin. Muista se.

Minulla on kaikki terapiat jääneet kesken kerta toisensa jälkeen kun terapeutti on lopulta nostanut kätensä pystyyn. En halua myöskään syödä lääkkeitä kuin korkeintaa sitten kun olen niin sekaisin ahdistuksesta että flippaan lopullisesti.

Seuraavaksi minua aiotaan ilmeisesti laittaa johonkin ryhmämuotoiseen juttuun mutta aion kieltäytyä siitä koska ahdistaa niin paljon että kohta sekoan oikeasti. Sydän tykyttää, on vaikea nukkua, kurkkua kuristaa, tämä tunne tekee minut hulluksi. Kauhulla vain odotan mitä joudun mahdollisesti seuraavaksi tekemään. Vaikea tilanne kun pelkään kuntoutustakin.