Sodit vapauden
puolesta
Sait paljon haavoja
keuhkosi repeytyi
aivoissasi sirpaleita
sydämesi itki
joita lääkäritkään
uskaltaneet leikata ei
äiti kielsi
ei silloin lapsilla
isää
vuosia myöhemmin
sen tajusin
kuinka paljon
Rakastit
puolesta
Sait paljon haavoja
keuhkosi repeytyi
aivoissasi sirpaleita
sydämesi itki
joita lääkäritkään
uskaltaneet leikata ei
äiti kielsi
ei silloin lapsilla
isää
vuosia myöhemmin
sen tajusin
kuinka paljon
Rakastit
Vastaukset 4
Vanhimmat
aika haavoja parantaa
muistoja toisenlaisiksi pesee
mikä ennen oli kauheaa
nyt hyväksytyn leiman saa
mutta hämärään
ei pimeyttä toivoa saa
se sysimustaksi kaiken tekee
vaan valoon pitää pyrkiä
kultaamaan ajan menneen
muuten raskas reppu johonkin kohtaan elon tietä
maahan musertaa
matkan teon keskeyttää ...
siis antaa ajan kullata muistot
sen rakkauden
itsessään
sydämessään ...
hyvä onija !!!
..pyrkiä valoon
itkemättä sitä en voi tehdä.
Kiitän runosein...
Onija, ymmärrän hyvin, kuinka vaikea tällaisesta aiheesta on kirjoittaa.
Lapsena isää ei edes voinut ymmärtää, koska lapsi ottaa vastaan sen mikä on, miettimättä syytä. Vasta myöhemmin olisi siihen edellytyksiä, vaikkei ymmärtäminenkään aina auta. Suhde on vahingoittunut silti.
Kuinkahan paljon näitäkin isä - lapsi-suhteita on mahtanut olla?
Niin..ei se kovin helppoa olekkaan kirjoittaa..isäni
ei koskaan selvinnyt sodan traumoista..saattoi
huudoillansa keskellä yötä herättää..painajaisista
kärsi loppuun asti..
Kiitos tee..huomaavasta vastauksestasi