Orja

Kyösti korkkasi pullon kylmää olutta ja otti juuri pitkää huikkaa, kun ovelta kuului koputus.
-Mitähän Seira unohti tuumi mies avatessaan ovea.
Portailla ei kuitenkaan seisonut hänen kuvittelemansa nainen jotain unohtaneena, vaan tummaan umpihaalariin pukeutunut kookas mies, jonka kasvot olivat oudosti pimennossa.
Ennen kuin Kyösti ehti edes hämmästyä, iskeytyi nyrkki voimalla hänen palleaansa. Hän lennähti lyönnin voimasta sisään ja tuntematon tunkeutuja astui perässä sulkien oven. Lattialle käpristynyt Kyösti tajusi saavansa kohta turpiinsa ja todennäköisesti todella miehekkäästi. Haalarimiehen kasvoja peitti joko ohut tumma sukka, tai pipo, joten tunnistaminen oli mahdotonta. Kyösti tietenkin epäili Seiran miestä, vaikka nainen oli vakuuttanut tämän olevan työssään kiinni aamukuuteen. Oliko epäily oikeaan osunut, vai ei. sitä oli jokseenkin mahdoton sanoa, mutta yhdessä asiassa Kyöstin arvaus osui kohdalleen. Turpiin tuli ja miehekkäästi.
Tuntematon osasi asiansa. Mitään puhumatta tämä pieksi Kyöstin tajuttomuuden partaalle. Tarkoin harkiten iskunsa niin, ettei mitään ulospäin näkyviä jälkiä jäänyt. Ei iskuja kasvoihin, ei raajoihin. kipeitä iskuja palleaan ja vatsaan. Iskuja selkään munuaisten tienoille ja polvipotkuja kiveksiin. Kyöstiin sattui niin, ettei hän pystynyt edes valittamaan . Mitään sanomatta vieras poistui asunnosta, jättäen kivuissaan kieriskelevän isännän eteisen lattialle.

Seuraavana päivänä Kyösti raahautui poliisilaitokselle tekemään ilmoitusta pahoinpitelystä.
Paikalla ollut poliisimies kirjasi ilmoituksen vastaanotetuksi ja antoi Kyöstille ajan parin päivän päähän, jolloin voitaisiin tehdä tarkemmat selvitykset ja kuulla Kyöstin selonteko asiasta. Tänään paikalla olisi vain yksi poliisi ja viimeöinen rattijuoppotapaus vaatisi selvittelyaikaa, joten parin päivän kuluttua.

Pari päivää myöhemmin Kyösti taas istui poliisilaitoksella ja nyt asia käsiteltiin huolella. Poliisimies oli vaihtunut ja vanhempi konstaapeli Timo Kämäräinen otti asiaan jämerästi kantaa.
- Vai, että tällainen juttu. Murahti Kämäräinen. - On vähän hankala, kun se pihapiirikin on niin suojainen, ettei kukaan ole voinut nähdä mitään, mutta tutkitaan ja kysellään. Eihän sitä koskaan tiedä......vai, että tällainen pahoinpitely ja tunkeutuminen....ja tekö olitte yksin kotisilla?
- Yksinhän minä. Totesi Kyösti ja jätti mainitsematta juuri hetkeä aiemmin poistuneen vieraansa. Hänen pitäisi kyllä nähdä Seiraa ja kysyä oliko tämä havainnut outoa kulkijaa, mutta poliisille ei näistä kannattanut mainita.

-Kävittekö lääkärissä? Tiedusteli Kämäräinen edelleen. - Eli onko lääkärinlausuntoa syntyneistä vammoista?
- No, sepä ei tullut kyllä mieleen. Totesi Kyösti.
- Näin päällisin puolin katsottuna ei näkyviä merkkejä pahoinpitelystä näyttäisi olevan. Yleensä kasvoissa on selvät merkit näissä jutuissa. Totesi Kämäräinen jälleen. - Tällainen pahoinpitely on siis kuitenkin tapahtunut?
-No, totta hitossa on. En kai minä nyt tänne huvikseni tällaisia tule kertoilemaan. Kyösti jo hieman kiivastui.
-Niinpä, niinpä. Kämäräinen sanoi ja jatkoi. - Kirjataan ilmoitus ja tutkitaan asiaa. Voi olla vain niin, ettei tällaiseen pääse mistään kiinni, kun ei ole silminnäkijää, ellei teillä sitten ole ketään henkilöä tiedossa, jolla voisi olla kalavelkoja maksettavana, tai silleen....

Ei ollut Kyöstillä tietoa sellaisesta, tai jos olikin, niin eipä pitänyt tarpeellisena ryhtyä sellaisen syitä selvittelemään poliisiasemalla. Ja sitä paitsi pari päivää oli saanut ihmeitä aikaan ja olo alkoi olla taas lähes normaali.
Ja saisihan hän taas pikapuoliin henkilökohtaista hoitoa. Rouva lomaromanssi oli tulossa käymään. Rouva lomaromanssi oli Kyöstiä vanhempi, mutta kiihkeydessään aivan uskomaton. Kyösti muisteli, kuinka tuo nainen oli uuvuttanut hänet Punkasalmen hotellilla yö yön jalkeen yhä uudelleen. Aivan, kuin naiselta olisi nuoruus jäänyt elämättä ja siihen olisi ollut nyt kahden viikon aikana viimeinen mahdollisuus. Ja Kyöstihän alan miehenä antoi kaikkensa asian hoitamiseen. Voisi jopa sanoa että, pani parastaan.

Sanotaan, että aika parantaa haavat ja kyllähän se niin onkin ja saihan Kyösti vielä erikoista hoivaa ja huolenpitoa rouva Lomaromanssin taholta. Tosin yksi lauantai-iltapäivä henkilökohtaista huolenpitoa sai miehen tuntemaan olonsa ainakin yhtä raihnaiseksi, kuin taannoisen pahoinpitelijän jäljiltä. Muutamat kuluneet vuodet eivät olleet lainkaan hillinneet rouva Lomaromanssin innokkuutta lemmenpuuhissa.
Kyösti ihmettelikin, kuinka naisen aviomies jaksaa moisessa höykytyksessä, mutta nainen ilmoitti, ettei heillä kotona koskaan ole näin villiä seksiä. Pikemminkin homma on hyvinkin konservatiivista ja hillittyä.
- Mahtaapa ukko olla melkoisen hyväuskoinen hölmö, jollei huomaa mitään. Tuumi Kyösti itsekseen.
Rouva Lomaromanssi nauroi riettaasti ja lähes raiskasi Kyöstin pienen mökin keittiössä, mutta vain lähes. Raiskaushan on seksiin pakottamisen rajuin muoto ja väkivaltainen sellainen, eikä Kyöstiä voinut lempipuuhaansa pakottaa, sillä mies oli hommaan aina valmis kuin partiopoika tulentekoon.

-Kuinka voi nainen parissa tunnissa imaista mehut tarkkaan. Mietiskeli Kyösti vilkuttaessaan rouva Lomaromanssin punaisen pikkuauton perään, Tämän kaartaessa mökkipihan suojasta pengertielle. Auton kadottua pihapiiristä mies heittäytyi myllätylle vuoteelle ottaakseen pienet päivätirsat, mutta samassa puhelin pärähti.
- Seira täällä hei. Kuului viestimestä. - Voitaisiko tavata, minulla on ollut aivan hirveä ikävä. Nainen liverteli.
Kyösti huokasi syvään. - Ei nyt. Minulla on kaikki paikat aivan romuna. Joku hullu tunkeutui tänne juuri edellisen vierailusi jälkeen ja pahoinpiteli minut todella huonoon kuntoon. Kyösti sanoi. -Näitkö ketään lähimailla silloin viimeksi? Hän vielä tiedusteli.
- En todella nähnyt ketään, enkä itsekään välittänyt tulla nähdyksi. Seira sanoi.- Kuka hullu tuollaista voi mennä tekemään. Kuulin kyllä tapauksesta mieheltäni, vaikka en arvannut, että asia sinua koski. Ei hän mitään nimiä maininnut.
- Mieheltäsi? Mistä hän sen tiesi? Kyösti kysyi. Epäilys alkoi taas suuntautua tiettyyn kohteeseen.- Sanoit, että ukkosi oli silloin töissä. Mitä se miehesi tekee homminaan. Olisiko hän voinut saada vihiä ja tulla silloin yöllä...?
- Se on poliisi..... Sanoi nainen puhelimessa ..... - ja ne oli koko yön Kesälahdella pitämässä ratsiaa. Ei takuulla ole voinut käydä sinua hakkaamassa. Vaikka kyllä se siltä muuten voisi onnistuakin. Hihitteli nainen jatkoksi, kiusatakseen miestä. - No, millos me voidaan tavata? Hän jatkoi.
- Niin...Kyösti pohti, nyt juuri ei oikein sopinut. Hän arveli, ettei kerta kaikkiaan nyt jaksaisi, sillä rouva Lomaromanssi oli todella ottanut kaiken mahdolisen irti parituntisesta tapaamisesta. - Katsotaan vaikka ensiviikon lopulla, eiköhän tämä siihen mennessä ala jo helpottaa. Kyösti puheli, antaen naisen ymmärtää, että hänen haluttomuutensa johtui pahoinpitelyn aiheuttamista kivuista.
- No joo. Sehän sattuukin hyvin. Rääkkylässä on jokakesäinen kansanmusiikkitapahtuma ja Timppa joutuu sinne järjestystä pitämään. Meille jää aivan ruhtinaallisesti aikaa....tehdä vaikka mitä. Ja just sitähän me tehdäänkin. Kikatteli Seira puhelimeen.

Nopeaan vierähti viikko ja nopeaan palautui myöskin Kyöstin kunto ja innokkaana hän valmistui tapaamaan Seiraa. Heinäkuun alun kesäyö antoi parasta antiaan ja kesäyön antimista nautittiin myös pengertien tuntumassa olevassa pikkumökissäkin.
Aamuyö oli jo hyvinkin menossa, eikä Kyösti oikein pysynyt laskuissa, kuinka mones kerta oli tänä yönä, kun hän pamputti poliisinrouvaa. Hikiset vartalot litisivät ja narahtelivat , kuin kimeitä pieruja olisi päässyt livahtamaan kiihkeän lemmentyön lomassa yön hämärään.
Äänet saivat naisen kikattamaan hysteerisesti kiihkeitten kiljaisujen lomassa ja mies murahteli ja örähteli, kuin kiimainen uroskarhu. Toteuttaessaan antaumuksella uravalintaansa.
Päälaelta ohentunut tukka oli vielä niskassa tuuheaa, mutta nyt hiestä märkänä limppina pomppi vartalon liikkeiden rytmittämänä.
Äkkiä Kyösti tunsi niskassaan kirpeän vihlaisevan kivun niin voimakkaana, että silmissä säkenöi. Luullen ensin, että nyt katksei vähintään verisuoni päästä, Kyösti päästi ilmoille kimeän kiljaisun, jota parteneri erehtyi luulemaan saavutetun hekumanhuipun aiheuttamaksi riemunhuudoksi. Ääni sai naisen tarrautumaan molemmin käsin ja jaloin kumppaniinsa, joka tuntui jännittyvän kaarelle ja kohoavan pois parinsa päältä.
Teko sai kivun vain yltymään miehen niskassa ja tämä kirkaisi vieläkin voimakkaammin. Seira irrotti otteensa ja avasi silmänsä, nyt oli jotakin pahasti pielessä. nainen näki huoneen hämärässä tumman hahmon seisovan vuoteen vierellä ja kannattelevan Kyöstiä niskatukasta.
Säikähdys löi lävitse naisen alastoman vartalon, kuin kuuma miekka.- Eiiii....Eiiiii! Se on Timo! Käpertyen tiukkaan kyyryasentoon vuoteella ja kiertäen käsivartensa tiukasti rintojensa suojaksi nainen alkoi huutaa hysteerisenä.

Kyöstiä kannatteleva tumma hahmo kumartui ja poimi lattialta sängystä singahtaneen tyynyt ja paiskasi sillä huutavaa naista, joka vaikenikin välittömästi ja jäi tuijottamaan paikalle ilmestynyttä hahmoa. Tummaan haalariin pukeutunut vieras oli vanttera, mutta selvästi hämärässäkin hän näki, että kutsumaton vierailija oli myös huomattavasti hänen miestään lyhyempi. Yllättävä havainto antoi myös yllättäviä voimavaroja Seiralle. Vieras ei ollutkaan hänen miehensä, joten kaikki ei ollutkaan menetetty.
Kiukustuneena nainen alkoi tivata tuntemattomalta.- Millä hiton oikeudella te tunkeudutte ihmisten kotiin ja alatte pahoinpidellä ? Minun mieheni on....Seira jätti sanomatta sanan poliisi, vaikka se oli lipsahtamaisillaan. Luuletteko te voivanne käydä ihmisten kimppuun ja selviytyä jäämättä kiinni? Eikö yksi kerta riittänyt, miksi pitää....
Outo vieras keskeytti naisen tivaamisen hiljaisella ja rauhallisella äänellä.- Onko tuo punainen Golf teidän? Nyt kannattaisi lähteä ja nopeasti, täällä tehdään kohta murha, enkä usko että haluatte olla silloin paikalla.

Seira valahti voimattomaksi ja alkoi täristä. Hän ei tuntunut saava itseään lainkaan liikkeelle ja yritti kumartua noukkimaan vaatteitaan lattialta.
-Tuohon ei ole aikaa. Murahti vieras uhkaavasti.- Autossa näkyivät olevan avaimet paikallaan, joten alkakaa vetää siitä.
Pelko tuntui antavan tarvittavan voiman ja alaston nainen livahti kesäiseen aamuyöhön. Startti narahti ulkona ja auto kaasutti voimakkaasti pihasta pengertielle, jossa renkaat rääkäisivät kuivalla öljysorapäällysteellä.

Kyösti jäi kahden öisen vieraansa kanssa. Sen verran oli Kyöstikin selvinnyt säikähdyksestään. että tajusi vieraansa olevan selvästikin häntä pienempi ja se antoi öiselle salarakastajalle uskoa kykyihinsä selvitä tilanteesta. Kyösti ymmärsi, ettei tämä tuntematon ollut kuitenkaan sama, joka hänet oli hakannut aiemmin kesällä, vaikka yhteys Seiraan vaikuttikin nyt ilmiselvältä. Edellisen kerran, kun Seira oli vieraillut hänen luonaan oli välittömästi hänet hakattu ja nyt näytti tilenne toistuvan.
Tosin tällä kertaa Kyösti ei alistuisi yllätykseen , eikä hakattavaksi. Tämä mies oli Kyöstiä pienempi ja hän uskoi fyysisen ylivoiman turvin selvittävänsä tilanteen.
-Laske perkele irti tukasta!.-Kyösti kiljaisi. Vaatimuksella ei kuitenkaan ollut vaikutusta.

Vieras käänsi niskatukasta Kyöstiä hieman itseensä päin ja kohotti oikean kätensä Nyrkkiin puristettu ja mustan nahkahansikkaan verhoama käsi teki lyhyen lyöntiliikkeen ja mustan nahkan verhoama nyrkki iskeytyi Kyöstin poskipäähän. Silmät muljahtivat omituisesti ja jäivät värisemään puoliavonaisten luomien alla. Paksu verivana tulvahti molemmista sieraimista ja hengitys muuttui omituisen korisevaksi, epämääräistä kuorsausta muistuttavaksi.
Tummahaalarinen vieras laski tajuttoman lemmentyöläisen lattialle ja loi ympärilleen pikaisen silmäyksen. Kyöstin pää oli naisen käsilaukun päällä ja verinoro levisi vaalealle laukun pinnalle. Paikalla ei ollut muita ja pian Kyösti jäi yksin.

Haalaripukuinen mies poistui pihalle ja vilkaisi taas ympärilleen. Pihapiiri oli suojainen ja sireenipuskien välistä näkyi pengertien toiseen päähän. Hämärässä yössä näytti tien toisessa päässä olevalla levähdyspaikalla olevan jokin auto. Mies kurtisti kulmiaan, se voisi olla jopa poliisiauto. No sieltä ei millään voinut nähdä pihapiriin. Mies poistui istutusten suojassa kaupungin suuntaan
Vain muutaman kymmenen metrin päässä oli varaosaliikkeen takapihan parkkipaikalla suuri musta moottoripyörä. Haalaripukuinen nousi pyörän päälle ja laittoi kypärän päähänsä. Kumeasti jyrähti suuri moottori käyntiin ja pyörä lipui katuverkkoon ja suunnisti kohti etelään johtavaa valtatie kuutta.

Mökin pihalla koristepensaiden varjosta astui esiin mies, jolla myös oli päällään tumma haalariasu, mutta selkämyksessä loisti teksti POLIISI. Mies kirosi hiljaa mielessään: -Tuo saatanan panokone ei siis ottanut opikseen edelliskerralla saamastaan selkäsaunasta. Pitäisi käydä pieksämässä se uudelleen ja vielä perusteellisemmin, mutta millä asioilla liikkui tuo yöllinen haalarimies. Tai kyllähän hän sen arvasi....Kuitattavaa oli ilmeisesti tälläkin kävijällä ja aika nopeasti tuo asiansa taisi hoitaakin.

Vanhempi konstaapeli Timo Kämäräinen katsoi avointa ovea, josta jokin aika sitten oli sännännyt alastomana hänen vaimonsa ja hieman myöhemmin tuo haalarimies, joka oli aiemmin yöllä jättänyt moottoripyöränsä Halttusen varaosaliikkeen pihaan. Moottoripyörän rekisteritunnus oli nyt hänen muistivihkossaan, sen verran oli outoon aikaan ja outoon paikkaan pysäköity pyörä poliisia jo viran puolesta kiinnostanut.

Pahaa aavistellen Konstaapeli Kämäräinen astui mökkiin ja sytytti valon. Kyösti makasi koristen lattialla, jolla sikin sokin oli liiankin tuttuja vaatekappaleita ja kovin tutunoloinen oli myös käsilaukku, joka oli jäänyt tajuttoman asukkaan posken alle ja nyt pahoin verettynyt.

Timo Kämäräinen kaivoi taskustaan ohuet kertakäyttöhansikkaat ja alkoi keräillä naisen vaatekappaleita keittiön kaapista löytämäänsä jätepussiin. Poliisimies huomasi keittiön pöydällä muutaman tyhjän olutpullon. Otti yhden käteensä ja nuuhkaisi.- Hiljattain juotu. Hän päätteli ja kumartui pullo kädessään Kyöstin puoleen. Pyöräytti pullonsyrjää voimakkaasti painaen Kyöstin jalkapohjaa vasten ja jätti sitten pullon lattialle.
Timo Kämäräinen riisui hansikkaansa ja soitti ambulanssin paikalle. Asetettuaan tajuttoman Kyöstin kylkiasentoon, hän otti käteensä muovikassin, jossa oli Seiran varusteet ja lähti hakemaan pengertien toisesta päästä virka-autoaan. Nakkasi muovikassin takapenkille ja ajoi takaisin suojattuun pihapiiriin ja ehtikin paikalle hyvin ennen sairasauton saapumista.

Myöhemmin aamulla parisataa kilometriä etelämpänä herää rouva Lomaromanssi ja huomaa nukkuvansa yksin. Rouva ihmettelee miehensä outoa poissaoloa ja levottomuus valtaa mielen. Ukko on ollut viimeaikoina hieman omituinen ja usein on rouvan mielessä käynyt epäilys: Tietääkö se jotakin? Joskus sen jutut ovat olleet omituisen vihjailevia ja olihan se silloin vuosia sitten epäillyt vahvastikin, mutta näyttänyt tyytyvän siihen, että vaimo vakuuttavasti ja määrätietoisesti torjui epäilyt.
Mutta nyt? Tiesikö ukko sittenkin jotain ja olisiko lähtenyt tekemään itselleen jotakin lopullista....? Lapset eivät ikinä anna minulle anteeksi, jos se on jotain tehnyt ja jättänyt viestin...Tottakai se kostaa minulle juuri sillä tavalla. Nyt rouva alkoi olla jo vakuuttunut ja soitti pojalleen : -Isäs on lähteny yöllä jonnekin hortoileen. se kuvittelee vaikka mitä ja väittää minun käyneen vieraissa. En ikinä ole....Rouva pyrskähtää itkuun...ja nyyhkyttää sitten. Mie lähen sitä ettimään rannasta....tuutko sie tänne?
Samassa ulko-ovi kolahtaa ja hyväuskoinen hölmö astuu sisään. Katsoo hämmästyneenä vaimoaan ja kysyy. - Mitä on tapahtunut? Onko äitisi...?

- Ei, kun mie säikähin, mihi sie oot lähteny ja jos sie oot jotain itelles...nainen itkee miehensä olkaa vasten ja jatkaa. Mieko luulin, et sie luulet....mut en mie oo ikinä käyny vieraissa.
Mies hymähtää. - No , jo on poru. Mie lähin vähä kävelemään, kun heräsin nii aikasin ja ol nii kommee aamu. Tuolla istuin rannassa aallonmurtajan nokassa ja kahtelin auringon nousuu. Kyl olkii kommee.
- Nii aikasinko sie oot heränny. Rouva Lomaromanssi toteaa ja tuntee helpottuvansa. Ei se ukko sittenkää tiijä....

Hyväuskoisen hölmön työpaikan varastossa jäähtyy risahdellen suuren mustan moottoripyörän kone kenenkään kuulematta. Pyörän omistaa hyväuskoisen hölmön työkaveri, joka sairastui reilu vuosi sitten, eikä enää ole kyennyt pyöräänsä ottamaan käyttöön. Tarkalleen on työkaveri pitänyt ajopäiväkirjaa pyörästään ja tarkalleen vieläkin mittarilukema vastaa päiväkirja merkintöjä.
Huolellista työtä on hyväuskoinen hölmö tehnyt kopioidessaan kirjan sivuja ja lisätessään pikkuhiljaa aikaisempien vuosien ajoihin kilometrejä. Niin vähän ajokertaa kohden, ettei sitä epäillä voisi ja näin on öisen ajon jälkeen muutoksien aiheuttama neljänsadan kilometrin vajaus täyttynyt. Ajopäiväkirja on ajan tasalla, eikä sen muokkaamista pysty kukaan edes epäilemään.

Aamu koittaa myös parisataa kilometriä pohjoisempana Kiteellä. Seira on onnistunut kenenkään huomaamatta kotiutumaan rivitaloasuntoonsa ja käytyään suihkussa pukeutunut ja käynyt kamppailua itsensä kanssa. Outo yöllinen yllättäjä oli puhunut murhasta. Seira pohtii pitäisikö asiasta ilmoittaa poliisille, jos ilmoittaisi, niin se tietäisi henkilökohtaista kiinnijääntiä aviorikoksesta ja takuuvarmasti eroa. Eikä Seira eroa halunnut. Timo oli kunnon mies ja hän oli vain hakenut seikkailua Kyöstin seurassa, olihan Kyösti naistenmiehen maineessa ja Seiran itsetuntoa hiveli että mies oli kiinnostunut hänestä. Eikä seksissäkään moittimista ollut.

Seiraa pelotti sairaasti, eikä nukkumisesta tulisi mitään. Vuoteeseen oli kuitenkin mentävä, sillä kohta Timo tulisi töistä, eikä saisi epäillä mitään. Samassa Seira tajusi: Hänen vaatteensahan olisivat murhapaikalla, eikä siinä tutkimuksia tarvittaisi, kun Timo tunnistaisi ne. Kurkkua kuristi ja kyyneleet tulvahtivat silmiin. Rajut nyyhkytyskohtaukset puistelivat hoikkaa vartaloa. Nyt ei enää olisi vaihtoehtoa Timo saisi tietää kaiken.

Samassa miehen auto kaartoikin pihaan ja ovi kävi. Nainen yritti hillitä nyyhkytystään ja hautautui peittonsa alle ja kuunteli miehen puuhia. Timo kuului laskevan vettä pannuun ja tuttu äänimerkki kertoi miehen avanneen tietokoneensa.
Jokaisen työvuoron jälkeen Timo kirjoitti raportin työpäivästä omalla koneellaan ja pian näppäimien rapina kuului makuuhuoneeseenkin. Sen lakattua kuului pian pesuhuoneesta suihkun kohinaa. Äänet olivat aivan normaaleja, joten mökin tapahtumista ei ollut tieto vielä poliisille kantautunut, jos Kyösti olisi murhattu ja tieto siitä saatu, ei Timo olisi tullut kotiin vielä. Seira alkoi elätellä toivetta mielessään. - Jospa siellä sittenkään ei mitään kauheaa ollut käynyt....

Timo avasi hiljaa makuuhuoneen oven.-Nukutko sinä. Hän kysyi hiljaisella äänellä.
-Mmmmmumm..Seira ynähti ja pysyi peiton alla.
- Siellä olisi kahvi valmiina .Timo jatkoi.- Minulla on nyt kolme vapaapäivää ja lähden Jänisjoelle kalaan.
- Saako sieltä näin keskikesällä mitään? Seira yritti kysyä unisella äänellä
- Aina sieltä enemmän saa, kuin täältä. Mies vastasi ja äänessä oli jotenkin myrkyllinen sävy.
- Tilasin äsken sinulle junalipun Kirkkonummelle äitisi luo. Mies vielä sanoi. - Se on menolippu.
Jäinen tikari iskeytyi naisen lapaluiden välistä suoraan sydämeen. Maailma tuntui pysähtyvän. - Se on loppu. kaikki on loppu, Timo tietää ..... Korvissa suhisi ja sydän hakkasi villinä. Hän ei kuullut miehen lähtöä, makasi peittonsa alla kyyryssä varmaan tunteja voimatta liikahtaa ja kyyneleet kastelivat tyynyn.

Kun hän viimein nousi, kahvi oli painunut mustaksi ja väkeväksi. Seira yritti juoda sitä, mutta kurkussa oleva pala esti nielemisen. Keittiön pöydällä oli lappu. Tosite junalipusta ja sen toiselle puolelle oli kirjoitettu sinisellä kuulakärkikynällä: "Toivottavasti se oli sen arvoista".
- Timo halusi vielä kiertää veistä haavassa. Ja hän ymmärsi kyllä miksi.

Viikkoa myöhemmin vanhempi konstaapeli Timo Kämäräinen istuu tuolilla Kyöstin sairaalavuoteen vierellä sylissään kannettava tietokone ja näppäilee sitä, kysellen samalla potilaalta.
- Teidän kimppuunne siis käytiin toistuvasti asunnossanne. Oliko tekijä mielestänne sama?
- Kyöstin turvonneet kasvot kiristyvät kivusta tämän yrittäessä vastata.
- En pysty sanomaan, en muista yön tapahtumista mitään. Luultavasti sama mies.
-No, tällä kertaa jäljet ainakin ovat näkyvissä. Poliisimies toteaa.- Ja olitteko tälläkin kertaa yksin? Eli todistajia ei ole?
- Yk-sin. Kyösti sanoo vaisusti. Hän muistaa olleensa panemassa tämän poliisin vaimoa, kun hänen kimppuunsa käytiin. Sitä hän ei pysty sanomaan, oliko tämä poliisi se mies, joka hänen kimppuunsa kävi. Jonkinlainen mielikuva miehen olemuksesta viittaa siihen, että ehkä ensimmäisellä kerralla ainakin.
Seira oli soittanut sairaalaan, kuin kyselläkseen Kyöstin vointia, mutta ilmeisesti vain vannottaakseen miestä olemaan paljastamatta mitään heihin liittyvää. Samalla nainen oli väittänyt kivenkovaan, ettei yöllinen pahoinpitelijä missään nimessä ollut hänen miehensä. Niinhän Seira oli väittänyt ensimmäiselläkin kerralla.

Kyöstille on tehty selväksi, että tämä poliisimies oli pelastanut hänen henkensä tulemalla sattumalta paikalle. Hän olisi muutamassa minuutissa hukkunut omaan vereensä.
- Kuinka te satuitte niin sopivasti paikalle silloin yöllä? Kyösti tiedusteli vapisevalla äänellä.
- Se teidän aikaisempi pahoinpitelystä tekemänne ilmoitus......, sen vuoksi olen hieman katsellut niillä main tavallista tarkemmin. Kun huomasin ulko-oven olevan avoinna, päätin käydä katsomassa, onko kaikki aivan kohdallaan. Jos ovi olisi ollut kiinni, te olisitte todennäköisesti hukkunut omaan vereenne. Oli teidän onnenne, että pahoinpitelijä jätti oven sulkematta. Poliisimies kertoili totuuksia Kyöstille.
Kyösti ei udellut enempää, vaikka hyvin tiesi, ettei tieltä voinut nähdä mökin ovelle. Totesi, kuin vasta nyt oivaltaen. - Sehän meinasi siis tappaa minut? Sehän olisi ollut murha, eikö niin?
- Kyllähän , jos näin todella olisi tapahtunut , niin murhahan se olisi mitä toden näköisemmin ollut. Poliisin tutkimusten mukaan, ei mitään merkkejä tuollaisen pahoinpitelijän vierailusta ole löytynyt. Lattialla oli tyhjä olutpullo, jossa oli teidän jalanjälkenne ja näyttääkin siltä, että olette yöllä noussut ja astunut pullon päälle. tämän seurauksena olette ilmeisesti kaatunut ja lyönyt päänne lattiaan, jolloin on syntynyt poskiluun murtuma ja sisäinen verenvuoto. Samoin, kuin iskun aiheuttama tajuttomuustila. Asunnosta on löytynyt vain teidän ja joidenkin ilmeisesti naishenkilöiden sormenjälkiä.

- Epäilettekö te vieläkin, että olen keksinyt koko jutun? Kyösti ihmetteli.- Nyt kyllä ainakin jälkiä on näkyvissä ja lääkärissäkin nyt olen käynyt.
Lääkärin mukaan on mahdollista, että tajuttomuuden aikaan voi ikään kuin nähdä unia, jotka tuntuvat myöhemmin muistikuvina aidoilta tapahtumilta. Vanhempi konstaapeli Kämäräinen kertoi. - En tietenkään väitä, että näin on käynyt. Poliisi tutkii tapausta pahoinpitelynä, kunnes toisin todetaan. Poliisin on vain otettava huomioon kaikki näkökohdat ja mahdollisuudet.
Kämäräinen muisteli lompakossaan olevaa muistivihkon lappusta ja siinä olevaa moottoripyörän rekisteritunnusta. Toistaiseksi saisi tämä tutkimussuunta jäädä hänen osaltaan rauhaan, sillä ilmeisesti motoristilla oli ollut vahvat syyt poiketa Kyöstin asunnolla. Ilmeisesti samat, kuin hänellä itsellään. Mies oli hoidellut homman, jota varten hän itse oli paikalle mennyt.

Nyt asiat eivät edenneet Kyöstin mielen mukaisesti. Poliisi ei ilmeisesti suhtautunut vakavasti pahoinpitelyasiaan, vaan näytti kallistuvan pikemminkin tapaturmamahdollisuuden kannalle. Kyösti pohti outoa tilannetta. Joko Kämäräinen itse oli homman takana, tai ainakin mukana siinä, eikä siksi halunnut tutkimusten edistyvän, tai sitten poliisilla vain ei ollut mitään näytön hiventäkään väkivaltaisesta tunkeilijasta.
Kyösti alkoi todella huolestua. Tämähän saattaa käydä ihan oikeasti hengen päälle, Jo kaksi kertaa hän oli selvinnyt, joskin toisella jo täpärästi. Ja todennäköisesti kolmaskin kerta tulisi, ellei poliisi saisi hyökkääjää kiinni ja sitähän sopi asioiden nykyvalossa epäillä.

- Se hullu yrittää tosissaan tappaa minut. Vaikersi Kyösti Kämäräiselle. - Jollette te saa sitä kiinni, niin vaadin poliisin suojelua, kun kotiudun sairaalasta.
Vanhempi konstaapeli Timo Kämäräinen sulki kannettavan tietokoneensa ja nousi istuimeltaan.
-Mitään näyttöä ei kummastakaan väitetystä tapauksesta ole. Kämäräinen totesi. - ...ja mitä tuohon tappamiseen tulee niin, jos sillä tavalla todella kävisi on poliisilla helppo työ löytää syyllinen.
Poliisimies vaikeni toviksi ja vilkaisi ympärilleen, kuin todetakseen ettei kukaan ulkopuolinen kuulisi ja jatkoi sitten. - Sinä Kyösti olet kuule niin tuon mulkkusi orja, että jos sinut joku tappaa, niin juuri oma mulkkusi. Et sinä voi loputtomiin heilua häntäheikkinä pitäjillä, kyllä siihen joku topin pistää. Se on aivan varma se.

Kyösti sulki silmänsä ja painui syvemmälle sairaalavuoteen pohjalle. Kylmä väre kulki pitkin selkärankaa ja miestä puistatti. Hän kuuli vielä oven kolahduksen Kämäräisen poistuessa huoneesta.
Kyösti mietti tilannetta silmät suljettuna ja päätti. - Seiraa en enää tapaa, Kämäräisellä saattaa olla liika vainua asian suhteen, joten ei ole syytä ottaa enää riskiä siltä suunnalta.
No, se siitä ..... pitäneekin ottaa yhteyttä rouva Lomaromanssiin, kunhan pääsen sairaalasta.


------- LOPPU ------