Sukulaisten keskinäisen juoruilun vielä siedän, ihan sama. Mutta perheeni on alkanut myös puhua p***aa minusta selän takana ja levittää elämääni negatiivisina juoruina ympäri kyliä. En todellakaan ansaitse tätä ja asia alkaa syödä todella paljon. Syytä oon yrittäny miettiä ja ilmeisesti vanhempani ja sisarukset ei jotenkin hyväksy että olen aikuinen itsenäinen ihminen. (nainen) Myös useat keskustelut heidän kanssa menee yleensä siihen että kun kerron jotain elämästäni, se yritetään kääntää miten huonosti minulla menee. Vaikka asia olisi joku hieno juttu, esim. uusi työpaikka! Kyse ei ole siitä että onnistuisin kaikessa mitä teen ja se ärsyttäisi muita. Vastoinkäymisiäkin on ollut. Silloin asenne oli esim. äidilläni Miten minä selviän tästä, siis omasta näkökulmasta. Ketään ei kiinnostanut miten minä voin. Olo on kuin olisi jatkuva vastatuuli heidän kanssaan..
Onko kohtalotovereita? :/ oletteko saaneet paremmat välit jotenkin..
Perhe ja sukulaiset mustamaalaa
14
1193
Vastaukset
- -tytär-
On kohtalotovereita. Omalla kohdalla voin sanoa, että narsistivanhempien lapsena, olen koko elämäniajan tuntenut itseni ulkopuoleiseksi "pahantekijäksi". Joka on saanut kantaa koko suvun "synnit". Ei minultakaan kukaan ole koskaan kysynyt, että kuinka jaksan taakkani alla?. Pärjätä on pitänyt omin nokkineen.
Välimatka auttaa. Kun et ole yhteydessä, niin sinua voidaan vähemmän syyllistää suvun epäonnistumisista. Loukkauksethan ei koskaan lopu. Ja, jos ei jostain saada faktatietoa sinusta, niin sitten sitä keksitään paremman puutteessa. Mutta sekin laantuu ajan myötä. Kun jutut alkaa olemaan niin ihmeellisiä, että niitä ei lopulta usko "erkkikään".. Mutta aikaa saattaa mennä tähän koko elämä :)- mietiskelyä..
Kauan aikaa mietin olenko itse jotenkin huono ja ilkeä. Sinänsä ristiriitaista että mulla on kuitenkin aina ollut hyvä itsetunto, elämässä on ollut paljon hyviä iloisia asioita.Lisäksi vanhemmiten on yhä selvemmäksi tullut oma luonteeni joka enemmän kiltti kuin ilkeä.
Nyt kun on vähän rauhallisempi elämänjakso niin oon kokenut ton omituisen käytöksen mua kohtaan voimakkaammin. Koska näen selvemmin etten tee itse mitään väärää! Eli sama "pahantekijä" oloa oon kokenut kunnes tajusin että sille ei ole mitään syytä. Silmät alkoi avautumaan kun vanhempani kohtasivat vähän omituista käytöstä eräältä sukulaiselta ja sen sijaan että olisivat ottaneet asian puheeksi asianomaisen kanssa, alkoikin syyttely siitä olenko minä mukana "juonessa". Siis ihan sairasta. Tämä oli ensimmäinen noin suora syntipukin rooliinlaittamisyritys vaikka pienempiä juttuja on paljon.
Haluaisin vaan niin paljon että voisin pitää normaalisti yhteyttä vanhempiini.
- aaffaaf
Kun puhut "perheestäsi", niin vanhempasi ja sisaruksesi eivät siihen kuulu. Jos kerran olet aikuinen, itsenäinen nainen, ja asut eri osoitteessa kuin he, vain sinä muodostat perheen.
Nämä muut ovat vain sukua sinulle. Joten unohda heidät ja lakkaa kuuntelemasta juoruja. Missä juoruja muka voi ehtiä kuunnella, jos menet suoraan työpaikalta omaan kotiisi, pysähdytkö jossain kaupan kassalla kysymässä, mitä uutta nyt kuuluu?
Tee vaikka rikosilmoitus, jos muu ei auta.
????- mietiskelyä..
No ei nyt takerruta lillukanvarsiin..mietin tuota kirjoittaessani laitanko lapsuuden perheen vai mitä siinä käyttäisi. Minulla ei ole vielä omaa perhettä. En ajattele heitä sillätavalla perheenäni, eli ihan aikuinen itsenäinen ihminen täällä kirjoittelee vaikka nyt tuota perhe sanaa käytinkin. Mutta tottakai mahdollisten tulevien lapsieni isovanhemmat ovat vähän enemmän kuin vain puolituttuja sukulaisia!
Muut ovat vain sukua minulle niinkuin sanoit, mutta kyllä minä arvostan sukua ja yrittäisin pyrkiä siihen etten vain liukene pois paikalta vaan asiat selvitettäisiin. Eikö se ole myös aikuisuutta. - -tytär-
mietiskelyä.. kirjoitti:
No ei nyt takerruta lillukanvarsiin..mietin tuota kirjoittaessani laitanko lapsuuden perheen vai mitä siinä käyttäisi. Minulla ei ole vielä omaa perhettä. En ajattele heitä sillätavalla perheenäni, eli ihan aikuinen itsenäinen ihminen täällä kirjoittelee vaikka nyt tuota perhe sanaa käytinkin. Mutta tottakai mahdollisten tulevien lapsieni isovanhemmat ovat vähän enemmän kuin vain puolituttuja sukulaisia!
Muut ovat vain sukua minulle niinkuin sanoit, mutta kyllä minä arvostan sukua ja yrittäisin pyrkiä siihen etten vain liukene pois paikalta vaan asiat selvitettäisiin. Eikö se ole myös aikuisuutta.Tiedätkö, nämä on sellaisia juttuja, että ne ei selvittämällä selviä.
Suosittelisin sinulle seuraavaa kirjaa luettavaksi ; Liisa Kelttikangas- Järvisen kirjan ; Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot.
Luettuani itse tuon kirjan joitakin vuosia sitten. Ymmärsin, että se vika ei ole minussa, syytöksistä huolimatta. Itsekin koen itseni kiltiksi ihmiseksi, jopa liian kiltiksi. Ja siinä ehkä myös yksi syy siihen, miksi olet saanut syntipukin viran kannettavaksi. - mietiskelyä..
-tytär- kirjoitti:
Tiedätkö, nämä on sellaisia juttuja, että ne ei selvittämällä selviä.
Suosittelisin sinulle seuraavaa kirjaa luettavaksi ; Liisa Kelttikangas- Järvisen kirjan ; Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot.
Luettuani itse tuon kirjan joitakin vuosia sitten. Ymmärsin, että se vika ei ole minussa, syytöksistä huolimatta. Itsekin koen itseni kiltiksi ihmiseksi, jopa liian kiltiksi. Ja siinä ehkä myös yksi syy siihen, miksi olet saanut syntipukin viran kannettavaksi.En varsinaisesti koe olevani liian kiltti mistä syyttelyt johtuisi. Kieltäytyminen ja muu "vastaan" laittaminen ei ole ollut minulle koskaan ongelma. Kuitenkin olen nuorimmainen ja lapsista ainut tyttö niin taidan ainankin olla helpoin kohde..
Pitääpä katsoa jos tuosta kirjasta löytyisi jotain mikä avaisi vähän asiaa. Jotenkin kun mietin tätä niin tajusin kyllä että tuskin voin asiaa muuttaa mitenkään.. Ärsyttää sairaat ihmiset jotka ei yritä parantaa itseään. Kai sitä jotkut kellot pitäisi päässä soida jos toisen henkinen satuttaminen tuo mielihyvää tai oma vastoinkäyminen pitää purkaa loukkauksilla toiseen. Mitä nämä ajattelevat,, että ovat nyt onnellisia kun ongelma on näin ratkaistu, sairasta. En voi edes yrittää ymmärtää mitä motiiveja sellaisen käytöksen takana on.. - kokemusta on
mietiskelyä.. kirjoitti:
En varsinaisesti koe olevani liian kiltti mistä syyttelyt johtuisi. Kieltäytyminen ja muu "vastaan" laittaminen ei ole ollut minulle koskaan ongelma. Kuitenkin olen nuorimmainen ja lapsista ainut tyttö niin taidan ainankin olla helpoin kohde..
Pitääpä katsoa jos tuosta kirjasta löytyisi jotain mikä avaisi vähän asiaa. Jotenkin kun mietin tätä niin tajusin kyllä että tuskin voin asiaa muuttaa mitenkään.. Ärsyttää sairaat ihmiset jotka ei yritä parantaa itseään. Kai sitä jotkut kellot pitäisi päässä soida jos toisen henkinen satuttaminen tuo mielihyvää tai oma vastoinkäyminen pitää purkaa loukkauksilla toiseen. Mitä nämä ajattelevat,, että ovat nyt onnellisia kun ongelma on näin ratkaistu, sairasta. En voi edes yrittää ymmärtää mitä motiiveja sellaisen käytöksen takana on..Siellä voi olla jotain rikollisuutta tai harmaata aluetta niiten pahanpuhujien keskuudessa .... peittelevät omiavirheitäänja heikkouksiaan kun koettavat kiinnittää muiden huomion jonkin toisen ihmisen "muka pahuuteen"
- -tytär-
mietiskelyä.. kirjoitti:
En varsinaisesti koe olevani liian kiltti mistä syyttelyt johtuisi. Kieltäytyminen ja muu "vastaan" laittaminen ei ole ollut minulle koskaan ongelma. Kuitenkin olen nuorimmainen ja lapsista ainut tyttö niin taidan ainankin olla helpoin kohde..
Pitääpä katsoa jos tuosta kirjasta löytyisi jotain mikä avaisi vähän asiaa. Jotenkin kun mietin tätä niin tajusin kyllä että tuskin voin asiaa muuttaa mitenkään.. Ärsyttää sairaat ihmiset jotka ei yritä parantaa itseään. Kai sitä jotkut kellot pitäisi päässä soida jos toisen henkinen satuttaminen tuo mielihyvää tai oma vastoinkäyminen pitää purkaa loukkauksilla toiseen. Mitä nämä ajattelevat,, että ovat nyt onnellisia kun ongelma on näin ratkaistu, sairasta. En voi edes yrittää ymmärtää mitä motiiveja sellaisen käytöksen takana on..Kirjoitit juuri niistä asioista, jotka mielestäsi ovat ongelmallisia suhteessa vanhempiisi. Asioita ei ikävä kyllä voi muuttaa mitenkään, mutta niihin suhtautumista voit muuttaa. Kun opit tiedostamaan sen tosi asian, että vanhempiesi käytös ei ole sinun syytäsi.
Narsistivanhemmat harvoin hakeutuvat "hoitoon". Koska heillä ei ole tarvetta siihen. He tuntevat itsensä varsin terveiksi ja elinvoimaisiksi. Nimittäin, he mieltävät mielessään sen, että sinä olet "sairas" ja syyllinen kaikkeen heidän pahaan oloon.
Tuo "kiltteys" on ainoastaan luonteenpiirre, joka luutavasti ärsyttää narsisti vanhempaa niin, että saa hänet näkemään "punaista". Ja sinä yksinkertaisesti olet kiltteytesi takia ainoastaan helppo manipuloitava. Otollinen maaperä, johon voi kylvää syyllisyyden siementä.
Ja vaikka kuinka kiltti ja ystävällinen yrität olla vanhemmillesi. Se ei tuota tulosta samalla tavalla, kun normaalissa ystävyys suhteessa. Vaan sinua yritetään syyllistää vain entistä enemmän. Ja se kaipaamasi arvostus ja kunnioitus vanhempien osalta, jää edelleen saavuttamatta. - affaafa
mietiskelyä.. kirjoitti:
En varsinaisesti koe olevani liian kiltti mistä syyttelyt johtuisi. Kieltäytyminen ja muu "vastaan" laittaminen ei ole ollut minulle koskaan ongelma. Kuitenkin olen nuorimmainen ja lapsista ainut tyttö niin taidan ainankin olla helpoin kohde..
Pitääpä katsoa jos tuosta kirjasta löytyisi jotain mikä avaisi vähän asiaa. Jotenkin kun mietin tätä niin tajusin kyllä että tuskin voin asiaa muuttaa mitenkään.. Ärsyttää sairaat ihmiset jotka ei yritä parantaa itseään. Kai sitä jotkut kellot pitäisi päässä soida jos toisen henkinen satuttaminen tuo mielihyvää tai oma vastoinkäyminen pitää purkaa loukkauksilla toiseen. Mitä nämä ajattelevat,, että ovat nyt onnellisia kun ongelma on näin ratkaistu, sairasta. En voi edes yrittää ymmärtää mitä motiiveja sellaisen käytöksen takana on..Jokaisessa suvussa on henkilöitä, joista ei jostain syystä tykkää, joko he puhuvat ihan p:tä tai käyttävät toisia hyväksi, pyytämällä apua tai pyrkivät lainaamaan rahaa koko ajan.
Mitä itse olen huomannut, niin paras tapa tämän ongelman käsittelyyn on se, etten ole missään tekemisissä näiden henkilöiden kanssa.
Olen tehnyt heistä aivan selkeän diagnoosin ilman mitään opaskirjaa tai perehtymistä heidän psyykeeseen: he ovat idiootteja, joiden kanssa minun ei tarvitse olla tekemisissä.
Minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta miettiä, miksi he käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Minulle riittää tieto siitä, että en juttele heidän kanssaan, en käy heidän luonaan, eikä minun tarvitse olla missään tekemisissä heidän kanssaan.
Jos he juttelevat selkänsä takana pahaa minusta, no, sehän on ihan normaalia joka ainoassa suvussa. Mitä en kuule päin naamaa, siitä en voi välittää. Ihan sama ajatustapa kuin, että jos metsässä kaatuu puu, niin kuuluuko ääni minun luokseni? No, ei kuulu, koska en ole kuuntelemassa.
Älä välitä, ja lakkaa välittämästä. Muuten saat koko loppuelämäsi pahoittaa mielesi, koska idiootteja on joka paikassa, sukua tai ei. - sylkykuppi
mietiskelyä.. kirjoitti:
En varsinaisesti koe olevani liian kiltti mistä syyttelyt johtuisi. Kieltäytyminen ja muu "vastaan" laittaminen ei ole ollut minulle koskaan ongelma. Kuitenkin olen nuorimmainen ja lapsista ainut tyttö niin taidan ainankin olla helpoin kohde..
Pitääpä katsoa jos tuosta kirjasta löytyisi jotain mikä avaisi vähän asiaa. Jotenkin kun mietin tätä niin tajusin kyllä että tuskin voin asiaa muuttaa mitenkään.. Ärsyttää sairaat ihmiset jotka ei yritä parantaa itseään. Kai sitä jotkut kellot pitäisi päässä soida jos toisen henkinen satuttaminen tuo mielihyvää tai oma vastoinkäyminen pitää purkaa loukkauksilla toiseen. Mitä nämä ajattelevat,, että ovat nyt onnellisia kun ongelma on näin ratkaistu, sairasta. En voi edes yrittää ymmärtää mitä motiiveja sellaisen käytöksen takana on..On kaksi lasta, toisella asiat ja elämä OK, toisella kaikenlaisen häröilyn seurauksena jatkuva rahapula ja terveyskin sitä ja tätä. Vanhemmat tietysti murheissaan lapsensa takia, itselläkin jo ikää, terveys reistailee. Katkeruus vallannut elämän. Ongelmissa rypövälle lapselle esitetään kuitenkin reipasta ja ollaan tämän asioista kovasti kiinnostuneita ja yritetään siten tukea. Annetaan viimeisetkin säästöt ja autetaan voimien mukaan. Lapsen mokailut vaietaan, eikä tälle koskaan sanota suoraan että hän on itse syypää moniin ongelmiinsa. Niinhän se on mennyt pienestä pitäen, vastuuta ei ole joutunut ottamaan. Vanhemmat aina pelastaneet pulasta.
Mutta jonnekinhan se katkeruus pitää purkaa, ja sitä varten on se toinen lapsi, lapsi joka on ottanut vastuuta, hoitanut asiansa ja elämänsä mallilleen. Tämän toisen menestykseen ja onneen suhtaudutaan välillä kuin se olisi vain kiusantekoa muuta perhettä kohtaan. Tällä toisella ei ole muun perheen mielestä mitään oikeutta sanoa ääneen vaikka näkee sisaruksensa menevän taas kerran pe..se edellä puuhun. Yrityksen auttaa tulkitaan ilkeämieliseksi puuttumiseksi, itsensä ylentämiseksi. Pitäisi kai vain katsoa sivusta ja ymmärtää ja kannustaa vaikka toinen tekee tuhoa itselleen ja sitä kautta vanhemmille. Pitäisi olla hiljaa onnestaan ja menestyksestään jotta ei loukkaisi muuta perhettä. Pitäisi vain niellä ne katkeruudesta kumpuavat ilkeilyt ja vihjailut. - afafafafa
sylkykuppi kirjoitti:
On kaksi lasta, toisella asiat ja elämä OK, toisella kaikenlaisen häröilyn seurauksena jatkuva rahapula ja terveyskin sitä ja tätä. Vanhemmat tietysti murheissaan lapsensa takia, itselläkin jo ikää, terveys reistailee. Katkeruus vallannut elämän. Ongelmissa rypövälle lapselle esitetään kuitenkin reipasta ja ollaan tämän asioista kovasti kiinnostuneita ja yritetään siten tukea. Annetaan viimeisetkin säästöt ja autetaan voimien mukaan. Lapsen mokailut vaietaan, eikä tälle koskaan sanota suoraan että hän on itse syypää moniin ongelmiinsa. Niinhän se on mennyt pienestä pitäen, vastuuta ei ole joutunut ottamaan. Vanhemmat aina pelastaneet pulasta.
Mutta jonnekinhan se katkeruus pitää purkaa, ja sitä varten on se toinen lapsi, lapsi joka on ottanut vastuuta, hoitanut asiansa ja elämänsä mallilleen. Tämän toisen menestykseen ja onneen suhtaudutaan välillä kuin se olisi vain kiusantekoa muuta perhettä kohtaan. Tällä toisella ei ole muun perheen mielestä mitään oikeutta sanoa ääneen vaikka näkee sisaruksensa menevän taas kerran pe..se edellä puuhun. Yrityksen auttaa tulkitaan ilkeämieliseksi puuttumiseksi, itsensä ylentämiseksi. Pitäisi kai vain katsoa sivusta ja ymmärtää ja kannustaa vaikka toinen tekee tuhoa itselleen ja sitä kautta vanhemmille. Pitäisi olla hiljaa onnestaan ja menestyksestään jotta ei loukkaisi muuta perhettä. Pitäisi vain niellä ne katkeruudesta kumpuavat ilkeilyt ja vihjailut.Tämä kirjoitus "sylkykuppi" on ihan, ihan kuin meidän miehen puolen suvusta. Ihan prikulleen on käynyt tässä tuntemassani sisarusparvessa ja vanhempien mallissa.
1 sisarus aivan täysluuseri, jota passataan ja jolta ei koskaan odoteta mitään, sen tempuille vanhemmat vaan naureskelee hyväntahtoisesti, että voi voi, toi on meidän x-poika. Itse katson sivusta ihan ihmeissäni....
Jos vain voit, niin koeta välttää vanhempiasi ja tuota toista ongelmatapausta. Älä vastaa puheluihin. Niin tekee miehenikin puolelta tämän 2. sisarus. Vaihtoehtona olisi olla vaan koko ajan läsnä ja kuunnella joka päivä tuota roskaa. Parempi olla erossa kuin erillään yhdessä. - sopivaa luettavaa
-tytär- kirjoitti:
Tiedätkö, nämä on sellaisia juttuja, että ne ei selvittämällä selviä.
Suosittelisin sinulle seuraavaa kirjaa luettavaksi ; Liisa Kelttikangas- Järvisen kirjan ; Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot.
Luettuani itse tuon kirjan joitakin vuosia sitten. Ymmärsin, että se vika ei ole minussa, syytöksistä huolimatta. Itsekin koen itseni kiltiksi ihmiseksi, jopa liian kiltiksi. Ja siinä ehkä myös yksi syy siihen, miksi olet saanut syntipukin viran kannettavaksi.Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot
Liisa Keltikangas-Järvinen 2010
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen paneutuu teoksessaan sosiaalisuuteen, sosiaalisiin taitoihin ja aggressiivisuuteen. Sosiaalisuuden merkitystä korostetaan ja arvostetaan nykyisin niin koulussa kuin työelämässä, mutta mitä se lopultakin on?
Mitä ovat sosiaaliset taidot, ja miten ne eroavat sosiaalisuudesta? Miten käyttäytyy sosiaalinen lapsi, miten sosiaalinen aikuinen? Onko sosiaalisin se, joka äänekkäimmin kiinnittää huomion itseensä ja dominoi vuorovaikutustilanteita?
Liisa Keltikangas-Järvinen syventää kirjassaan ymmärrystämme sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista ja selventää niiden eroja.
Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka liittyy haluun olla ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot ovat opittuja ja tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa.
Keltikangas-Järvinen tarkastelee myös niitä temperamenttipiirteitä, joita sosiaalisiin taitoihin tarvitaan. Sosiaalisuusei ole niiden joukossa ensimmäisenä.Sosiaalisten taitojen kääntöpuolena on aggressiivisuus.
Miten aggressio syntyy, millaisia ovat sen taustalla olevat häiriöt ja miten se toimii pärjäämisen keinona ja poikkeavana ongelmanratkaisumallina? Entä kuinka kitkeä pois lapsen aggressiivisuutta ja ohjata hänen sosiaalisia taitojaan?
Päiväkodin merkitys sosiaalisten taitojen kehityksessä on teoksessa keskeinen tarkastelun kohde.
- hyvä neuvo
kaikista parasta kun ei noteeraa mitenkään ja ei ota itse yhteyttä, jos soittavat sanoo, et on nyt muuta, ei voi jutella...
- Anonyymi
E on suomalaista ett kapukoita ratraisiin ja psk an jauhamiata omistaan muualla ei
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta811906Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181719- 161584
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201316En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121244Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61242hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121206Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101182Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291171Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu441166