Ongelma

Niin, ensin pari ei saa toisiaan kun suku vastustaa, sitten monien vaiheiden kautta he saavatkin.
Tai löytyy ruumis. Monimutkaisten tutkimusten kautta syyllinen löytyy ja tuomitaan.
Kyllä, näitä ei kannata enää kirjoittaa.

Kuten ystävällinen palstalainen yllä viittaa, ideat ovat kirjallisuudessa usein samat. Et kerro kuinka paljon samanlainen sinun tarinasi on kuin julkaistu. Jos juoni ja ratkaisu ovat liian yhteneväiset, ei ehkä kannata kirjoittaa, mutta ovatko ne todella? Tyyli ja käsittely voivat kuitenkin erota niin paljon, että loppujen lopuksi kyseessä on eri tarina. Näillä tiedoilla on vaikea suositella mitään, sinun kantsisi jutella jonkun kanssa aiheesta tarkemmin.

Kuinka monta pankkiryöstöelokuvaa vuosikymmenten saatossa on tehty?
Tuhansia?

Mutta aina niitä tehdään, koska saman aiheen voi tehdä monella tapaa.

Ja vielä: Juonikin voi olla lähes sama, mutta miljöö eri. Aikanaan kun katsoin James Cameronin Avatar-elokuvaa sain déjá vú elämyksen. Tarinahan oli lähes kopio Michael Blaken romaanista (ja elokuvaksikin filmatusta) Tanssii Susien kanssa: Sotilas ajatuu/soluttautuu natiivien joukkoon, ihastuu elämäntapaan ja kulttuuriin, saa sielunsa paranemaan ja tajuaa oman kulttuurinsa raadollisuuden ja raakalaismaisuuden...

Jos henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja asian käsittely poikkeava, niin miksei voisi romaania kirjoittaa loppuun. Kyllä vieläkin joku kirjoittaa mafiaa koskevia kirjoja, vaikka Puzo on niitä kirjoittanut menestyksekkäästi useita. Jos aihe on kiinnostava, on siinä ammennettavaa muillekin.

Ps. Omassa käsiksessänikin löytyy ruumis ja lopuksi syyllinen saadaan kiinni. Soiko kellot kenelläkään? Olenko varastanut jonkun idean? :)

Mulle kävi niin, että minulla oli sama idea kuin Fight club -kirjassa -elokuvassa. Vähänkö olin lentää pyllylleni. Revin kässärin enkä kirjoittanut mitään pitkiin aikoihin.

Ensiksi isot kiitokset kaikille asiallisista vastauksista.

Lähinnä ajattelin kustantajan näkökulmasta.
Tuleeko kustantajalle tunnetta että ”Huoh taasko tätä samaa.
Toisin sanoen onko olemassa mitään”hajua” siitä mikä teksti olisi in vaikka 1-2 vuoden päästä.
Esim. kustantajien puolesta tuleeko vinkkejä kirjailijalle että ”että kirjoita sen tyyppistä tekstiä ja tarinaa.

Voisin kuvitella, ettei kustantajillakaan ole sellaista vainua tai ajatusta siitä, mikä on se aihe, joka seuraavaksi kansaan uppoaa. Luulisin, että tässä nimenomaan on se esikoiskirjailijoiden sauma: on oltava joko omaperäinen idea, käsittelytapa, ääni tai näitä kaikkia. Hyvin kirjoitettu, uudesta teemasta tai uudenlaisesta näkökulmasta oleva tarina herättää varmasti kustantamoissakin enemmän mielenkiintoa kuin Romeon ja Julian scifiversio.