yksi ruuvi löysällä kuin kymmenen kireällä.
Parempi
kaaos kuriin
18314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ollaan hyviä toisillemme, jokainen ihminen on sisältä samanlainen.
Jos ruuvit ovat kovin löysällä, ne alkavat varmaan putoilla jo tässä iässä - ainakin omien lasten mielestä.
Itse toivon, että luova, hupsu leikkimieli kulkisi mukanani elämäni loppuun asti. Olisi mukava lähteä hymyillen viimeiselle(kin) matkalle.
Kyllä se kulkee, kun muistaa pitää siitä kiinni, ei kannata hellittää otettaan hetkeksikään. Nimittäin luova, hupsu leikkimieli on aika liukasliikkeinen. Elämä opettaa.
Tulihan se tieto tähänkin robleemaan. Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt mistä niitä tulee. Meinaan niitä ruuveja autoni takarenkaaseen. Jo kaksi paikkausta jouduttu tekemään takarenkaaseen pienessä ajassa. Kuskin puolelle. Renkaassa on ollut iso ruuvi pystyssä.
Nyt taitaa olla parempi tarkistaa autoon noustuaan ajolinjansa. Onko mitään muuta tehtävissä. Neuvokaa ystävät rakkaat.
Minä yritän pitää jonkinasteista tasapainoa noitten ruuvien kans.
Jos yks olis löysällä ja muut kireällä, niin ei tulis meikäläisen eämisestä mitään.
Kireät ruuvit toisi mielen kireyttä ja suuvärkki alkais sihauttelemaan semmosia sihinöitä, että olis mun läheisillä kattelemista.
Olen ratkaissut asian.
Tarkkailen ittiäni ja jos joku ruuvi alkaa löyhtymään liian kans, niin minä tyttönen pikkusen sitä kiristän. Vastaavasti jos huomaan kireyttä pääni koneistossa, alan löysyttämään ruuvejani. Sopivasti löysät ruuvit sopivat mun pirtaan.
Sopivat ruuvien löyhyydet suovat minulle mahdollisuuden elää just presiis niin, kuin tahdon. Elikkä pikkusen ripoteltuna leikkimielisyyttä arkeen, niin johan luistaa elo. Myös suvaitsevaisuus muita kohtaan on kohdillaan, jos ruuvit eivät ole tiukimmillaan.
Eli en sano lausetta "parempi yksi ruuvi löysällä kuin kymmenen kireällä" miun maun mukkaiseksi.
Mä sanoisin, että parempi löyhätä ruuvit niin kauan aikaa, ku ruuvimeisseli pysyy kädes.
Anteeksi, mutta minulle tulee kirjoitustyylistäsi mielikuva linkuttavasta henkilöstä, jolla toinen jalka lyhyempi. Tämä ei ole ilkeilyä, eikä sinulle henkilökohtaista. Tulee vaan keinuva tunne tekstin lukemisesta, vaikken ole humalassa, eikä ole RR-tautiakaan.
Joskus pakkaa itsellä kiristyyn ihan suotta, aiheetta. Etsin tässä elämääni tasapainoa, se ei kaikissa tilanteissa ole ihan niin yksinkertaista. Syksyiset pimeät päivät ja illat, antavat siihen hyvän mahdollisuuden. Ongelmiani en pysty poistamaan, mutta pikkuhiljaa opin ne hyväksymään. Se mikä ei tapa se vahvistaa.
Saat toki anteeksi, olit sitten humalassa tai et.
En lingu enkä vingu. Töppöset toisen eteen sukkelaan, se on mun periaate.
Jos joku asia pitää tehdä, niin siinä ei sitten ole aikaa minkäänmoisiin keinuiluihin, vaan homma hoidetaan ripeästi pois päiväjärjestyksestä.
Sen homman jälkeen sitten voi alkaa keinuilemaan jos jonnekin päin. Mut se on sitten eri juttu se.
hyvin mahtuu joukkoomme, yksi ilmoitti olevansa kierosilmäin ja itselläni pattipolvet!
"kaaos kuriin"
Joo, ei se tasapainon etsiminen aina niin helppoa ole. Varsinkin jos omat hampaat on irves, ku vihaisella dobermannilla ja kuola lentää pitkin ympäristöä, niin yks sun toinenkin unohtaa siinä vimmassaan aatella niitä ruuvejaan päässä.:)
Jälkeenpäin, kun kuolat on laskeentuneet ja hampaatkin sievässä rivis, niin voi ruveta fundeeraamaan, että Minkä ihmeen takia lennätinkään kuoliani, mikä-mun-on-häh, mikä-mun-on. Kyllä siihen joku syy aina löytyy. Omaan käytökseen siis. Ja kun syy löytyy, niin sitten löytää ne ruuvitkin, joita sitten voi alkaa hienosäätelemään.
Vaikka ei ole irvessä pitää ihan miettiä että ei pure niitä yhteen. Yöt riittäis päivällä voisi relata. Kiristyy, kiristyy kumminkin huomaamatta. Niinkuin aikasemmin jo sanoin tämä on elettävä. Syy on harvinaisen selvä, mutta siihen ei auta kun aika. Uskon, että se mikä on ottanut aikaa tullakseen, vie myös aikaa mennäkseen.
Mahdunko minäkin? Serkulla on hemorroidit.
Toivottavasti liian löysä ei ole ainoa, tosin liian kireätkin voi katketa ja pudota :)
Jep.
Liian kireäksi kun ruuvin kiristää, se katkeaa. Aika paljon ihmisiä, joilla ruuveja jäljellä kovin vähän. Osa katkennut ja löysällä olevat vaan löystyvät. Lopputulosta voi käydä tutkailemassa erilaisissa hoitolaitoksissa.
=DW=
Voisiko sitä hoitolaitoksiin joutumista vähän viivästyttää sanonnalla, ollaan hyviä toisillemme, jokainen ihminen on sisältä samanlainen. Kaikkiin löytyy aina syy, kuitenkin aivan liian usein kehoitetaan etsimään syytä itsestään. Pakotetaan ihminen uskomaan siihen, kuvittelet vain. Vaikka jo pienestä pitäen tuhat rakkikoiraa räkyttäisi ympärillä.
Parempi kenelle? Itselle, läheisille, yhteiskunnalle? Ruuvien pitäminen sopivalle tiukkuudella tarvii hienosäätöä ja osata tarkkailla omia puuhiaan välimatkan päästä. Ruuvaillaan :)
Riippuu tietysti ruuvista. Minulla on tiettävästi lonkassa erinäisiä ruuveja. Olisi kyllä onnettomuus liikkumisen kannalta, jos ne olisivat löysällä - vaikka vain yksikin. Mitä tulee muihin ruuveihin ihmiskehossa - kuten sanottu, riippuu ja roikkuu missä päin ne ovat. En tosin ole vielä tajunnut, että korvienkin välisessä osassa voisi olla ruuveja, mutta aikamme on ihmeellinen. Miten juuri niiden kireyttä tai löysyyttä kantaja ihan itse hoksaa, se on jo mualimanlaajuinen kysymys.
Ehkä niillä löysillä ruuveilla tarkoitetaan kumminkin kuviteltuja ruuveja pääkopassa. Aika hankalaa olisi varmaan liikunta sen jälkeen, jos alkaisi lonkkaan laitetut ruuvit löystymään. Luin tuon aloituksen sanat yhdestä lehdestä, lähes 80 v mummon sanomana. Tuntui niin omalta.