dreeverin riistavietti

Yksi syy voi olla nenäpunkki, oireita saattaa olla pelkkä nenänvuoto tai nenän kautta räystäminen eli tämä nenäpunkki vaikuttaa hajuaistiin ja on tosi yleinen. Nenäpunkki tapauksessa ei kannata viedä eläinlääkäriin vaan soittaa ja sanoa, että hakee lääkkeet, lekuri ei kuitenkaan voi tutkia on nenäpunkkia, näin säästyy käynti maksulta mirabex on hyvä lääke,
srongholm ei aina toimi, mirabex:issä on samassa matokuuri.

Omalla ajokilla oli viime helmikuussa tämä ja välillä oli metässä innoton, vaikka edellisen yön jälkiä oli maassa. Aika yleinen sairaus, tarttuu koirasta toiseen, voi tarttuya jopa ihmisen käsien välityksellä. Jos muiden koirien kanssa tekemisissä niin niille sama kuuri.

En voi muuta sanoa, mutta yksi vaihtoehto tämä

Itellä vähän samaa vikaa. Sorkkaeläimet kyllä kiinnosta ja hirvet ja peurat saa kyytiä mutta sintit eivät äijää kiinnosta.

Koiralla on kyllä oikea periaate sillä kun riistaa haetaan niin haetaan sitten kunnon kokosia että nälkä lähtee.

Eiköhän joskus vahingossa törmää jänikseenkin. Kettuja ja supejakin saisi ajella.

Hienoa että oli jo ajoja. Istu vaan sitkeästi mutta muista olla samassa paikassa koiran palattua tai muuten ei luota sinuun enään. Lue vaikka sudenulvonnan abc kirjaa aikasikuluksi. Sanotaan että liikkuvan koira on lähihakuinen ja istujan koira painaa kilometritolkulla metsässä.

Omakin koiruli lähtee aina lenkilleen kun otan käänykän taskusta ja alan lukemaan iltasanomia kännykästä. Menee sitten vaikka kilometrin aloittaen syhertämisen kun haju löytyy.

Yleensä menestyneistä käyttösuvuista otetuilla dreevereillä on kova riistavietti. Tietysti pitäisi puhua kovasta jäniksen tai ketun haku- ja ajovietistä. Ruotsissa ja Ahvenanmaalla saa käyttää kauriinmetsästyksessä.

Parhaammillaan dreeveri on hyvä ajava koira.

Ootta pojat ottanut pennun riistaverettömistä vanhemmista, ei siinä sen kummempaa selitystä tarvita.Molempien vanhenpien emälinjat tulee olla kovaintoisia, mutta dreevereiden kasvattajat eivät tajua tätä, mm. koiria pidetään kotikoirina ja ollaan tyytyväisiä sohvaperunoihin ja teetetään pentuja, rotujärjestön pitäisi ennen astutusta vaatia nartulta ajokoe 1 palkinto.

Dreeveri on siitä hyvä koira että vaikka ei metsässä pelaisikaan niin kiva on kotikoiranakin.

Kannattaa valita dreeveri käyttövaliovanhemmista.

Kerran olin tuomarina ajokokeessa kun koiramiehes sanoi että punkki on mennyt nenään kun ei ajo kulkenut. Iso rohmu uros jäniskoira oli kyseessä eikä pysynyt jäljellä minuuttia pitempään kun jo tuli hukka. Vauhtia oli aina kun hajun sai mutta aina meni mutkassa pitkäksi ja ääntä tuli niin että korpi raikui. Kehui ukko ykkösenkin jo ajaneen niin kaipa sille oli punkki pesinyt sieraimeen.

joskus märällä lumella ei jälki haise. semmoinen koira ajaa yleensä sitä paremmin, mitä kovempi pakkanen.

Jaa itse oon kyllä todennut homman olevan toisinpäin suvella ajo kulkee todella mallikkasti, mutta yli 10 asteen pakkasessa rupeaa takkuamaan. Ajokoirilla ainakin dreevereistä ei ole paljon kokemusta.

niin se ajokoirilla onkin. tulee niitä lakanakelin huipputuloksia kun pystyvät näöllä ajamaan. märällä lumella jälki näkyy. minun dreevereillä ei silloin jostakin syystä kulje. ehkäpä koirat tietää syyn. karstakeli ja pakkanen ei haittaa. eikä kuiva sulakeli. vesisateellakin sulalla menettelee.

Näöllä ei mikään koira pysty pelkästämään ajamaan yli 95 pis. ykkösiä koska jänes käyttää samoja tolia ajon aikana, ajoroirajärjestön puheenjohtaja aikoinaan totesi että hyvän siitosuroksen pitää pystyä hyvällä kelillä yli 95 pisteen tulokseen ja oon siitä aivan samaa mieltä.

tarviihan se ajava koira vainuakin. roduissa on aika paljonkin eroja milloin ne huippuajot kulkee. en tiedä mistä johtuu. varmaankin jälkitarkkuus tai ilmavainuisuus vaikuttaa asiaan melko paljon. minulla oli dreeveri joka ajoi sen paremmin mitä kireämpi pakkanen mutta märässä lumessa näytti kuin vainua ei olisi olemassakaan. sen narttujälkeläinen oli samanlainen. käyttövalioita molemmat.

Eipä nykydreeverit juuri parempaan pysty :D

miksi ei pysty?
dreeveri on tänäpäivänäkin kahden parhaan ajokoira rotuun kuuluva.

Aikoinaan mulla oli mäykky joka ajoi iltapäivälläkin lumisateen peittämän yöjäljen sujuvasti takajälkeen hienolla haukulla, kun ajatti ajokoiran kanssa yhdessä, niin oli kyllä kaadolla kyllä isäntä, annoin sen entiselle naiskaverille eron jälkeen kun tykkäsi siitä.