Jos olet rehellinen itsellesi,niin pystyt analisoimaan minäkuvasi.
Uskallatko tai haluatko kertoa minkälainen olet,voi olla hankalaa jos ei pysty analisoimaan minäkuvaa.
Uskallatko tai haluatko kertoa minkälainen olet,voi olla hankalaa jos ei pysty analisoimaan minäkuvaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos analisoin minäkuvaani, olen luonnollisesti täysin hanurista.
Minäkuvani analysointi saattaa ehkä tuoda joitakin lisävivahteita.
Nooo... karvaiset posket, katsoi sitten julkisivua tai sitä analisoitua versiota...
Sisä- vai ulkopuoli? Kysymyksesi kun voi tarkoittaa kumpaa vaan.
Analisoin :D
Sorry, totaalirepeäminen! Lol!
Piti kai olla analysoit ;-)
Et varmaan peräaukkoasioita tiedustele...
Luottaen siihen että osaat tavata, niin voin vastata että olen perseestä.
Ainakin nykyisen pomoni mielestä. Olen niinsanottu pain in ass.
Tulen hyvin toimeen työkavereitteni kanssa ( 23-67v) mutta työnjohtajani ei tunne minunkuvaani. ;)
Vähän voi olla vaikeaa analysoida koska en ehkä ole ihan kokonaan puolueeton :))
Jotkut jutut kuitenkin itsessäni vahdin, eli olen tietoinen. Olen yliherkkä. Tunnen ja aistin asioita joita ihminen ei sano. Voisi luulla että tästä koituu jotain kaunistakin, mutta ei... haluan äkkiä myötäahdistuksesta eroon ja olen kova antamaan neuvoja. Mun pitää korjata heti kaiken ja kaikkia. Ja ahdistun jos niitä neuvoja ei kuunnella. Kuten harvemmin tehdään. Yleensä jos joku kertoo jostain rankasta kokemuksesta tai stressistä, hän haluaa tehdä vain just sen - kertoa, ja saada ehkä myötätuntoa. Neuvot jokainen haluaa keksiä itse, itselleen sopivia sellaisia.
Elävässä elämässä olen hiukan epäsosiaalinen, jonkunlainen suorapuhuja ja ihmisten suhteen malttamaton myös kun en kaipaa ihmisiä niin liki.
Kun olen oikeassa, o l e n o i k e a s s a ! Niih. Vai väännänkö paistinpannulla.
Olen mä myös rakastava, positiivinen (yltiö?) ja muutenkin aivan ihana. Unissani ;))
Taidan sit olla hmpf-2. :-)
Oon "oppinut" olemaan neuvomatta, ääneen. Ahdistavaa silti.
Olisi hauskaa tehdä ensin oma-analyysi ja sitten nähdä kanssaeläjien tekemä analyysi. Sitä voisi ehkä hieman yllättyä :).
Joo! Jos vaan vastapuoli uskaltaisi olla rehellinen niistä huonoista puolista :)) Tuli mieleen että tuo mun yliempaattisuuskaan ei välttämättä tule "oikeuksiinsa" kaikkien neuvojen alta. Kuvittele vaikka:
"Mulla on niin kipeä selkä, en saa oikein nukuttua edes :/"
Minä:
"No kuule, relaksanttia lekurista yöksi ja sitten vaan kävelyäjumppaakävelyä! Kyl se siitä lähtee!"
Ainiin siis mikä empaattisuus...? :)))
Niin mut toisaalta viestit et kyse ei ole suuresta onglemasta vaan sille voidaan tehdä jotain :).Silloin kun olet kipeä niin kipu tuntuu ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Mutta kun joku suhtautuu noin kuin sinä, sitä alkaa ajatella et ei tämä ehkä niin suurta ollutkaan. ja puhun opasta kokemuksesta :)
Ja täällä hmpf-3...
En ahdistu neovojeni noudattamatta jättämisestä mutta tunnen loukkaantuneisuutta; olinhan paneutunut toisen asiaan, miettinyt ja neuvonut. Jos lähipiiris näin tekee, tunnen kuinka pallean seudulla ihan kihisee ja kiehuu kiukku. Siitä päästäkseni joudun rauhoittelemaan itseäni, mäikin ehkä ovia ja kolistelen äänekkäästi samalla kun lauon pahastumistani ulos: "Mitäs sitte kysyit ku ei neuvo kelvannu?"
Joku Ruiz-niminen intiaani on julkaissu elämäntapaohjekirjan jonka olen lukenut mutta en muista ottaa opikseni :(
Tärkeä siinä ollut neuvo itselleni olisi: Älä ota mitään henkilökohtaisesti!
Hän perustelee että ihmiset nyt vain toimivat kuin toimivat ja jos haukkuvat pataluhaksi etenkin aiheettomasti, sitäkään ei pidä ottaa henk.koht. koska ongelma on haukkujan, ei haukun kohteen,
Oliskohan niin että jos tässä minäkuvaa vääntäisin, tekisin sen suht samalla
tavalla kuin valokuvanoton:
Etsisin edullista kuvakulmaa ja laittelisin itseäni hieman ja
sitten koettaisin sortteerata sellaisen soman hymykuvan sokeriksi pohjalle.....
Pyrin välttelemään hanuristeja, täällä ja muualla.
Kokemusta takatuuppareista Fiat 850:n verran, ei muuta.
Yks minäkuva on, mitä olen analysoinut. Kuten useastikin, valokuvausta harrastavat potevat linssikammoa, niin minäkin. Eikä niitä kuvia ole paljoakaan, itseottamia ei ole kuin muutama. Joskus piti hommata virallinen kuva, jota voi käyttää tarvittaessa. En muista, hyvin paljon otoksia piti ottaa, että tuli suurinpiirtein tyydyttävä, sitten pikseli kerrallaan kuvankäsittelyä tuntitolkulla.
Jotenkin sain naamaristani sen verran tarpeekseni, että eipä ole kiinnostanut omakuvat sen jälkeen.
=DW=
hah, kyselee minä olen...! nikin takaa piilosta, nyt hymyilen roimasti!
Taitaa kysely olla vailla syvempää ajatusta?
Vahingon ilo, paras ilo, voihan minästä kertoa paremman puolen, sekin kertoo jotain sinusta, sen että et uskalla avautua.
Minä Tarzan, sinä kuva.