Kävin "linkaten" jalka paketissa paikallisilla syysmarkkinoilla. Kansaa vilisi runsain mitoin, jos ei muuten niin tavattiin työteliään kesän ja alkusyksyn jälkeen tuttavia, oli niin kiva rupatella.Tällä seudulla syysmarkkinat ovat hyvin suosittuja, tullaan pitkienkin matkojen takaa markkinoille, vaikka vain ostamaan Viipurin rinkeli oikein voilla leivottu.
Myyntipöydillä oli monenmoista tavaraa kuten kauniita mattoja ihan sopuhintaan, miehille villahousuja, rukkasia, villasukkia ja naisille pipoja, kotiasuja ym. ja tietysti mnenmoisia tarvikkeita, käsitöitä usean lsorttisia, lämpimät lammasnahka kotitossut lähtivät mukaani talven koti-iltojen lämpimiksi.
Pakolliset ostot kohdallani ovat Saaristomereltä pyydetyt silakka säilykkeet, säilykerasian päällä tilliä ja ohut sitruuna siivu, muutama rasia päätyi kassiini. Sitten Kemiössä kasvatetut omenat, kokemuksen mukaan erittäin maukkaita, kuoret eivät etsi suussa paikkaa vaan menevät sinne minne niiden kuuluukin.
En voinut välttyä menemästä markkinoille juuri silakoiden ja omenien vuoksi, hyvin reissu onnistui. Markkinat ovat syksyn kohokohta
Kaakon kulmilla, joku kumman vimma saa kansan silloin liikkeelle. Sama hinki ja halu on myös mennä Kotkan ja Haminan markkina toreille.
Myyntipöydillä oli monenmoista tavaraa kuten kauniita mattoja ihan sopuhintaan, miehille villahousuja, rukkasia, villasukkia ja naisille pipoja, kotiasuja ym. ja tietysti mnenmoisia tarvikkeita, käsitöitä usean lsorttisia, lämpimät lammasnahka kotitossut lähtivät mukaani talven koti-iltojen lämpimiksi.
Pakolliset ostot kohdallani ovat Saaristomereltä pyydetyt silakka säilykkeet, säilykerasian päällä tilliä ja ohut sitruuna siivu, muutama rasia päätyi kassiini. Sitten Kemiössä kasvatetut omenat, kokemuksen mukaan erittäin maukkaita, kuoret eivät etsi suussa paikkaa vaan menevät sinne minne niiden kuuluukin.
En voinut välttyä menemästä markkinoille juuri silakoiden ja omenien vuoksi, hyvin reissu onnistui. Markkinat ovat syksyn kohokohta
Kaakon kulmilla, joku kumman vimma saa kansan silloin liikkeelle. Sama hinki ja halu on myös mennä Kotkan ja Haminan markkina toreille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minullakin oli tapana käydä Turun silakkamarkkinoilla, mutta nykyäänhän silakatkin ovat uutisten mukaan norjalaisia.
Paljon siellä oli nähtävää ja ostettavaakin. Annoksen kalapullia aina söin kun ne koin niin maukkaiksi. Hauki ikäänkuin parantaa mainettaan tuossa muodossa
Eräs aika arkinen asia on jäänyt mieleeni. Kun istuin pöydän ääressä syömässä, oli isoissa pöydissä muitakin syöjiä. Itselleni kuuluvan tavan mukaan otin lakin päästäni syödessäni.
Kaikki muut pöydässä syöneet miehet pitivät lakkinsa tiukasti päässä. Taisin itse olla suuremman huomion kohteena?
Vieläköhän joillain markkinoilla on helppoheikkejä, vai onko jo kadonnutta kansanperinnettä. Lapsuudesta muistan kuminauhan varassa pompoteltavan markkinapallon ja siellä syntymäkunnassani on vieläkin syksyisin pestuumarkkinat . Äiti paistoi muurinpohjalettuja Marttojen kojussa vielä kahdeksankymppisenä. Ampumakojukin oli, onnenpyörä ja joskus jopa vedennneitoteltta. Jonain syksynä ilmestyivät makean tahmeat hattarat, oikeasti kamalanmakuiset, mutta piti vaan saada.
Helsingin silakkamarkkinoilla en ole vuosiin käynyt, on ihan itsepyydetyt taatusti tuoreet kotilahdelta pyydetyt silakat . Himoitsemaani tummaa saaristolaisleipää saa ostaa syksyisistä myyjäisistä, mukaan tarttuu usein myös kauniita pieniä puisia käyttöesineitä, omenapuusta veistetystä hunajahyrrästä katajaisiin leipäalustoihin. Markkinaruokailu on oma ohjelmanumeronsa, itseäni vetää muurikalla paistettujen pikkumuikkujen tuoksu ja paahdetut mantelit naposteltaviksi.
Turussa käyn melkein joka syksy kirjamessuilla, siellä on vielä jotain alkuperäistä kirjojen ystävien tunnelmaa, vaikka samassa talossa pidettävät ruokamessut tahtovat hajottaa mielenkiintoa. Kirjamessuille on mukava tehdä treffejä samanhenkisten kanssa. Ja pitihän maan ihastuttava ykkösnainenkin nähdä ! Mukana on aina monta antikvariaattia ja mielenkiintoisia pieniä kirjankustantamoja, pukinkonttia varten tein hienoja löytöjä jälleen. Wanhan ajan joulumarkkinoilla tulee käytyä useammallakin paikkakunnalla joulutunnelmaa nostattamassa , ainakin Lohjalla, joskus Tallinnassa.
Hunajahyrrä on hyvä annostellessa purkista hunajaa teen sekaan. Olen huomannut monetkaan eivät osaa sitä käyttää vaan kysyvät: mikä tämä on? Hauska pikkulahja teepussin mukana on hunajahyrrä.
Pitkä historia on silakkamarkkinoilla Helsingissäkin. Jo 1594 sai Helsinki markkinaoikeudet, jolloin markkinapaikka ei ollut Kauppatori kuten nyt. Vasta 1819 vakiintui silakkamarkkinat pysyviksi. Kun kesä tarjosi kalaa, oli talvella varauduttava suolakalaan, jolloin kuunarit saaristoista suuntasivat markkinoille saaden silakkapyttynsä myydyiksi kaupunkilaisille.
Helsingin kaupungilla oli omiakin kalastajia, jotka saivat asuttavakseen saaren, sillä ehdolla, että myivät saaliinsa vain helsinkiläisille.
Tänä vuonna en käynyt silakkamarkkinoilla, mutta on se kuulunut ohjelmaan kautta vuosien. Isommat marketit kun myyvät myös saaristoleipää, sekä hyvää maustekalaa.
Juhlan tuntua on markkinavilskeessä kuunarien täyttäessä satama-altaat,..haitari soi ja iloiset karaistuneet saaristolaiset solkkaavat suomea murtaen. Tuttujakin on ollut vuosien varrella Ahvenanmaalaisista, joilta saaristolaisleipää ostan muun ohella.
Lohikeitto on kuulunut kuvaan, samoin nuo tirisevät pikkumuikut sormin syötyinä. Ainahan on tullut ostettua eri tavoin säilöttyä silakkaa herkutteluhetkiin kotona.
Hieno vanha perinne, joka kalastajillekin tarjoaa tienistin lisäksi virkistystä ja iloa!
Turussakin silakkamarkkinat Aurajoen rannalla torstaista sunnuntaihin. Olisi pitänyt heti alkuun mennä, nyt sataa ehkä koko päivän Forecan mukaan. Huomenna on vielä mahdollisuus mennä ostamaan valkosipulisilakoita ja saaristolaisleipää. Tulee siellä aina noita heräteostoksiakin mukaan, josku myssy tai lakki, kotimaista villalankaa tms.
Savusilakoita en osta, viime vuonna sain vanhoja ala-arvoisia, että kehtasikin vanha tuttu torimyyjä niitä myydä.