En tiedä mikä siinä on, mutta koirien kanssa oleskelu saa minut raivon partaalle, suorastaan vihaan etenkin kouluttamattomia koiria! Tuttavaperheissäni tuntuu olevan juuri tällaisia tottelemattomia koiria joiden huonokäytöksisyyden pelkkä seuraaminen saa minut pahalle tuulelle, ja tuo loputon "Paikka!" "Tänne!" "Ei!" -huutojen turha kaiku saa minut niin hermostuneeksi että huhhuh!! Onneksi kissojen rauhoittava ja leppoisa olemus, sulavuus ja siisteys vastapainoksi rauhoittaa tämän raivopään salamannopeasti. Olen varmaan niin hermostunut yksilö että tarvitsen ympärilleni rauhallisia asioita ja olentoja..
Tunteeko kukaan samoin? Tiesittekö, että kissojen seuraamisen on tieteellisesti todistettu alentavan verenpainetta. :D
Tunteeko kukaan samoin? Tiesittekö, että kissojen seuraamisen on tieteellisesti todistettu alentavan verenpainetta. :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
vannoutuneena kíssa- ja koira-ihmisenä en kyllä osaa tehdä eläinten välille eroa. Ja kissanpennun omistajana meidänkin kämpässä kaikuu ihan samalla lailla ne "ei"- huudot :) Ja se rauhallinen meno.... Noh, kai sitä sellaistakin on joskus nähty. Aivan kuin sitä häntä pörröllään ympäri kämppää juoksemista.
Toki kaikki saa tykätä mistä tahtoo, itse en vaan ole koskaan jaksanut sitä "kissat on ihania ja koirat huonoja" tai "koirat on ihania ja kissat huonoja"- kekustelua.
kurittomat koirat niinkuin kakaratkin saa mun pinnan kireelle kyllä.pidän koirista, itsellänikin on.mutta ikinä en ole niin kuritonta, tyhmää kissaa nähnyt kuin koiria.
itse olen aina inhonnut karvista, sitä kaikkien kissojen esikuvaa. ja kaikille sanonut, että jos yksikään kissoistani alkaa karviselta vaikuttamaan, niin eläilääkärin piikille pääsee.
yksikään koiristani ei kiipeä pöydälle. ei varasta kattilasta, eikä koske esille jättämiini elintarvikkeisiin. kaikki kissat tekevät ihan yhtenään tätä.
kumpikaan koirista ei raavi huonekaluja eikä ravaa hulluna pitkin taloa kuten nuorin kissoista tekee tälläkin hetkellä.
joten ei viitsitä yleistää.
Kaikki kissani joita minulla oli vuosia sitten olivat kai varsin arkoja, koska minun läsnäollessani ne eivät ikinä uskaltaneet tarrata ruokiin kiinni vaikka ne olisivat tököttäneet pöydällä. Saati että kattilasta olisi syöty. Muistan ainoastaan kerran olleen pirun irti, kun olin ollut kävelyllä, ja sillä aikaa yksi kolleistani oli raadellut muovipussin auki ja nakerrellut juustosämpylöistä juuston päältä pois... xD
Yksikään kissani ei myöskään ole ikinä repinyt tapetteja, mistä usein pelotellaan. Sohva kyllä sai kyytiä, myönnettäköön. Enimmäkseen ne purkivat tarmonsa yhteen mattoon mihin oli lupakin.
Itse en erityisemmin välitä koirista, mutta en minä niitä vihaakaan. Huonosti käyttäytyminen on melkein aina isäntäväen syy, ja hirvittää kun kinttupolulla tulee vastaan joku metrin korkuinen natiainen helvetin ison hurtan kanssa... Millä ilveellä lapsi hallitsee sellaisen ison koiran??? Myöskin on minulle joskus irtokoirat murisseet kun isäntäväki kulkee ohitseni tai möyryää jossain pusikossa piilossa. Kyllä siinä pikkaisen pelottaa.
"yksikään koiristani ei kiipeä pöydälle. ei varasta kattilasta, eikä koske esille jättämiini elintarvikkeisiin.....
...ravaa hulluna pitkin taloa kuten nuorin kissoista tekee tälläkin hetkellä."
siis luettelit juuri kissojen hauskimmat puolet :D minua ainakin jaksaa aina naurattaa ruokia varasteleva kissa, tai pieni pulloharja joka ravittaa ympäri kämppää... :)