Jostain kumman syytä tuli tuo rallatus mieleeni äsken. Meidän ikäluokka tietää, että se on Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Valitettavasti en muista kenen rallatus se on, vaikka olen sotilaani lukenut ainakin viiteen kertaan ja miltei joka vuosi katsonut elokuvan telkkarista.
Mitä te muut muistatte? Alkusanat? Loppusanat? vai rallatuksia?
Mitä te muut muistatte? Alkusanat? Loppusanat? vai rallatuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuntemattomasta sotilaastako? Siitä muistan parhaiten Rokan jutustelut.
Juuri siitä. Tulipa huonosti muotoiltua kysymys.
Lunttaamatta muistan, että kirja loppui sanoihin: Aika velikulta. Ihan varma en ole kuitenkaan. Muistelen, että Linna kertoi kirjassa, miten sodan loputtua tuli hiljaisuus ja aurinko paistoi metsässä olevien puiden lomasta kauniisti. Tuo "aika velikulta" kuvasi aurinkoa.
Korjatkaa, jos olen väärässä.
Lause taitaa kokonaisuudessaan kuulua näin
"Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia. (Kertoja, kirjan loppu)"
Kiitos tarkennuksesta. En siis ihan väärin muistanut. Kertoja ei kuitenkaan tarkoittanut aurinkoa vaan Suomen sotilaita.
Veljeni kanssa tavataan näitä otteita Tuntemattomasta toistella. Muita se hieman ihmetyttää ja joskus harmittaakin. Eipä se meitä haittaa.
Niin ja minä olen nainen enkä sotaa koskaan kokenut. Kirja ja tarina vaan iski minuun jo lapsena.
En viitsinyt edes lukea!
Aapisen jälkeen, montako?
Eräs yli kuuskymppinen tuttava oikein kehuu, ettei ikinä ole lukenut yhtään kirjaa.