luin Pentti Haanpään Romaania "Jauhot". Elävästi tuli mieleen ne talvitiet jotka keväällä oli sinne päin kallellaan minne puolelle reki oli luiskahtanut.
Ja kun mökin ukko oli sairaana ja kutsui papin ja nimismiehen luokseen ja viivanahan ne tulivat kun luulivat suuren tunnustuksen kuulevansa.
Ukko sanoi, että luulee kohta kuolevansa, ja hän on aina toivonut että saisi kuolla kahden ryövärin välissä."
Niinhän se asia oli, ryöväreitä ne virkamiehet olivat niissä korpikylissä.
Nyt täytyy jo lukea muutakin eikä vain puutteesta ja kurjuudesta. Laitan "Jauhot" kirjapinonpinon pohjimmaiseksi.
Ja kun mökin ukko oli sairaana ja kutsui papin ja nimismiehen luokseen ja viivanahan ne tulivat kun luulivat suuren tunnustuksen kuulevansa.
Ukko sanoi, että luulee kohta kuolevansa, ja hän on aina toivonut että saisi kuolla kahden ryövärin välissä."
Niinhän se asia oli, ryöväreitä ne virkamiehet olivat niissä korpikylissä.
Nyt täytyy jo lukea muutakin eikä vain puutteesta ja kurjuudesta. Laitan "Jauhot" kirjapinonpinon pohjimmaiseksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tiedän Haanpään tuotannon, mutten muista lukeneeni yhtään opustaan. Hän oli kulttuurivaltuuskunnan mukana Kiinassa, jonka eräs osanottaja oli Sylvi Kekkonen.
Kyllä hän siis oli huomioitu jo ainakaan, vaikka moni muuta luuleekin.
Aloituksesi toi jostain syytä mieleen Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia. Sen, miten yhteisö suhtautui päähenkilöön. Kuinka elokuvan mukaan viha kasvoi, ja lopputulos oli traaginen.
Kuin myös pariskunnan yhteiselo oikeassa elämässäkin.
.
Kyllä hänet huomioitiin, jopa kirjansa joutui pannaan kun kirjoitti "Kenttä ja kasrmi" nimisen kirjan ennen sotia. Sehän halveksi puolustusvoimia juuri pahaan aikaan.
Hän, kuin niin moni taiteilija, oli omien polkujensa kulkija. Tarkoitin vain, että hän oli monitahoinen ihminen.
Tässä on Arvo Turtiaisen runo Haanpään 50- vuotispäivän kunniaksi.
http://www.teatteritaulamatit.fi/ek/kemppainen.htm
Minäkin löysin mukavaa luettavaa antikvariaatissa käydessäni.
Jean Untinen Auelin Luolien suojatit, ja Virpi Hämeen-Anttilan romaanin, ihmettelen vain minne se joutui kun siivoilin lasinsirpaleita makuuhuoneesta.
Sängyssä se oli, mutta onkohan joutunut patjan alle nyt.
Ehdin juuri sen aloittaa, ja tuntuu kirjoittaja olevan herkkä ihmiskuvaaja. Ihanaa kun on taas luettavaa illalla ennen nukahtamista, se on niin viihtyisää.
Eilen oli tuuli ja sade melko voimalasta puolenyön aikana, kodikasta on lukea lämpimässä sängyssä, kun myrsky pauhaa ulkona.
Nukuinkin luettuani hetken yli 8 tuntia yhteen menoon,
Meillä on Luolakarhun klaani, jostain kaukaa Kirjakerhon aikana hankittu teos kirjahyllyssä, pitäisi kai lukea uudelleen. Jean M. Untinen-Auel on suomalaista sukua, kaukaa kai.
Viime kesän höyrylaiva Wennolla teimme matkan Puumalan rannasta siniselle Saimaalle, ja sain idean lukea uudelleen Joel Lehtosen Putkinotkon. Sen nimiölehdellä sanotaan : Kuvaus laiskasta viinatrokarista ja tuhmasta herrasta. Jauhot on tässäkin teoksessa esillä, kun Juutas Käkriäisen pitää lähteä 10-lapsisen pesueensa hengenpitimiksi jauhojen hakuun. Jauhosäkki repeää, ja Juutaksen hillitön temperamentti pääsee esiin, raivo ja sadattelu. Kuitenkin hän rakastaa lapsiaan, lapset isäänsä ja yhdessä he tonkivat mäyränpesää antaumuksella. Raamatullisia ovat lasten nimet : Luukas, Malakias, Ananias, Jopi, Leja, Saara...Äiti Rosina koettaa pitää katraan ja ukkonsa kurissa, mukana on vielä mummokin.
Juutaksen olisi pitänyt kontrahtinsa mukaan hankkia mutaa vuokraisäntänsä omenapuille, rakentaa kiviaita, pitää oma asumuksensa kunnossa. Mutta eihän Juutas saa mitään aikaan, viinatrokarina sentään hiukan tienaa. Pesue asuu saunassa ja kirjassa kuvataan yhtä elokuista päivää 430 sivun verran. Rehevää, alkukantaista ja villiä on meno, kuten ympäröivä luontokin. Tavallaan hyvin viihdyttävä kirja, enteilee kuitenkin asetelmissaan tulevaa kansalaissotaa.
Nyt on lukemisen alla Joshua Slocumin Yksinpurjehdus maapallon ympäri , John Nurmisen säätiön julkaisema . Täytyy sitten alkaa etsiä Antarktiksen valloittajista kertovia kirjoja, omassa hyllyssäkin niitä on, aihe on taas ajankohtainen.
Haanpään "Jauhot" 160 sivuinen rompsu kertoi köyhien nälänhädästä kun halla vei sadonkin. Läänin kuvernööri keksi että hätäaputyö, sillä työllä pitää jauhot maksaa. Luuli, että silloin jauhot menee oikeaan tarkoitukseen, mutta eipä osannut ajatella että kyllä osa mennenee viinankeittoon.
Nykyaikana työttömyystuki on vähän sama kun jotakin työtä pitäisi saada teetettyä sen rahan eteen niin tulee mieleen että ongelmat ovat aikaslailla samoja, aika vain on eri.
Mietin minäkin häipymistä palstalta kun kirjoittajia pahoinpidellään ja vailla ymmärrystä kirjoitellaan.
Kärsiikö kysyä, mitä tuo viimeinen lause sisällään pitää?
Sitähän se tarkoittaa. Meinasin vielä kirjoittaa sananlaskusta missä varoitetaan, että 'hullun kirveenvartta ei saa jatkaa'. Kuten tiedetään tämäkin sananlasku kohdennetaan taasen johonkin henkilöön eikä ainakaan oikeaan henkilöön, jokamikä ei ole ainakaan minun tarkoitus. Kirjoittajien pahoinpitely ja syyllistämiset johonkin kummallisiin juttuihin tympäsee aikalailla.
Nyt ymmärrän, ja olen aivan samaa mieltä.
Minusta on suoranaista ja tahallista kiusaamista luulotella milloin mitäkin.
Minusta se on palstapahoinpitelyä, juuri niin kuin sanoitkin.
Et ymmärtänyt ja olet useimmiten väärässä väitteissäsi.
Jos en ymmärtänyt, niin voisitko selventää.
Ja tiedoksesi, minä käyn täällä vain silloin tällöin. En koskaan nimittele, väitä, enkä luulottele.
Tämäntästä täällä kirjoittelee joku joka käy vain sillointällöin nimenä nippu kysymyksiä niin aika epäkohteliasrta tuokin on-. Mutta jos olin väärässä todella niin mutta?