Vali, vali, vali, vali

Juurikin näin. Asiakkaat, omaiset ja hoitajat.

Naisvaltainen ala ja valitusta riittä, mutta kun on puhe ryppyrasvoista ei valituksia kuule.

Näin kummallinen olento on nainen ja hoitaja. Ilmeisemmin työpaiväkin menee valittaessa, haukkuessa, selkäänpuukottaessa työkavereita ja nakertamalla työyhteisöä maan rakoon.

Ei ihme jos terveydenhuollossa voidaan huonosti ja siellä ei viihdytä sekä työ on sitä mitä on.

Miten voivat potilaat, asiakkaat ja omaiset ei varmaan kovin hyvin tuollaisella hoidolla ja narinalla.

Olen miespuolinen lähihoitaja 14 naispuolisen collegan kanssa. Minua on arvosteltu mm. siitä kun laitoin kengät vääriin jalkoihin, asukas oli pukenut paidan saumapuoli eteenpäin,kun olin tekemässä hommia ja en ehtinyt hätiin. Lisäksi sain haukkuja, kun ehtinyt pitämään asukasta hereillä (päivärytmi sekaisin) aamupäivällä kun yritin tehdä aamuvuoroon kuuluvia hommia. Totesin,että kyllä olen herätellyt ja tehnyt muita hommia sen lisäksi.. Lisäksi stressiä tuo se,kun työnkuvaan kuuluu lisäksi asukashuoneiden siivoaminen, petien puhtaaksi petaus, oman asukkaan ikkunan peseminen kahdesti vuodessa, hoito- ja palvelusuunnitelman päivitys, lääkkeiden jakaminen dosetteihin. Takana päin haukutaan. Joskus on annettu palaute asukkaiden ollessa, mikä on ehdottomasti väärin tehty.

Lähiaikoina olen saanut sapiskaa kun asukkaan paita oli hieman vinossa. Sapiskaa sain myös kun olin suihkuttanut asukkaan kammannut hiukset ennen aamupalaa ja ajattelin kynnet leikata hieman myöhemmin,kun aikaa olisi enemmän. Vaikka tein ahkerasti töitä, ruokatauostakin nipistin 5 minuuttia ja lähin jatkamaan hommia aika ei oikein riittänyt. Sitten sairaslomalta iltavuoroon tullut collega totesi,että hän ei mielellään jakaisi lääkkeitä,kun ei ollut tehnyt sitä pitkään aikaan. Siinä vaiheessa minulta oli tekemättä huonesiivous, kirjaus, kynsien leikkuu ja viimeksi annettu tehtävä, lääkkeiden jako dosetteihin. Kerroin tilanteesta. Seuraavassa hetkessä tämä ko. henkilö joka oli antanut minulle lääkkeiden jaon tehtäväksi, nosti hirveän haloon siitä, kun en ollut pistänyt pystyyn kampaamoa (hiukset olin kammannut siistiksi). Tämä kyseenomainen lähihoitaja nainen pistikin pystyyn kampaamon. Jouduin toimitusjohtajan puheille. Hän ei ollut moksiskaan valituksista, pyysi olemaan entistä tarkempi ja sanoi,että moni saisi ottaa rauhallisuudestani oppia. Hän jopa sanoi,että voisin hakea sairaslomaa,kun olin taas kerran joutunut silmätikuksi. Onneksi lähiesimies puolusti minua ja sanoi,että annan asukkaille aikaa, jaan lääkeet virheettömästi, kohtelen asukkaita hyvin ja en ole ensimmäisenä tulossa tauoille.

Työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Kädet olivat pari viikkoa sitten kipeä ja oikea kämmenselkä oli turvoksissa, lisäksi rannenivelet punoittivat. Kävin työterveyslääkärillä ja sain sairaslomaa 6 päivää ja lisäksi lääkkeeksi tulehduskipulääkettä, burana 800 mg depottablettina. Nyt käsi voi paremmin, kiitos levon ja lastallisien rannetukien. Töissä saamani palaute on pääsiassa negatiivista, joskus olen jopa saanut kehujakin collegoilta ja omaisilta. Pieniet virheet töissä saavat valtavat mittasuhteet. Tottakai yritän tehdä työni hyvin.

Muutaman kerran olen yrittänyt vaihtaa työpaikkaa,mutta se ei ole onnistunut.

Ei ihme,että ala on naisvoittoinen.