En ole varma mille aihealueelle tämä olisi parasta tyrkätä, mutta kai tämä nyt läheisimmin koskee näitä yhteiskunnan avustuksia joista muodostuu ongelmavyyhdin mahdollinen ratkaiseva ydin.
Opiskelen Helsingin yliopistossa ensimmäistä vuotta. Kielten opiskelu osoittautui kuitenkin odotettua vaativammaksi (ilkeilijöille jo valmiiksi tiedoksi etten lähtenyt yliopistoon lomailuasenteella). Olen aina ollut lukijatyyppi ja nauttinut opiskelusta. Valitettavasti kotipaikkakuntani korkeakuolut eivät kuitenkaan tarjonneet (eivätkä tarjoa edelleenkään) mieluisia vaihtoehtoja. Helsinkiin muuttamisesta muodostui kuitenkin elämäni suurin virhe, vaikka kyseinen kaupunki olikin tähtäimessä jo monta vuotta.
Syksy on tuhonnut mielenterveyteni. Olen äärimmäisen lähellä hermoromahdusta. Tunnollisena opiskelijana käytän kaiken mahdollisen vapaa-aikani opiskeluun, eikä kavereille tai elämiselle jää aikaa. Asun opiskelija-asunnossa kaukana keskustasta, joten pelkissä matkoissa menetän vuorokaudesta kaksi tuntia. Vaikka aikaa nähdä kavereita olisikin välillä, olen niin uupunut, etten jaksa lähteä tapaamaan ketään. Istun yksin neljän seinän sisällä arjet ja viikonloput. Täytän tällä hetkellä muutamaa oiretta lukuunottamatta hermoromahduksen kaikki varoitusmerkit.
Tällä hetkellä mietin hermolomaa ja paluuta takaisin kotipaikkakunnalleni. Olen päästänyt oman henkisen jaksamisen siihen pisteeseen, että mikä tahansa aamu voi olla se, etten jaksa enää nousta sängystä. Suunnittelen ottavani yliopistosta poissaolon ensi kevätlukukaudelle, jotta saisin palata rauhalliseen ympäristöön kotikaupunkiini luotettavien ystävieni luo, tuttuihin ympyröihin sekä lähelle poikaystävääni, perhettäni ja rakasta koiraani, jota en voinut soluasuntoon muuttaessani mukaan ottaa.
Mistä saan rahaa elämiseen, kun opintotukea ei enää tipukaan poissaolevana? En haluaisi palata äidin lompakolle, kun itse maitojunalla palaamisestakin tulee jo kova kolaus nuoren kaksikymppisen, omillaan jo lähes vuoden asuneen ylpeydelle. Saan äidiltä katon pään päälle ja syödä ruokaa hänen jääkaapistaan, mikä jo riittää tekemään minut kiitolliseksi. Asumismuotoni tulisi siis aluksi olemaan äitini luona omakotitalossa, sillä se tuntuu parhaalta ratkaisulta tämän karmean yksinäisyyden ja eristyneisyyden jälkeen. Myöhemmin voi sitten miettiä muita vaihtoehtoja. Tällä hetkellä tarvitsen vain jonkun helpon ratkaisun, joka ei lisää stressiäni.
Jos lääkäri diagnosoi minulla masennuksen (taustaa löytyy)/hermoromahduksen/tilapäisen liian kovan stressitilan, haluaako KELA maksamansa opintotuen takaisin? Opintopisteitä ei mitenkään kerry puolelta vuodelta vadittavaa määrää. Onko minulla poissaolevana oikeus sairauspäivärahaan tai työvoimatukeen (työkkärin listoilla ollaan, 5kk karenssiaika täynnä)? Pitääkö mennä sossun luukulle? Ja minkä kaupungin sossun? Haluaisin pitää Helsingissä olevan asunnonkin (vuokra vain 206e/kk), joten senkin vuokra pitäisi jollakin maksaa. En kuitenkaan asuisi Helsingissä, vaan toisessa kaupungissa, jonne joudun myös tekemään osoitteenmuutoksen. Vaikuttaako tämä mitenkään asioihin?
Töihin minulla on kova hinku - en ole koskaan ihminen joka on vain lojunut pyörittelemässä peukaloita ilman suunnitelmia ja menemällä siitä mistä aita on matalin - mutta näillä tämänhetkisillä resursseilla en uskalla kuormittaa itseäni hetkeen millään vastuulla.
Olisin ikuisesti kiitollinen vastauksista tai neuvoista tukalaan tilanteeseeni. Toivottavasti joku ehtii tarjota apua kysymyksiini.
Opiskelen Helsingin yliopistossa ensimmäistä vuotta. Kielten opiskelu osoittautui kuitenkin odotettua vaativammaksi (ilkeilijöille jo valmiiksi tiedoksi etten lähtenyt yliopistoon lomailuasenteella). Olen aina ollut lukijatyyppi ja nauttinut opiskelusta. Valitettavasti kotipaikkakuntani korkeakuolut eivät kuitenkaan tarjonneet (eivätkä tarjoa edelleenkään) mieluisia vaihtoehtoja. Helsinkiin muuttamisesta muodostui kuitenkin elämäni suurin virhe, vaikka kyseinen kaupunki olikin tähtäimessä jo monta vuotta.
Syksy on tuhonnut mielenterveyteni. Olen äärimmäisen lähellä hermoromahdusta. Tunnollisena opiskelijana käytän kaiken mahdollisen vapaa-aikani opiskeluun, eikä kavereille tai elämiselle jää aikaa. Asun opiskelija-asunnossa kaukana keskustasta, joten pelkissä matkoissa menetän vuorokaudesta kaksi tuntia. Vaikka aikaa nähdä kavereita olisikin välillä, olen niin uupunut, etten jaksa lähteä tapaamaan ketään. Istun yksin neljän seinän sisällä arjet ja viikonloput. Täytän tällä hetkellä muutamaa oiretta lukuunottamatta hermoromahduksen kaikki varoitusmerkit.
Tällä hetkellä mietin hermolomaa ja paluuta takaisin kotipaikkakunnalleni. Olen päästänyt oman henkisen jaksamisen siihen pisteeseen, että mikä tahansa aamu voi olla se, etten jaksa enää nousta sängystä. Suunnittelen ottavani yliopistosta poissaolon ensi kevätlukukaudelle, jotta saisin palata rauhalliseen ympäristöön kotikaupunkiini luotettavien ystävieni luo, tuttuihin ympyröihin sekä lähelle poikaystävääni, perhettäni ja rakasta koiraani, jota en voinut soluasuntoon muuttaessani mukaan ottaa.
Mistä saan rahaa elämiseen, kun opintotukea ei enää tipukaan poissaolevana? En haluaisi palata äidin lompakolle, kun itse maitojunalla palaamisestakin tulee jo kova kolaus nuoren kaksikymppisen, omillaan jo lähes vuoden asuneen ylpeydelle. Saan äidiltä katon pään päälle ja syödä ruokaa hänen jääkaapistaan, mikä jo riittää tekemään minut kiitolliseksi. Asumismuotoni tulisi siis aluksi olemaan äitini luona omakotitalossa, sillä se tuntuu parhaalta ratkaisulta tämän karmean yksinäisyyden ja eristyneisyyden jälkeen. Myöhemmin voi sitten miettiä muita vaihtoehtoja. Tällä hetkellä tarvitsen vain jonkun helpon ratkaisun, joka ei lisää stressiäni.
Jos lääkäri diagnosoi minulla masennuksen (taustaa löytyy)/hermoromahduksen/tilapäisen liian kovan stressitilan, haluaako KELA maksamansa opintotuen takaisin? Opintopisteitä ei mitenkään kerry puolelta vuodelta vadittavaa määrää. Onko minulla poissaolevana oikeus sairauspäivärahaan tai työvoimatukeen (työkkärin listoilla ollaan, 5kk karenssiaika täynnä)? Pitääkö mennä sossun luukulle? Ja minkä kaupungin sossun? Haluaisin pitää Helsingissä olevan asunnonkin (vuokra vain 206e/kk), joten senkin vuokra pitäisi jollakin maksaa. En kuitenkaan asuisi Helsingissä, vaan toisessa kaupungissa, jonne joudun myös tekemään osoitteenmuutoksen. Vaikuttaako tämä mitenkään asioihin?
Töihin minulla on kova hinku - en ole koskaan ihminen joka on vain lojunut pyörittelemässä peukaloita ilman suunnitelmia ja menemällä siitä mistä aita on matalin - mutta näillä tämänhetkisillä resursseilla en uskalla kuormittaa itseäni hetkeen millään vastuulla.
Olisin ikuisesti kiitollinen vastauksista tai neuvoista tukalaan tilanteeseeni. Toivottavasti joku ehtii tarjota apua kysymyksiini.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tilaa aika mielenterveystoimistosta tai yliopistosi terveydenhuollosta sairaanhoitajalle joka ohjkaaa psykologille ja psykiatrillle. Ylioppilasterveydenhuollossa on psykiatrikin. jotta saat kustella asiasta.
Kyllähän monet opiskelijat joutuvat sairauslomalle ja saavat Kelan sairauspäivärahaa. Turha näitä asioita on yksikseen pähkäillä vaan tartu puhelimeesi ja tilaa aika heti huomenna.
Mielenterveystoimistoon tarvitaan lääkärin lähete jonka saat varmaankin yliopistosi terveydenhuollon kautta.
Kiitos avusta. Huomenna aamulla heti puhelin kauniiseen käteen ja soittelemaan virastoja läpi. Hyvä tietää, että tällainen tilanne voi olla ihan oikeutettu sairasloman saamiseksi.
Onko sosiaalitoimistolta mahdollista hakea tilanteessani toimeentulotukea, jos sairauspäivärahasta ei vuokranmaksun jälkeen jää tarpeeksi elämiseen, vai pitääkö mennä työkkäriin?
Jos lääkäri diagnosoi minulla masennuksen (taustaa löytyy)/ hermoromahduksen/tilapäisen liian kovan stressitilan, haluaako KELA maksamansa opintotuen takaisin? Opintopisteitä ei mitenkään kerry puolelta vuodelta vadittavaa määrää.
---> Kysy opintotoimistosta
Onko minulla poissaolevana oikeus sairauspäivärahaan tai työvoimatukeen (työkkärin listoilla ollaan, 5kk karenssiaika täynnä)?
---> Kysy TE-toimistosta
Pitääkö mennä sossun luukulle? Ja minkä kaupungin sossun?
---> Kysy asuinpaikkakuntasi sosiaalitoimistosta
Haluaisin pitää Helsingissä olevan asunnonkin (vuokra vain 206e/kk), joten senkin vuokra pitäisi jollakin maksaa. En kuitenkaan asuisi Helsingissä, vaan toisessa kaupungissa, jonne joudun myös tekemään osoitteenmuutoksen. Vaikuttaako tämä mitenkään asioihin?
---> Tiedustele ed. samalla