...kyselen vaan..
Olen viiskymppinen,en kaunotar mut en rumakaan.
Koti on,vaikkakin pankin osaksi omistama.
Mieleltäni tasapainoinen,seurallinen.
Ei kuitenkaan löydy tavallista fiksua miestä jakamaan elämää kanssani.
Onko syy mahdollisesti siinä, että olen itsenäinen,
vahvakin -luonteeltani.
Myötä elämisen ja kuuntelu taitoa löytyy kuitenkin.
Onko kylmä totuus tämä ,ettei tässä iässä enää
kannata edes haaveilla loppu elämän kestävästä suhteesta?
Olen viiskymppinen,en kaunotar mut en rumakaan.
Koti on,vaikkakin pankin osaksi omistama.
Mieleltäni tasapainoinen,seurallinen.
Ei kuitenkaan löydy tavallista fiksua miestä jakamaan elämää kanssani.
Onko syy mahdollisesti siinä, että olen itsenäinen,
vahvakin -luonteeltani.
Myötä elämisen ja kuuntelu taitoa löytyy kuitenkin.
Onko kylmä totuus tämä ,ettei tässä iässä enää
kannata edes haaveilla loppu elämän kestävästä suhteesta?
Vastaukset 25
Vanhimmat
naimisissaolevat ukot haluu vain vaihtelua ja seikkailua ei niihin kannata haksahtaa .
Vapaita kyllä löytyy silloin tällöin mutta sehän on selvä juttu että nemyös nopeasti menee tai viedään .
Miehet ei yksin ole kauan meidän iässä.
Ei sinussa varmaan vikaa ole et vain ole sattunut kohtaamaan sen oikean ,liiku mene eripaikkoihin
Muista että hymyily on tärkeää ei kannata olla kovin nyrpeänä tai tiukkana ylpeänä . annettava tilaa ja avointa keskustelua rennosti niin kyllä se siitä lähtee.
Voithan itsekin aloittaa kivan ihmisen kanssa keskustelun joku on vamraan vapaakin lähe liikkeelle nyt ja vietä vaikka lomaa jossain .
Ravintoloissa harvemmin ketään tapaa ja tässä iässä viiskymppisenä se tuntuu ainakin itselle vaikealta lähteä katseleen siellä seuraa ,ne tuntuu enemmän olevan nuorten paikkoja.
Mutta konsertti teatteri ja erilaiset näyttely mene niihin vaikka . Käy kahvilla jossain missä paljon ihmisiä ym
tsemppiä sinulle muista olla iloinen ja vähän säihkettä silmiin ja harrastamaan jotain missä paljon ihmisiä aloita vaikka miekkailu tai muu jossa on kaiken ikäisiä ihmisiä ja uimahllit kuntosalit ym
Se taitaa olla just toi sama homma aika monella kun on sahat ja myllyt jossain paikassa jo valmiina,niin aika vaikea on alkaa lähteä evakkorekeen tässä iässä,eikö?
..on minulle kuitenkin tois arvoisia asioita..jos löytyy se sielun kumppani.Nämähän on kuitenkin vain järjestely kysymyksiä..eikö vaan ;)
Kuuntelen ja tunnustelen, olen tavallinen fiksu mies pääkaupungista. 176/75. Haluan "ulos" kuvioistani hengittämään en hengästymään.
..mutta tuloksetta.
Minulla ei tarvetta ulos kuvioistani..kuviot muuten kohdallaan mutta nämä voisi jakaa fiksun miehen kanssa.
Lohdullista kuitenkin tietää että on olemassa fiksujakin vapaita miehiä ;0)
kylmältä totuudelta.
Olen myös tahollani kuunnellut ja tunnustellut.
Sielun veljeä ei kuitenkaan ole löytynyt.
On tarjolla alkoholisoituneita,varattuja,itseään laiminlyöviä ja monen moista muuta.
Olenko kranttu -ehkä- kuitenkaan en kumppanikseni
kelpuuta muuta kuin ihmisen ,joka on keskustelu taitoinen,älykäs ja itsestään huolehtiva.
Onko tuo liikaa odotettu.Tuskinpa vain.
Enempää en kumppaniltani odota kuin itse pystyn antamaan.Tällaista täällä odotellaan. :))
Meiksin vaatimus naiselta on,että osaa laittaa veskipaprurullan oikein päin ja puristaa hammastahnatuubia perästä,mut sekin on jo liikaa vaadittu,taitaa olla yksin elo kohtalona,no onneksi on ex vaimolta koira leasing hoidossa ja pari kukkaa ikkunalla,tarviis viel hommata papan pelargonia,ois jotain jolle puhella viisaita,no tiedon tuska ei paljon päätä pakota,ei ainakaan niin paljon,että sitä tarvis viinalla lievittää.
kun höllää niistä vähistäkin vaatimuksista ja etsii vain ihmistä. :D
mä olen tottunut laittaan sen veskipaperirullan niin että paperi kulkee rullan päältä eikä tarvitse kaivaa palaa jostain rullan takaa, entä kuinkas sinä? Mehän voitais vaikka sopia toisillemme :D
ole vaatimuksilla täytetty toiveittesi lista,luulisi olevan tunkua.
Taidat olla niitä miehiä,jotka mitätöivät itsensä, vetäen näin naisia luoksensa.
Onnistutkin varmaan,olen vähän seuraillut juttujasi, uteliaisuuttani. Kivaa tekstiä,kyllä se tepsii,uskoo pioni.
Heippa, pioni, minusta on mukava, kun sinä kuljeskelet ketjulta toiselle: ja aina sinulla on matkassa joku lämmin huomio.
Hyvää syksyä sinulle täältä maailman laidalta.
niin viisaita rehellisen tuntuisia,pitäisin sinusta varmasti "luonnossa".
Hyvää syksyä,sinullekin,kiitos lämpimistä sanoistasi, pioni.
en ole lukenut kovin hyvin muumi kirjoja,olihan se Pikku Myy kiltti,Niisku neiti oli kiukkunen,olihan se niin ,otin kiitoksesi todesta,Angiina
Hyvä, pioni, lähetin viestini vilpittömin sydämin. Pikku Myy taitaa olla ainakin tomera ja ehdottoman suorapuheinen, kiukkuisuudesta en tiedä. Pikku Myy on joka tapauksessa minun suosikkihahmoni Muumilaaksossa.
niin uskoinkin.
Suorapuheinen ja rehellinen sanonnassani minäkin,joskus tyhmänkin merkin otsaani saan, ei sen niin väliä, minunkinlaisia on kai oltava ,pioni
Samat on ajatukset mullakin...sitä sielun veljeä etsiskelen, vaan ei sitä vain tunnu löytyvän. Hyvin on pienet minunkin vaatimukset. Juoppoja kyllä olis tarjolla varattuja ukkomiehiä, mutta mulla on sellainen periaate, että toisen omaan ei kosketa. En enää viitsi lähteä tuonne kapakkaan miestä etsimään; mistähän muualta tuota voisi hakea?
ei etsimällä etsittäisikään..jos niin on tarkoitettu että sielunveli löytyy..uskon siihen että jossain häneen törmään..niin varmaan sinäkin.
Reippaasti vain nokka kohti uusia tuulia,silmät avoinna ja mieli vastaan ottavaisena.
Aurinkoista mieltä,hymyä huuleen..
toivottelee Varpu
Niinhän sitä sanotaan, ettei onni etsimällä tule vaan elämällä...minä uskon vahvasti, että se sielun veljeni on vielä jossain.
Siispä reippaasti kohti uusia tuulia!
Aurinkoa myös sinulle Varpu!
Ongelmasi ovat tuttuja. Olen myös tottunut selviytymään itse omista asioistani ja pankin kanssa olen myös kompuksessa.
Olen jo joku aika sitten tavannut miehen.Hän on aivan ihana, mutta omaa - kuten olen monesti huomannut vanhemmista miehistä - en osaa olla yksin -taudin.Naiset saavat aikansa kulumaan kotitöissä, mutta miehille yksinjääminen on kauhistus. Tässäkin tapauksessa pitäisi heti muuttaa yhteen asumaan ja mennä naimisiin. Eniten askarruttaa luopuminen omasta asunnosta yhteisen uuden asunnon hyväksi. Se tuttu turvallinen koti "häviää". Tiedän, että nämä ovat itsekkäitä ajatuksia, mutta sittenkin.
Itse tapasin myös mukavan miehen..mutta...
kaikki vapaa aika olisi pitänyt viettää yhdessä.Minulla on kuitenkin laaja ystäväpiiri,harrastuksia ja kieltämättä haluan aikaa ollakseni yksinkin.Itsekästäkö??
Päivittäin voi pitää yhteyttä muutenkin kuin tapaamalla.Minulle olisi alkuun riittänyt vallan mainiosti pari-kolme kertaa viikossa.Toiselle osapuolelle ei.
En tarvitse "täytettä" elämääni vaan jonkun jakamaan kanssani tämän niin ihanan elämän.
Minulle ei yksinkertaisesti sovi että muuttaisin koko elämäni..luopuisinhan siinä myös minuudestani.Ystävät ja harrastukset ovat minun rakennusaineeni.
Tuolla aiemmin joku kirjoitti että voisin luopua vaatimuksista ja etsiä vain ihmistä...sitä tässä koko ajan tehdäänkin.Meillä vain jokaisella kun on ne mieltymykset, myöskin ihmisten suhteen.
Yrittäjänä teen usein pitkää päivää enkä jaksaisi aina jakaa rajallista vapaa-aikaani. Laatuajasta puhutaan nyt paljon. Minäkin kuulutan sen perään, mitä se nyt sitten voisi ollakkaan. Olen kanssasi pitkälle samaa mieltä tuosta elämäntäytteestä. Luovaa ideointia ja mieltymysten toteuttamista rohkeasti. Ikäluokkamme ovat ne jo ansainneet.
luovaa ideointia ja mieltymysten toteuttamista rohkeasti.
Jos tuntuu että haluat aiheesta keskustella..minut löydät täältä.
[email protected]
Työni puolesta olen muutaman illan viikossa töissä, en myöhäseen. Sitten olen myös harrastuspiireissä ja lenkkeilen paljon. Nämä ovat olleet tasapainottamassa omaa "yksinäistä" (lapset jo poissa kotoa) elämää. Nyt niistä olisi luovuttava, koska vain yhdessä harrastettu vapaa-aika on laatuaikaa. Mitään omaa työn lisäksi ei saisi olla. Se kieltämättä ahdistaa. Voisi käydä ulkona ja harrastaa viikonvaihteisin ja loma-aikoina jotain kahdestaan. Se minulle riittäisi. Olen ajatellut, että se on sitä, mistä paljon puhutaan - naisten itsenäisyydestä ja sitoutumishaluttomuudesta. Pidän hänestä tosi paljon, mutta en tiedä, pitäisinkö enää sitten, jos luopuisin kaikesta omasta hänen hyväkseen?
melkeinpä jo lapsena, sitä uskalletaan "heittäytyä" rakkauden huumaan ja muuttaa yhteiseen pesään, ei siinä mietitä mitä on tai mitä tulee olemaan, riittää kun rakastetaan ja halutaan olla yhdessä "ikuisesti". Ikä tuokin sitten muutoksen, molemmilla ehkä on jo se oma pesä, lapset ja entinen liittokin ehkä, eikä sitten olekaan niin helppo sitoutua loppuelämäkseen.
Onko kokemuksesi tehneet sinut varovaiseksi, etkö luota siihen että kaikki suhteessanne toimisi ja jatko olisi turvallista yhteis elämää?
Niinhän se on, kaikesta mitä on itsellensä saanut hankittua, tuleekin yhteistä, tai pitää jättää se tuttu ja turvallinen muuttaakseen toisaalle.
Olen jo vanhempi iältäni, yksin, mutta en osaa kuvitella tilannetta että tässä vielä mies kanssani asustelisi... ne haaveet olen jättänyt, mutta silloin tällöin tapaaminen, yhteiset matkat, kävelylenkit yms. ja niissä olisi (vaikkapa) mieskin mukavaa seuraa.
Kaikissa suhteissa pitää antaa omaa aikaa ja omaa tilaa toinen toisilleen, liian kireälle sidottu köysikin katkeaa ajan myötä.
..vaikka ei koko ajan käsi kädessä kuljettaisikaan...samanlaisissa tuulipuvuissa ;))
Minulle sitoutuminen on korvien välissä tapahtuva asia.Vaikka ex-kumppanini saattoi olla viikkojakin työ matkoillaan..olin sitoutunut suhteeseemme.
Kenenkään ei tarvitse luopua kaikesta omastaan toisen hyväksi..Eikös se hyvä suhde ole sitä vuorovaikutusta.Molemmat tuovat siihen suhteeseen jotain uutta,varmasti molemmat myös luopuvatkin jostain.Ei kummankaan tarvitse luopua kaikesta
-lue,ei naisenkaan tarvitse luopua kaikesta.
Uskon että sinulle harrastuksesi ovat rakennus ainetta...älä luovu niistä.
Henkireikiä tarvitsemme myös suhteessa ollessamme :))