Jatkuva huono omatunto

Ahdistus menee ohi itsestään kun on mennäkseen... Tsemppiä!

Veikkaan, että sinulla on myös huono itsetunto. Silloin ihminen arvostelee itseään liikaa, eikä usko ansaitsevansa hyviä asioita. Toiseksi sinulla on liian korostunut häpeän- ja syyllisyydentunne. Siihen voi vaikuttaa kasvatus ja esimerkiksi masennus pahentaa sitä. Nyt pitäisi opetella ymmärtämään, että sinä olet aivan yhtä hyvä ja arvokas kuin kuka tahansa muu ja että jokainen meistä tekee virheitä joskus ja me kaikki olemme epätäydellisiä. Ei siis pidä soimata itseään liikaa, jos ei kaikessa onnistu tai jos joskus jossain mokaa. Voimme oppia virheistämme.

Kuulostat ihmiseltä, joka on kiltti ja huomaavainen ja pyrkii miellyttämään, eikä halua olla vaivaksi. Ehkä sinun olisi hyvä oppia vähän jämäkkyytä, jotta tunnistat omat rajasi ja osaat pitää niistä kiinni. Muuten ilkeämmät ihmiset voivat käyttää kiltteyttäsi hyväksi.

Minä ymmärrän, olen ihan samanlainen. Olen jo 37-vuotias ja edelleen olen tuollainen. Minulla on äärimmäisen korkea moraali ja vaadin itseltäni paljon. Minulla on jatkuvasti syyllinen olo.

Tähän liittyy myös se, etten osaa pitää puoliani. Jos osoitan ihmisille pientäkin erimielisyyttä tai vastustusta, saan siitä niin huonon omantunnon, että päätän olla koskaan enää toimimatta siten. Niinpä sitten ihmiset ovat koko elämäni kävelleet ylitseni mennen tullen.

Samoin aina kun kuulen jonkin asian olevan huonosti, lähipiirissäni tai maailmassa ylipäätään, minusta tuntuu, että minun on tehtävä asian hyväksi jotakin. Muuten tunnen kauheaa syyllisyyttä.

Käytöksellään turvattomuutta aiheuttaneet vanhemmat, esimerkiksi alkoholistit tai muuten luonteeltaan arvaamattomat kai aiheuttavat tällaista.

Olet niin nuori, että terapiasta voisi hyvinkin olla sinulle apua.

Voi, ihan niinkuin nuo kommentit olisivat suoraan kuin elämästäni ): Olen käynyt terapiassa ja siellä yritettiin löytää ratkaisua ongelmaan, mutta laitettiin aina vaan lähetettä isommalle taholle. Tein mielialatestin 2 krt siltä varalta jos olenkin joku "hullu" ja paikkakuntamme johtajaterapeutti jutteli kanssani, ei vaan mitään?

Joo, olen juuri sellainen ihminen joka yrittää olla huomaamaton, olen tosi ujo, vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin ja en tosiaan halua olla vaivaksi. Esim, kerran kun isäni teki voileipiä kaikille sisaruksilleni, oli ihan hirveän vaivaantunut tunne. Tuntuu että jäin jotain velkaa, noinkin pienestä asiasta. Siskollani on ollut masennus ja se on varmaan vaikuttanut minuunkin, välillä olen tosi masentunut. Minua on myös kiusattu jonkin verran ja koska olen niin herkkä, otin sen tosi vahvasti. Tunsin sen olevan oma syyni. Kiitos vastauksista :)!! Lisää vaan :)

http://www.alifeonyourterms.com/the-fifth-law/

Minulla tulee samanlaisia tuntemuksia joka ikisestä asiasta mitä teen. Minulla on ollut masennusta ja stressiä jo pitkän aikaa. Ihmisiä olen aristanut melkein koko ikäni ja saanut jopa psykoosioireita joihin olen saanut lääkehoitoa. Minulla on juuri samanlaisia pelkoja että satuttaisin jotakuta tai että olen huono, kelvoton, syyllinen tai etten kuulu mihinkään. Häpeän myös ulkonäköäni, ääntäni, kasvojani, kehoani ja sisintäni. Mietin usein pahastuvatko ihmiset kun vain sanonkin heille "hei" tai puhun heille. Ei ole kivaa :(

Itse tunnen huonoa omaa tuntoa tosi herkästi. Tällä hetkellä tunnen syyllisyyttä monesta asiasta. Olen arka ja ujo. Ei ole oikein kavereita. Kouluaikana on ollut jonkinlaista kiusaamista ja kateutta. Häpeän itseäni. En tiedä miten pääsen tästä yli. Ikäni (26) puolesta nämä häpeän tunteet ovat outoja.

Aloittajalle voisi sanoa että nuo tunteet menevät ajan kanssa ohi. :)

En tiedä ovatko nämä tunteet tavallisia enää vai pitäisikö hakeutua terapiaan. En uskalla luottaa omaan kykyyni ratkaista ongelmia.