hmmm....

vaikka itselläni ei sitä miestä enää ole...

Pitkään olen tiennyt olevani naisista kiinnostunut, ja niinkuin sinäkin edellisen poikaystävän kanssa seurustellessani ajattelin että jos hänen kanssaan joskus menee poikki niin en miestä enää halua. Koko suhteemme ajan (3,5 vuotta) ihastuin suuntaan ja toiseen naisiin, mutten muita miehiä kuitenkaan katsellut. En tiedä johtuuko se siitä että kumminkin tuntui sallitummalta ihastua toisiin naisiin kuin miehiin..?
erosta on nyt pian vuosi, naisia olen päässyt kokeilemaan :))) ja nyt ihmettelen miksi itseäni kutsuisin.
tavallaan tuntuu nyt todennäköisemmältä (kuin silloin kun seurustelin) että ehkä kumminkin joskus saattaisin vielä mieheen ihastua, mutta samalla jos yritän kuvitella itseni sängyssä miehen kanssa, tai ihan vaan miehen sylissä loikoilemassa, en oikein pysty...
en tiedä olenko
a) lesbo joka ei vaan tahdo hyväksyä asiaa
b) bi joka vain tahtoisi olla erikoinen, ja siksi yrittää uskotella itselleen olevansa kiinnostunut vaan naisista, vai
c) bi joka on todennut että olisi niin paljon vähemmän sekavaa olla kiinnostunut vaan jommasta kummasta sukupuolesta että pakko yrittää ujuttaa itsensä joko lesbo- tai heterokategoriaan?

Mietin pääni puhki ja yritän tunnustella fiiliksiä, mutta kovin paljon viisaammaksi en ole tullut. Taidan tällä hetkellä olla enemmän kiinnostunut naisista kuin miehistä, mutta en uskalla sulkea pois mahdollisuutta että vielä joskus saattaisin seurustella miehen kanssa.
Sekavaa :)
Mutta olen niiiin onnellinen että olen naisia päässyt "kokeilemaan". Naiset ovat ihania. :)
Paras kai nyt vaan olla kutsumatta itseään miksikään, ja olla miettimättä liikaa.. kai se sitten joskus selviää... :)

ja olen muuten 24-v :)