Haluaisin kuulla kokemuksia, jossa entuudestaan ollut leikkaamaton uros, joka ei ole tullut kaikkien urosten kanssa toimeen ja uros pennun ottamisesta samaan talouteen.
Minulla on kolme vuotias uros, joka tulee toimeen vain harvojen valittujen urosten kanssa. Narttua en halua ottaa juoksujen takia, enkä halua leikkauttaa narttua, siksi uros pentu.
Onko ihan mahdoton yhtälö? jos jollain olisi aiheesta blogia tai vastaavaa, haluaisin mielenkiinnolla lukea sitä
Minulla on kolme vuotias uros, joka tulee toimeen vain harvojen valittujen urosten kanssa. Narttua en halua ottaa juoksujen takia, enkä halua leikkauttaa narttua, siksi uros pentu.
Onko ihan mahdoton yhtälö? jos jollain olisi aiheesta blogia tai vastaavaa, haluaisin mielenkiinnolla lukea sitä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerjäät verta nenästä ihan oikeasti jos uros on muutenkin dominoiva. Mikset sitten ota valmiiksi leikattua narttua niin vältyt ongelmilta ja nykyinen voi pitää kilkutimensa jos et niitä halua poistaa. Löytöeläintalolta löytyy NUORIA kohtuu summilla joten suositan selailemaan :)
http://rekkurescue.com/koirat_koditta.php?jarjestys=sijainti&sivu=2
-> Selaa vähän alas päin niin löytyy suomen päässä olevat.
Ei tuosta mitään ongelmaa pitäisi tulla.
Itselläni on aina ollut leikkaamattomia uroksia (20 vuotta) yhteensä 8 koiraa, kaikki tulleet pentuina eri aikaan ja ikinä ei ole mitään ongelmia ollut. Kyllä urokset tulee ihan hyvin toimeen keskenään omassa laumassaan kunhan sinne ei sotketa narttuja sekaan. Ja tässä asiassa on koirien luonne ihan sivuseikka. Omistajan on oltava johdon mukainen ja osaava.
Meillä ei ole koskaan koirat tapelleet keskenään. Pientä harmitonta vääntöä on tietysti ollut, mutta se on jäänyt siihen.
Siinä se kysymys tuleekin onko tahtipuikko kädessä kun on kaksi urosta taloudessa. Yleensä suositus on siksi ottaa vastakaiset sukupuolet jotta ''kädetön'' omistajakin pärjää. Jos on varmuus ja taito pitää kahta niin sitten ottaa vaan silloin ei tarvitsisi edes kysyä netissä. Koirat meinaa lukee epävarmuuden helposti ja joillekin kahden uroksen pito korostaa sitä epävarmuus tilaa.
Jos on ikäeroa uuden ja vanhan koiran välillä niin silloin mahdollisuudet on paremmat vaan ihmetelen taas jos olisit varma kyvyistäsi et tulisi kysyneeksi yksinkertaisesti.
Sitä vaan tulee kyyniseksi kun näkee ja kuulee että uuden tultua on muka oltu niin sormi suussa että. Ei se uusi koira ole mikään maailman kahdeksas ihme laumassa jos lauman johtajalla on homma hallussa ihan oikeasti.
Meillä talossa kaksi urosta, joilla ikäeroa vajaa 1,5 vuotta ja hyvin tulevat toimeen, vaikka vanhempi on remmirähjä eikä oikein tule muiden koirien kanssa toimeen. Pentua uros kasvatti koiramaisella tavalla (vanhemmasta oli oikeasti apua, kitki pois pennun pahimpia riehumisia) ja nuorempi apinoi vanhempaa edelleen, vaikka nuorempi jo nelivuotias. Pientä nahinaa on ollut välillä, mutta ei mitään vakavaa, todella sopuisa parivaljakko, joilla tuntuu olevan keskinäinen kunnioitus hanskassa.
Tiedän taas narttuja, jotka tappelevat vähän väliä, kun nuorempi yrittää hyppiä toisen nenille ja tappelut ovat ajan kanssa vaan lisääntyneet.