Lempparimusiikkiketjut ovat keränneet paljon osanottajia.
Mikäpä estäisi laajentamasta tuota lempparilinjaa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka kirjallisuus. Lainaillaan pätkiä lempikirjoista, vaikka seuraavaan tapaan:
JUHANI. Voi, veikkoseni! luulenpa että haastelisit vähän toisin, jos hieman enemmin olisit katsellut ympärilles täs maailmassa, jos esimerkiksi olisit käynyt Turun kau. Sen olen minä tehnyt, koska ajoin sinne härkiä Viertolan kartanosta. Näinpä siellä yhtäkin ihmeekseni, näin kuinka prameus ja komu voi panna pyörään ihmis päät. Voi teitä, voi pauhaavata kylää, voi häilyväis elämää kumminkin! Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja, tuoksuttaen kauas ympärillensä sakean hajun kalleista öljyistä ja ras. Mutta katsoppas tuonne! Jesta ja varjele! sieltähän nyt hipsuttelee esiin kultahöyhenissä oikein aika vekama mamsselli tai röökinä mitä hän lie. Kas hänen kaulaansa! Valkea kuin rieskamaito, poski ruttopunainen, ja silmät palaa hänen päässään kuin päiväpaisteessa kaksi roviotulta, koska häntä vastaan käy oikea kekkale mieheksi, hatussa, kiiltomustassa hännystakissa, ja tirkist... - no vie sinun pirkele itseäskin! - Tirkistelee läpi nelikulmaisen lasin, joka välkkyy vekkulin vasemmalla silmällä. Mutta kas nyt... - no sinun seitsemän seppää! - nytpä keksautetaan kummaltakin puolelta, ja kas kun naara nyt oikein rypistää suunsa mansikkasuuksi ja livertelee kuin pääsky päiväisellä katolla, ja teikari hänen edessänsä viskelee kättänsä ja häntäänsä, heilauttelee hattuansa ja raappaisee jalallansa että kivikatu kipenöitsee, kas sepä vasta leikkiä oli. Voi, te harakat itsiänne! aattelin minä, poika, seistessäni kadun kulmalla, rykelmä tuoreita härjänvuotia olalla, ja suu mareissa katsellen tuota teerenpeliä.
Se on Seitsemää veljestä, kuten moni lukija arvasi.
Mikäpä estäisi laajentamasta tuota lempparilinjaa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka kirjallisuus. Lainaillaan pätkiä lempikirjoista, vaikka seuraavaan tapaan:
JUHANI. Voi, veikkoseni! luulenpa että haastelisit vähän toisin, jos hieman enemmin olisit katsellut ympärilles täs maailmassa, jos esimerkiksi olisit käynyt Turun kau. Sen olen minä tehnyt, koska ajoin sinne härkiä Viertolan kartanosta. Näinpä siellä yhtäkin ihmeekseni, näin kuinka prameus ja komu voi panna pyörään ihmis päät. Voi teitä, voi pauhaavata kylää, voi häilyväis elämää kumminkin! Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja, tuoksuttaen kauas ympärillensä sakean hajun kalleista öljyistä ja ras. Mutta katsoppas tuonne! Jesta ja varjele! sieltähän nyt hipsuttelee esiin kultahöyhenissä oikein aika vekama mamsselli tai röökinä mitä hän lie. Kas hänen kaulaansa! Valkea kuin rieskamaito, poski ruttopunainen, ja silmät palaa hänen päässään kuin päiväpaisteessa kaksi roviotulta, koska häntä vastaan käy oikea kekkale mieheksi, hatussa, kiiltomustassa hännystakissa, ja tirkist... - no vie sinun pirkele itseäskin! - Tirkistelee läpi nelikulmaisen lasin, joka välkkyy vekkulin vasemmalla silmällä. Mutta kas nyt... - no sinun seitsemän seppää! - nytpä keksautetaan kummaltakin puolelta, ja kas kun naara nyt oikein rypistää suunsa mansikkasuuksi ja livertelee kuin pääsky päiväisellä katolla, ja teikari hänen edessänsä viskelee kättänsä ja häntäänsä, heilauttelee hattuansa ja raappaisee jalallansa että kivikatu kipenöitsee, kas sepä vasta leikkiä oli. Voi, te harakat itsiänne! aattelin minä, poika, seistessäni kadun kulmalla, rykelmä tuoreita härjänvuotia olalla, ja suu mareissa katsellen tuota teerenpeliä.
Se on Seitsemää veljestä, kuten moni lukija arvasi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On opittava: putoamaan
Kun ikkunasta tipahtaa
jotakin (vaikka kuinka vähän),
jo painovoimalaki tähän
kuin tuulenpuuska tuiskahtaa
ja joka pallon, haivenen
se kantaa huomaan kaikkeuden.
Hyvyys on lentovalmiina
jokaista seikkaa vahtimassa,
kiveä, kukkaa suojaamassa
kuin pikkulasta unessa.
Vaan kopeina me aikuiset
vapauden koloon vetäydymme,
yhteydestä eristymme,
kiskomme irti sidokset.
Hylkäämme voimat viisaammat.
Sen sijaan että suostuisimme
yhteiseen suoniverkostoon,
katkomme juuret kantavat,
eksymme omiin solmuihimme
ja jäämme yksin, paitsioon.
On opittava uudestaan
kuin pikkulapsi turvaamaan
poisjuoksematta Jumalaan.
On opittava: putoamaan,
esineen lailla lakiin samaan
antautumaan, ei uhoten
kiitämään ohi lintujen.
Rainer Maria Rilke
Rainer Maria Rilken runokokelmasta Hetkien kirja , suomentanut Anna-Maija Raittila
Tähän runoon palaan usein ja olen siteerannut sitä monille tärkeille, rakkaille ihmisille iloksi ja lohduksi.
Rainer Maria Rilke 1875 – 1926, Prahassa syntynyt runoilija, oli Aila Meriluodolle nuorelle runotytölle esikuva, jonka löysi runon "Die Blinde" säkeistä. Runo kosketti AM:n sisimpään sokeuden ollessa osatekijänä, siitä mikä runossa syvimpään häntä kosketti, hän ei pystynyt puhumaan. Mutta Rilke oli ja eli Aila Meriluodon sisimmässä tulevien runojen sisältönä.
Olen aikaisemmin jo ilmaissut, runoilijat, muusikot, taiteilijat ovat hyvin syvällisiä – herkkä sieluisia . Tulkinnat runon sisällössä sitä ilmaisee , sitä mitä Aila M sisimmässään on ja oli. Rilke oli hänen toinen sisäinen ohjaaja Saima Harmajan ohella.
Kuroutuminen
Aila Meriluoto
…………………
Väljinä päivinä, tiesitkö, salaa jo pujotettiin
äärestä ääreen syksyn nauha; sen ensimmäinen kylmä
kuroi kokoon ja meri supistuu.
on vain kaistale likeistä vettä tuossa,
tajusta kirkas silmä iltaruskoa täynnä,
viimeinen hiekkajaala kuin ripsi törröttää.”
……………………………………….
"Talvi naulanreikä,syöpyy kämmeneen"
"Eeva Kilven Kuolinsiivous - vanhenemisen filosofinen vuosikalenteri - on vangitseva kokoelma aforismeja, runoja ja arkisia mietteitä vuosilta 1984 - 2011."
"LOKAKUU
Kun saisi kuolla nukkuessaan
eikä ainakaan yhtiökokouksessa
kesken kriittisen puheenvuoron,
vaan omassa vuoteessa unta nähden.
Kuninkaallinen kuolema, sanoo naapuri.
Toivomme sitä yhdessä
hartaasti, toistuvasti,
ikkunanraosta jutellessamme.
Rivissä kuollaan
mutta ei ikäjärjestyksessä
ja pohdiskellaan miksi.
Opitaan sairauksien nimiä,
tervehditään oireita,
tuttuja jo kaikki.
Kun ehtisi siivota sitä ennen.
(Huokaus,)
Kun jaksaisi.
Onkohan se edes mahdollista?
On se.
Mahdollista kuin myöhäinen sieniretki
auringossa,
kuin äkkiarvaamatta löytynyt karpalosuo
jonka näkee harjanteelta, kuin puolukat lokakuussa,
kuin mustikat lumen alta.
Tehdään maailma valmiiksi.
Mehän se osataan."
(ps. mielenkiintoinen aloitus)
Lokakuu
Yli kentän likaisen
raaka valo lyhtyjen.
Värisevää ikkunaa
sade kiduttaa.
Niinkuin prinssi kietoi hän
satuun pääni särkevän.
Miksi petyin? Tiesinhän
lait elämän.
Märkää, märkää sumua
maassa, puissa, katoilla.
Jumala, oi Jumala,
näin voiko jatkua!
- Saima Harmaja
Älä kutsu ketään teidän joukossanne tyhmäksi, sillä me totisesti emme ole viisaita, emmekä tyhmiä.
Olemme vihreitä lehtiä elämänpuussa, ja elämä itse on suurempi kaikkea viisautta, ja varmasti kaiken tyhmyyden yläpuolella.
Khalim Gibran'in ajatuksia
Läkkiseppä Lindblad oli runoilija Martti Haavion toinen minä. Läkkisepän filosofointia seuraavassa:
DOLCE FAR NIENTE
Nyt läkkiseppä Lindblad / on pihassa pitkällään, /
hän makaa, ruohomätäs / tuuhea alla pään, /
ja vihreä on raiti - / hoi, herhiläiset, vaiti! /
hän miettii yksinään. //
Hän on folosofi, Lindblad, / joka tuntee elämän, /
sen kaksi eri puolta, / kolkon ja lempeän, /
hän tuntee surun harmaan / ja tuntee ilon armaan, /
niin, nepä tuntee hän. //
Vaan tänään, herra Lindblad, / hehkussa auringon /
saat maata, tupakoida - / ja ilo luonas on. /
Näet ylläs taivaan sinen, / ja olet onnellinen, /
et yhtään onneton. //
Niin makaat, kisailua / perhosen seuraillen /
ja hengittäen syvään / tuoksua kukkasten. /
Elämän nurjaa puolta / et muistakaan nyt, huolta /
maanantain, huomisen. //
Runon italiankielisestä nimestä: suomeksi sananmukaisesti "suloinen ei-mitään-tehdä" eli suloinen toimettomuus.
Kerran vielä pojat. Vesterinen. Sirkkojen tanssi.
http://www.youtube.com/watch?v=YoQnMNRXBlo