Konservatiiviset taidepiirit

Nykyään on harvinaista kuulla tai nähdä sana eroottinen, niin täydellisesti se on kadonnut käytöstä. Ihan piruuttani katsoin, miten sana on määritelty sekä aiemmin että nyt.

Otavan Iso Tietosanakirja (v. 1932) samoin kuin Otavan Sivistyssanasto (v.1948). antavat sille hyvin lyhyesti merkitykset "lempeä koskeva, sitä käsittelevä, lemmen- , lemmenhaluinen". Gummerruksen Uusi suomalainen sivistyssanakirja (v. 2002) sanoo sen olevan "erotiikkaa koskeva, aistillinen, kiihottava". Ja tänään, nyt Googlen, mukaan se on jo muuntunut muotoon "erotiikkaan kuuluva, sitä koskeva, aistillinen, sukupuolinen, seksuaalinen. esim. miehen ja naisen välinen eroottinen jännite, voimakkaan eroottinen elokuva."

Aivan eri linjalla sen sijaan on lyhyet esipuheen, johdannon sekä 196 kuvaa sisältävä kirja "Erotic Art of the Masters" The 18th, 19th & 20th Centuries" (by Bradley Smith, Fleetbooks Inc.,New Yuork) , joka on avoimen seksuaalinen ja osin jo pornografinen.

Kysyn nyt, mitä sinä tarkoitat eroottisella taiteella, missä mielestäsi kulkee raja sen ja pornografian välillä? Voitko antaa joitakin esimerkkejä mielestäsi eroottisesta taiteesta?

Alastonmallin piirtäminen, maalaaminen ja veistäminen on, ainakin ennen, kuulunut taideopetuksen "kivijalkoihin". Senkin voi tehdä monella tavalla, myös niin, että esitystapa vie sen hyvin eroottisena koettavana. Yksi hyvä esimerkki on Yrjö Saarinen, jonka rajun ekspressiviset naisfiguurit ainakin minun mielestäni ovat usein hyvin eroottisia. Googlesta löydät nimellä "yrjö saarinen" position "Kuvat aiheesta yrjö saarinen", josta löytyy myös pari esimerkkiä. Hyvinkään taidemuseossa on aina useita Saarisen naisfiguureja esillä.

Alastonfiguurien maalaaminen ei kuitenkaan ole mikään hitti-laji jos niillä haluaa ansaita. Hyvin harva haluaa sellaisen seinälleen, joten ei niihin kannata aikaa uhrata. Eri asia on, jos se sattuu olemaan jonkun huipun kuten Anders Zornin tekemä. Zorn on maailmanmaineessa myös alatonkuviensa osalta, ja niissä mielestäni juuri naisfiguuri täyttää hyvin eroottisen säväyksen.

Ehkä valokuva on kuitenkin se taidemuoto, jossa alaston on edelleen säilyttänyt paikkansa eroottisenkin esitystavan säilyttäjänä. Se on syönyt elintilan maalaukselta siinä genressä, ja kun valokuva taidemuotona on jo erittäin arvostettua, sitä myös ostetaan.

Antamasi vinkki Nobuyoshi Arakista on hyvä tähän keskusteluun. Monet hänen valokuvansa ovat mielestäni todella eroottisia. Juuri yhdessä eroottisten ihmis(=nais-)kuvien kanssa nähtynä tajuaa hyvin myös eräiden kukkakuvien vahvan eroottisen latauksen. Kukkaa tai sen osaahan on kautta aikojen käytetty eroottisena vihjauksena.

Tämä vahvistaa aiempaa sanomaani siitä, että valokuva on nykyään se kuvataiteen laji, jossa eroottinen esitys elää vahvana. Kun kuitenkin naiskuva tuntuu olevan niin vahvasti vallitsevana, olisi mielenkiintoista kuulla nais(t)en näkökulma aiheeseen, kokevatko he löytävänsä eroottiseksi mieltäväänsä kuvataidetta.

voi miettiä edistyksen (rahan) ja tuhon (luonnon ja niiden jotka jää köyhiksi) ristiriitaa. tervettä itsekkyyttä (oma toimeentulo) ja kollektiivisuus muiden kanssa.
mutta itselle on tärkeämpää luonnon ja ihmisen vuorovaikutus.
ja vielä paljon enemmän symbolismi niin arkaainen kuin yritysmaailman ja se suhteessa/heijjastettuna seksuaalisuuteen. itselle ajatukset liikkuu aika abstraktissa ja metafyysisessä brändi, symbolismi, ideologia, psykologia alueella.

Historiallista kontektia on Saint Sebastian ja aatami ja eeva ja toisaalta arkaainen taide ja Da Vincin luolamadonnamaalaukset.