v*ttumainen perhe

etti halpa asunto, tai muuta jonkun toisen sukulaisen luo! :) mieti, se on oikeesti helppoo, säästä vaikka rahaa tai hanki poikkis jonka luo muutat!

Kyllä kaikilla aikuisilla on mahdollisuus muuttaa omaan asuntoon, älä nyt ota uhrin roolia. Niin olen itsekin aikanani muuttanut varattomana opiskelijana omaan kämppään, nyt on tämä homma vaan sun omasta viitseliäisyydestä kiinni hei! Kesätöihin ja viikonlopputöihin mars hakemaan säästöjä ja asuntohakemus heti vireille opiskelijakämppään (ne on just sua varten olemassa!!!!!!).

Jos aiot luumuilla vanhempiesi nurkissa ilmaiseksi, silloin olet siellä heidän tavallaan etkä narise. Muista että heillä ei ole mitään velvollisuutta elättää sinua, tekevät sen hyvää hyvyyttään. Jos maksat asumisesta ja ruuasta, silloin voit laittaa hommalle stopin. Millä ne sua uhkailee ja kiristää?

Voisit olla oma tyttäreni, joka ajattelee perheestään samalla tavalla kuin sinä. Hän on mielestään aikuinen, jolla on pelkkiä oikeuksia ja vapauksia tehdä mitä haluaa. Kuitenkin asuu minun talossani, jolloin taloni säännöt koskevat myös häntä. Niihin hän ei halua " alistua". Hän ärsyttää koko muuta perhettä käyttäytymisellään. Haastaa jatkuvasti riitaa. Tiedän, ettei elämä ole hänellä hallussa ja yritän ymmärtää, antaa hänelle mahdollisuuden kasvaa ja oppia elämää, mutta vaikeeta on. En voi kuitenkaan antaa hänelle sen enempää vapauksia kuin muillekaa lapsille esim. Kotitöitä hän ei tee ja se tietenkin ärsyttää ja harmittaa muita. Helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen käydä koulua jos huvittaa, nukkua päivät ja valvoa yöt pitkin kyliä kavereiden kanssa kaljaa litkien. Ja lopun aikaa maata sohvalla ja roikkua netissä. Mutta kun en voi vain katsoa sivusta, kun samassa huushollissa ollaan ja siinä kaikkien oleminen ja eläminen vaikuttaa myös toisiin. Olen vakavasti puhunut, että hänen pitää muuttaa omaan asuntoon ja reaktio on että nyt hänet heitetään himasta ulos. Olen selittänyt syyt , mm. että välimme olisivat paljon paremmat, kun meidän ei tarvitsisi sietää toistemme elämäntapoja, jotka ovat niin kaukana toisistaan ja arvomaailmat ei kohtaa, mutta hän ei käyttäytyisi niin, jos me ( muu perhe) ei oltais niin ärsyttäviä. Hän on ottanut roolin "olen suvun musta lammas", jolla käyttäytymistään selittää.
Eilen oltiin joulukirkossa ja koko puolituntinen, minkä kirkko kesti, tyttö räpläsi kännykkäänsä. Pyysin useita kertoja lopettamaan ja aina hän aloitti sen uudelleen. Jälkeenpäin asiasta puhuttaessa tytär sanoi, että hänen ei tarvi lopettaa, jos minä pyydän. Kyse oli kuitenkin käyttäytymistavoista, eikä tottelemisesta.
Tiedän, etten minä voi hänen elämästään tehdä yhtään parempaa, se on ihan hänen omissa käsissään. Niin kauan kuin syy on muissa, eikä itsessä ole mitään vikaa, mikään ei muutu ainakaan parempaan. Olen tukena ja apuna jos hän sitä haluaa ja tarvii, mutta en enää yritää vaikuttaa. Se työ on hänen itsensä tehtävä, jos hän sitä edes haluaa. Sitä sanotaan aikuistumiseksi ja kasvamiseksi ja vastuun ottamiseksi. Silloin oppii tekemään oikeita valintoja ja itsetunto kasvaa. Jokainen on oman onnensa seppä, niillä aineksilla mitä elämä itse kullekin on antanut. Sääli on se, että omaa päätänsä hän hakkaa seinään, ei minun. Toki hän tekee myös minun elämästäni epämiellyttävää, mutta minulla on kuitenkin konstit selviytyä tästä, yhtä varma en ole hänestä.