Vastasin tuolla silakkamarkkinaviestiin ja paremman puutteessa mainitsin lakin ottamisesta päästä syödessä, silakkamarkkinoillakin.
Taisin olla taas ainut tollo.
Taisin olla taas ainut tollo.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Älä väli-li-li-tä! ;-DD!
Toimin näköjään palstan hermohöylkänä, kun muistan kansakouluaikaisen asian!
Täällä taitaa olla muitakin jäykkäniskoja kuin yksi?
Tuli huomattua, kiitos siitä hoksottimilleni.
Herrasmies on aina herrasmies, vaikka "Tuntemattomassa sotilaassa Määtän kysyessä mitä on urheus, Vanhala vastaa urheuden ilmenevän siinä, ettei ”korpisoturi – – ota lakkia päästänsä muualla kuin kun kirkossa ja lakituvassa”.(guugeloitu lainaus) :))))))
Enpä tullut huomioineeksi siitä mainita osallistuessani. Kaunis piirre on riisua päähineensä ruokaillessa toki. Jos itse olisin näkemässä, ajattelisin siinä olevan herrasmiehen käytöstavoiltaan.
Nyt pitää justiinsa lähteä Myyrmanniin, siellä aion käväistä divarissa (antikvariossa) tutkimassa kirjallisuutta, joskus tekee löytöjä huomattavan edullisesti,...vaivaa hirmuinen lukemisen tarve:D
Ilmatkin on niin sumppuisia, ettei märkää lehtikasaa vieläkään viitsi säkittää.
Hyvää viikonloppua syysmyrskyissä!
Ulkona ruokailuun ei kai tarvitse samoja tapasääntöjä soveltaa, eli päällyvaatteet yllä voi syödä jo terveyssyistä kylmään vuodenaikaan, ja lakki on osa ulkovaatetusta. Mutta ei ole tolloutta riisua lakkinsa myös ulkona syödessään kunnioituksesta ruokaa ja ruokailutilannetta kohtaan, siinä ei tapakouluttaja Täti Siniselläkään eli Kaarina Suonperällä pitäisi olla huomauttamista. Kyllä meillä esim. kesällä grillin ympärillä pikkupojatkin lippiksensä riisuvat, on opetettu siihen heidät.
Kylläpä nauratti tuo hermohöylä-sana, en ole kuullutkaan kuin jokapaikanhöylän. Jotkut saavat sätkyjä niin milloin mistäkin, on jostain syystä pinna , pipo ja/tai nuttura tiukalla .
Inttämisestä saa kivoja sanalaikkejä... tuo minka Ruuneperi esitti, on inte. Otsikon muotoa jään miettimään, sillä esität intäntää ja tällä kertaa yhden intännän eli intteen.Sinä siis intännät ja minäkin usein intännän ja me inttelemme yhdessäkin, lyhyemmin sanoen intämme. Olen ollut ihan tohtorisintännässäkin kuuntelemassa, ja vastainttäjä intti vuorollaan.
Viimeinen virkkeesi nosti mieleeni mieheni, frakit ja nuoren pitkän miehen kasvot sekä otsakiehkuran, ( "inttelijän" otsaa olisi toivonut voivani viilentävällä liinalla pyyhkäistä) kustoksen ja hauskan karonkan... Ihan inttämistä ei kuiteskaan kuultu.
Niin intän. :)
Kukkahameen viesti toi mieleeni jatkoakin: Älä väli-li-li-tä, älä väli-li-li-tä! - Osta onnenlehtiä!
Sanaleikkejä viljeltiin lapsina ahkerasti, kaipa kieleen liittyvät leikit siksi vieläkin hymyilyttävät.
Kaksiosaisten adjektiivien osien vaihto on usein hauskankuuloista, kuten tuo 'suurilapsisen', joka lienee monilapsisen ja suuriperheisen sekamuoto.
Meidän tytär 7-vuotiaana, kun kysyin hänen koulusta tultuaan: "Millaista siellä oli?" vastasi:"Pitkätoikkoista!" Sekin on samaan tapaan 'yksitoikkoisen' ja 'pitkäveteisen' sekamuoto. Ja parempi kuin kumpikaan alkuperäinen!
.
Pakinoitsija Olli Uudessa Suomessa lapsuudessani oli ottanut ekat osat sanoista 'paikkakunta' ja 'seutukunta'. Hän käytti hupijutuissaan sanaa 'paikkaseutu'.
Joku oli ottanut vahingssa sen käyttöönsä normaalikielessäkin.
Hyvä sinä. Meillä oli vasta puhetta, kuinka nykyisin ei osata kunnioittaa ruokaa. Pojat istuvat ruokapöydässä pipo päässään, ruo'alla jopa leikitään. Kaipa se on vanhempien kasvatuksesta kiinni.
Meidänkin kansan kohtaloita kun muistelee, on monesti ollut leivästä puute.
Vaikka nykyisin sitä kannetaankin valtavasti kaatopaikoille. Niin pahalta kuin se tuntuukin.
Hyvistä tavoista ei ole koskaan haittaa.
Itse aloin juuri keittämään makkaraperunoita, joita syödään varmasti paljain päin.
Makkaraperuna onko joku uusi lajike?
Kauanko keität.
Kun syö makkaraperunoota, saa mahamakksroits ja muuttuu sohvaperunaksi.
Ihan sama, mitä syö, kun syö sen mitä kuluttaa, ei tule jenkkakahvoja, sun muita sohvapottujuurimukulaihramuodostelmia.
Ja hilimalle, perunoita keitetään n. 20-30 minuuttia. Sitten annetaan keitoksen jonkin aikaa tutustella. Maistuis varmaan sullekin.
Eikö nyt ole mielikuvitusta kun pitää perunat ylikeittää ja makkaraat ilmeisesti sekaan paloina. Ei sentään ihan sama ole mitä syö, tuosta ruuasta tulee lähinnä hiilihydraattia ja rasvaa. Se on ankean näköistä ja makuista. Mutta saa minullakin olla oma mielipide.
Kerran kuussa makkarapottuja, muulloin lihalientä haarukalla.
Eiköhän meistä jokainen tiedä hiilarinsa ja protskunsa.
Minä yleensä keitän ruokaa omasta päästä. :)
Hyvää, kaunista ja värikästä on keitto, jossa on myös porkkanaa, parsakaalia ja paljon sipulia.
Perunakilo maksoi 39 senttiä, halpaa on itsetehty ruoka.
Peräruokana mehukas verigreippi. Ruokajuomana paikkakuntamme hyvää pohjavettä.
Luojan lahja on ruokahalu.
Olit ainut herrasmies silakkamarkkina aterialla, ymmärrykseni mukaan hattu pois päästä aterioidessa kuuluu hyviin tapoihin. Minnekä hyvät tavat ovat kadonneet? Monikaa ei muista sitäkään, hattu pois päästä esim hississä jos samassa hisissä on tyttö!
Ihan sydäntä sivelee kun vanhempi herrasmies tulee samaan hissiin ja ottaa hatun pois päästä. Nyt tietty moni hymyilee ja miettii täysi vanha hömelö on kirjoittaja.
Hyvää onnellista talvi aikaa kun olemme siirtäneet kelloja tunnin taaksepäin.
Ollin pakinat, Mustapartainen mies seikkaili niissä.
"Hyvää", sanoi Mustapartainen mies, "päivää!"
DD
Hattu pois miehen päästä ruokaillessa-sääntöön kuulunee tiettävästi vain yksi ja ainoa poikkeus: sissikomppaniassa pidetään ruokaillessakin - sattuneista syistä - lakki päässä...
Lorena: tulipa nostalginen olo tuosta mainitsemastasi hissikohteliaisuudesta:)
mä kuulkaa menin miltei sanaköyhäks tässä mennäpäivänä. Viehättävä 20 lady luovutti mulle täyteen tupatussa metrovaunussa istumapaikkansa ennekun mä ehdin ees kunnolla sisään siihen vaunuun. Mä tunsin itteni tosivanhaks kun mä yritin siinä soperrella jotain kiitokseen kalskahtavaa.
Meidän nuoruudessa oli päivän selvää että vanhemmalle henkilölle luovutettiin istumapaikka, se oli aivan luontevaa.
Silloin oli busseissa rahastajat jotka leimasi lipusta yhden matkasarakkeen, ja jos oli vaihto toiseen kulkuvälineeseen Hgissä esim ratikkaan, piti pyytää vaihtolippu.
Usein rahastajan terävä katse kyllä kertoi että bussissa ei meluta, eikä tönitä, ja istumapaikka luovutetaan, se oli selvää sanomattakin.
Nyky liikennevälineissä meininki on villiä nuorison kovaääninen 'keskustelu' menee kaiken edelle monesti, istumapaikoista puhumattakaan.
Tapojen puute, jollaista on huono käytös, vie viihtyvyyden elämästä.
Tuosta kohteliaisuusluettelosta puuttuu vielä tapa, josta olen kyllä tietoinen. Kun avataan ovi naisille on lakki otettava päästä.
Lakin vähäinen käyttö sulkee pois kohteliaisuuden mahdollisuuden.
Kohteliaisuudet ovat elämän pieniä sulostuttajia, pienikin ele saa ison ilon aikaan. Tietysti enemmän vielä sykähdyttäisi, jos perään vihellettäisiin vähän huonotapaisestikin ;).
Tasa-arvosta puhuminen on osin syynä siihen, että joitakin kohteliaisuuseleitä ei enää osaa odottaakaan. Mutta joskus niinkin sattuu, miehet nousevat seisomaan, kun tulen huoneeseen, esimerkiksi harrastusryhmässäni. Siellä saa myös varmasti oven aukaisun, takki autetaan yltä ja ylle, tuoli alle.
Kauppojen melkein kaikki ovet liukuvat itsestään auki, siinä ei gentlemanneille tarjoudu juuri tilaisuuksia, mutta tokihan mies antaa naisen ensin mennä , vitsin mukaan jopa heikoille jäille. Junassa nuoret miehet nostavat laukkuni ylös, auton kanssa pulaan jäätyäni olen aina myös apua saanut pyytämättä. Kaikki kohteliaisuudet huomioin ja hymyilenlen ja kiitäntäntän. :)
Vielä yksi yleinen käytösmoka, joka ärsyttää, on kännykkään kailotus julkisissa liikennevälineissä ja oikeastaan missä tahansa. Älypuhelinten räpläys seurassa on valitettavan yleistä, eikä vain nuorisoa siitä voi moittia. Olin kesällä konfirmaatiokirkossa, jossa kaikki kýllä papin muistutuksesta sulkivat kännykkänsä, mutta kyllä siellä niitä räplääjiä oli joukossa.
Outo otsikko tuo intäntän. Nousi esiin kun googletin.