Oli kolme vanha ko isä kuali
enkä siks muist hänest paljoo.
Mut vanhemmat siskot muistaa,
ne o kertonu paljo tarinoit.
Tää o isosisko kertomus isäst
ja hiusteleikkuri lainaamisest.
Se annettii häne tehtäväkses,
ko vanhemmil oli kiiret töis.
Isä veli asu pari kilometri pääs
ja veljekset lainas kamppeitas,
ettei kaikkee tarvinnu ostaa,
maatalouskonneit ja piänempiiki.
Sisko oli sillo viire-kuure vanha
ja tunsi hyvi tiä, oli enneki käyny.
Siäl oli samaikäne serkkulikka,
et se oli iha mialunenki tehtävä.
Likat rupes tiätysti ensti leikkii
ja se käynni syy sai unohtuu.
Heil oli nii mukavaa keskenäs
ko harvo sai yhres leikkiikä.
Sit tuli ilta ja likka lähti kottii.
Matkal tuli miälee se leikkkuri,
ja surkee huali tuli lika miälee.
Porate surkeuttas tuli sit kottii.
Isä oli lohrutellu, et ei hualt.
Oli hakenu se leikkkuri aikaa,
nähny likkoje leiki paraimmillas
ja antanu hee jatkaa leikkiis.
Se oli paljo murhet keventäny.
enkä siks muist hänest paljoo.
Mut vanhemmat siskot muistaa,
ne o kertonu paljo tarinoit.
Tää o isosisko kertomus isäst
ja hiusteleikkuri lainaamisest.
Se annettii häne tehtäväkses,
ko vanhemmil oli kiiret töis.
Isä veli asu pari kilometri pääs
ja veljekset lainas kamppeitas,
ettei kaikkee tarvinnu ostaa,
maatalouskonneit ja piänempiiki.
Sisko oli sillo viire-kuure vanha
ja tunsi hyvi tiä, oli enneki käyny.
Siäl oli samaikäne serkkulikka,
et se oli iha mialunenki tehtävä.
Likat rupes tiätysti ensti leikkii
ja se käynni syy sai unohtuu.
Heil oli nii mukavaa keskenäs
ko harvo sai yhres leikkiikä.
Sit tuli ilta ja likka lähti kottii.
Matkal tuli miälee se leikkkuri,
ja surkee huali tuli lika miälee.
Porate surkeuttas tuli sit kottii.
Isä oli lohrutellu, et ei hualt.
Oli hakenu se leikkkuri aikaa,
nähny likkoje leiki paraimmillas
ja antanu hee jatkaa leikkiis.
Se oli paljo murhet keventäny.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Runosi valotti sanontaa: pistä laps asialle ja mee ite perässä.
Kertoi se myöskin hellällä tavalla sen, että vaikket isääsi muistakaan, niin tämä tarina paljasti, että isäsi oli lempeäluonteinen mies.
Sinun itsesi kaltainen:)
Hieno runo jätettäväksi vaikka lapsenlapsillesi.
Darklady, vastasin jo kerran, mutta katosi, uusi yritys. Totta puhut siitä, että kun itse ei ole isäänsä tai miksei äitiään tuntenut, on ilo kuulla positiivisia kertomuksia hänestä. Itse kuulin vanhemmilta sisaruksilta ja myös kylänmiehilta ja joskus yllätykseksi myös ulkopuolelta.
Kiitos kauniista arvelustasi, vaikka tunnet minut lähinnä runopersoonana. Toivottavasti en luonnollisena henkilönä ole ihan toisenlainen.
Kaunista syksyä sinulle ja kiitos vastauksesta
Sydäntä lämmittävä lapsuusmuisto! Hienoluontoinen isä sinulla.
Runostasi tuli mieleeni pieni Väinö-poika , joka oli laitettu lainaamaan naapurista petkelettä.(kauan, kauan sitten).
Hakumatkalla poikanen unohtikin työkalun nimen, mutta muisti, että jotenkin se viittasi perisuomalaiseen kirosanaan. Niin hän sitten meni ja kysyi isännältä olisiko teillä sattanaa lainata. Ehkä isännällä hieman oli aluksi pohtimista mistä oli kysymys, mutta oikean työkalun kanssa poika oli kotiin tullut.
Kiitos lämpimästä vastauksestasi. Varmaan isäni olikin poikkeusyksilö, kun yksi naapuri totesi, ettei sellaista miestä ole ole kuin yksi tuhannesta ja toinen korjasi - ei yhtä miljoonasta. Mutta epäilen, että arvio liittyi nimenomaan heidän perheeseesä kohdistuneeseen apuun.
Mutta erilaisten töiden tai tehtävien teettämiseen lapsilla ennen ja nyt. Vaikkei lapsi olekaan täystaitoinen missään, niin äärimmäisen hyvä oppimaan kyllä. Siksi minusta on suuri vahinko ja sääli, etteivät lapset osaa mitään työn tapastakaan ennen 18 ikävuotta, kun kotona ei usein teetetä mitään eikä töihin oteta edes juoksupojiksi tai -tytöiksi. Paljon työn tekemisen asenteen oppimisesta menetään, samoin taitojen.
Tulipa mieleen..missä Äiti..
..anteeksi uteluni
Tuossa lapsen kasvatushommassa samaa mieltä..
Kiitos tee..
Ystäväni, olen joskus varmaan maininnut , että meitä lapsia oli kahdeksan. Siitä voi kuvitella, missä äiti oli pikkkutilalla. Joka paikassa, missä ehti, eli kaikkialla.
Aikuisena olen usein ihmetellyt, miten hän jaksoi ja piti vielä kaikki hengissä, itse iloisena, enimmäkseen.
Jos taas ajattelit, missä äiti runosta, niin isästä on kaksi oikeaa muistoa, yksi luuloteltu. Äidistä miljoona tai kymmenen. MIten niistä voisi kirjoittaa?
Niin..omasta kokemuksesta tiedän että äiti oli todellakin joka paikassa..
maalaistalossa varttuneena oikeastaan vasta aikuisena ymmärtänyt
miten lujilla ollut, meitäkin kun oli kaikkiaan 14, vanhemmat sisaruksista
jo kotoa muuttaneet kun me viimeiset vasta maailmaan tulleet..Äidistä saisi helposti vaikka kirjan kirjotettua.
Kiitosta tee..
Hyvää sunnuntain jatkoa!
Onija, no eihän se sitten ollut meillä mitään, sinun lapsuusperheeseesi verrattuna,
saattoi jopa joskus olla hiukan yksityisyyttä, ainakin kesällä kun pystyi nukkumaan vaikka navetanvintillä. Se olikin kyllä hieno paikka heinien korjuun jälkeen: heinien tuoksu ja katon ropina sateella.
Luulen, että ihmistä muovaa lapsuudessa monen muun asian asian ohessa paikka syntymäjärjetyksessa, onko esikoinen tai kuopus vai jossain keskellä. Entä sitten lapsiparvessa tai yksin? Luultavasti pelkästään suhde toisiin ihmisiin ja maailmaan on erilainen yksin tai lapsijoukossa kasvaneella. Muttta niitähän ei lapsi itse voi valita, vain sopeutua.