No kyllähän minä tämän tiesin
Kaunis, rietas, onne
12198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämäpä selittääkin sen, että olemme yhä ensimmäisessä liitossamme, sillä mieheni käytti kihla- ja vihkisormuksiini rahaa niin paljon, että konkurssinhan raukkaparka tekisi, jos joutuisi kakkoselle vielä kalliimmat kihlat hankkimaan. :D
Ei se mies itse halua mutta se uusio vaatii, ja mies maksaa kun pelkää etttä jää yksin eikä kukaan pese sukkia ja siivoa ja laita ruokaa.
Ja pitäähän ne uusion lapset elättää, ennemmin ne kuin omat lapset edellisestä liitosta.
Eli suomeksi sanottuna, mies pelkää siksi maksaa uusikon kaikki vaateet, ettei jää yksin.
Elikkä entinen vaimo oli luonteeltaan parempi, ei vaatinut mitään mutta uusi pelkää
Vanha eukko lissu, se pää kii!
Aikamoista yleistystä :)
Mieheni oli ex-avopuolisonsa kanssa yhdessä muutaman vuoden lukioiän jälkeen. Tapasivat alaikäisinä, seurustelivat jonkin aikaa, molemmat asuen omien vanhempiensa luona, suhde oli on-off-tyylistä, vuorotellen tappelua ja pettämistä, ja juuri kun aikeissa oli erota ja molempien muuttaa eri paikkakunnille jatko-opiskelemaan, nainen tuli raskaaksi. Raskaus ei ollut suunniteltu, molemmilla opinnot edessä, ei koulutusta eikä työpaikkaa. Raskauden vuoksi muuttivat halpaan vuokrakämppään ja jäivät kotikaupunkiin. Nainen vaati miestä kosimaan ja ostamaan opintolainalla kalliin kihlasormuksen. Homma ei kuitenkaan toiminut sen paremmin kuin koskaan ennenkään, ja erohan se tuli joka tapauksessa, ennen mitään alttarille menoa.
Erosta huolimatta mieheni oli isä lapselleen ja on edelleen. Ei ollut lapsen vika, ettei vanhempien parisuhde koskaan ottanut onnistuakseen. Ei ole lapsen syy, että hän sai vahingossa alkunsa teinien sekoiluista.
Vuosia tämän jälkeen tapasin mieheni. Olimme molemmat hieman päälle parikymppisiä, nuoria siis, ja alusta saakka tiesimme molemmat, että tämä on se, jonka kanssa haluan olla loppuelämäni. Miehelläni oli työpaikka, ja minä olin opinnoissani loppusuoralla. Miehelläni tämä 1 lapsi, minulla ei.
Tänä päivänä olemme olleet yhdessä 16 vuotta, josta avioliitossa kohta 10. Olemme molemmat ensimmäistä kertaa avioliitossa. Meillä on 4 yhteistä lasta. Olemme rakennuttaneet omakotitalon ja kerryttäneet yhteistä omaisuutta näiden vuosien aikana. Mieheni kosi minua itse, omasta tahdostaan, minulle täytenä yllätyksenä. Sormuksen hintaa en tiedä tänäkään päivänä, sillä ei ole merkitystä. Olisin suostunut kosintaan, vaikka sormus olisi saatu pääsiäismunasta. Miehelleni sanoin, etten tarvitse vihkisormusta erikseen, kihlasormus riittää minulle. Hän antoi minulle äidiltään saaman, suvussa jo vuosikymmeniä kiertäneen kihlasormuksen, ja anoppini kyynelehtien sanoi minulle, että toivoisi minun antavan sen joskus eteenpäin meidän lapsillemme.
Me rakastamme toisiamme edelleen, eikä meidän rakkautemme ole rahasta riippuvaista. Eikä sukkien pesemisestä, siivoamisesta tai ruuan laitosta. Ikävää, jos sinun suhteesi perustuu tällaisiin asioihin, tai että oma miehesi on kanssasi tällaisista syistä. Olen surullinen puolestasi, koska aito rakkaus on niin ihana kokemus, että soisin jokaisen kokevan sellaisen.
Silti toinen liitto päättyy useammin eroon kuin ensimmäinen, vaikka artikkelin mukaan mies panostaa toiseen enemmän? :O
Vaikuttaako siis siltä, että toiseen suhteeseen uusi vaimo ei paljon panosta?
Useimmiten vasta 3. ja lapseton liitto alkaa vasta toimia, mutta johtuneeko tämä siitä, että tietynlaiset henkisesti lapselliset miehet ja lapset eivät sovi samaan yhtälöön?
Kyllä se eka on aina se paras, vaikkei kestäisikään mutta sitä parempi aika. Toinen perustetaan vain eroahdistusta ja ikävää poistamaan ja puolittuhan ne elämisen kulutkin. Vaikka toinen olisi pitempi liitto, ei se takaa että olisi onnellisempi. Lyhyestä virsi kaunis. Silloin kannattaa lopettaa kun ei toimi ja asiat on kohtalaisen hyvin, toinen liitto pidetään yllä kulissien tavoin, ja kun on jo niin vanha ei jaksa lähtä kapakkaan uutta akkaa etsiin.
Kamalaa miten epävarma ihminen olet. Noin kovasti pitää puolustautua.
Epävarma? Missä suhteessa? Sinä siis olet naimisissa vaikka välkisin jotta voi mainostaa että hyivn menee?? Elät kulissessa, etkä anna periksi vaikka kuinka on paha olla?
Se on epävarmaa.
Luovuta jo, ei se liitto siitä parane vaikka olisit 20 vuotta siksi että voit sanoo että naimississa ollaan.
Kertoiko nimimerkki "itsearvo kunniaan" olevansa naimisissa "väkisin"? Kertoiko hän elävänsä kulisseissa ja että hänellä on paha olla?
Ainoa mitä hän teki, oli se, että hän kirjoitti 2 lausetta, joissa taivasteli sinun epävarmuuttasi. Koska sinun "eka on aina paras"-tekstistäsi paistaa läpi epävarmuus. Erosi myötä sinusta tuli ilmeisesti kovinkin kyyninen ja katkera. Koska sinä et ole onnellinen, kaikkien muidenkin onni on vain kulissia. Tyypillinen eroaan märehtimään jääneen ajatusmaailma. Toisten onni on sietämätöntä sinulle.
Kuvitteletko ihmisten tosiaan olevan naimisissa vain sen vuoksi, jotta voivat mainostaa että hyvin menee tai vain sen vuoksi, että voi sanoa muille olevansa naimisissa? Sinun ajatusmaailmasi on todella outo.
Kirjoituksestasi tulee esiin vahva epävarmuus. "kyllä se eka on aina se paras", "vain eroahdistusta ja ikävää poistamaan", "puolittuuhan ne kulut", "lyhyestä virsi kaunis", "pidetään yllä kulissien tavoin", "ei jaksa lähteä kapakkaan uutta akkaa etsiin". Nämä lausahduksesi kertovat epävarmuudestasi.
Itsevarma ihminen ja itseään kunnioittava ihminen ei ala kilpailemaan ja vertailemaan omaansa muiden omaan. Minä elän omaa elämääni, toiset elävät omaansa. Minun ei tarvitse kilpailla mistään.
Otetaanpas nyt hyvät ihmiset aivot käteen ja mietitään yhdessä:
Se, että joku brittiläinen verkkosivusto on tehnyt tällaisen mullistavan tutkimuksen, ei kerro loppujen lopuksi mitään. Uutisen yhteydessä ei esimerkiksi kerrota, että millainen otanta tutkimuksessa on ollut, kuinka monta miestä siihen on osallistunut, mistä maasta he ovat. Tutkimuksessa kuitenkin puhutaan punnista, joten kyseessä on todennäköisesti brittiläisiä miehiä. Osallistuivatko siihen kaikki toisissa naimisissa olevat brittiläiset miehet? Tuskin. Ja vaikka osallistuivatkin, niin mitä sitten? Brittiläisiä on n. 63 miljoonaa, joista karkeasti sanottuna puolet miehiä ja heistä vain murto-osa toisissa naimisissa olevia miehiä. Ja koko maailmassa on 6 miljardia ihmistä.
Se, että tutkimuksen mukaan suurin osa satsaa enemmän toiseen liittoonsa, ei tarkoita sitä, että kaikki satsaavat. Saman tutkimuksen valossa siis kaikki satsaavat vähemmän ensimmäisen liittoonsa, mutta sekään ei tarkoita, että kaikki tekevät niin. Tilastojen mukaan toiset liitot hajoavat useammin, mutta ei se tarkoita sitäkään, että kaikki toiset liitot hajoavat. Tilastojen mukaan myös naiset ottavat enemmän avioeroja, mutta ei se tarkoita sitä, että miehet eivät koskaan ota. Tai että jos tilastojen mukaan naiset pettävät enemmän, ei se tarkoita, etteivät miehet petä.
Muistakaa, että mustavalkoinen ajattelutapa on typerää. Ja on typerää sokeasti yleistää joidenkin pikkututkimusten valossa. Muistakaa, että
- on ensimmäisiä liittoja, joissa kihloihin on satsattu enemmän kuin toisessa
- on toisia liittoja, joissa kihloihin on satsattu enemmän kuin ensimmäisessä
- on ensimmäisiä liittoja, jotka kestivät kauemmin kuin toinen
- on toisia liittoja, jotka kestivät kauemmin kuin ensimmäinen
- on toisia liittoja, jotka kestivät hautaan saakka
Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Meitä ihmisiä, tapauksia ja elämäntarinoita on moneen junaan. Joku tuolla keventää omaa jätetyksi tulemisen tuskaansa väittämällä kiven kovaan, että "eka on aina paras" (kuin inttävä murrosikäinen), mutta totuus on, että ei aina. Toisilla eka oli paras, toisilla toka, toisilla kolmas. Toiset katuvat ensimmäistään hamaan loppuun saakka ja siihen tuhlattuja vuosia. On typerää ja naiivia väittää ja kertoa yleismaailmallisena totuutena, että kaikki toiset liitot solmitaan vain eroahdistuksen ja ikävän vuoksi. Ei varmastikaan kaikkia, ei varmastikaan läheskään kaikkia. Et voi tietää muiden elämästä ja tunteista. Toki ymmärrän, että jos itse koet eroahdistusta ja ikävää entistä puolisoasi kohtaan, niin on helpottavaa kuvitella, että se toinenkin tuntisi niin jossain. Jos näin olisi, olisitte todennäköisesti edelleen naimisissa.
"Vaikka toinen olisi pitempi liitto, ei se takaa että olisi onnellisempi."
Ei takaa ei. Mikään ei takaa mitään. Eteenpäin tässä elämässä mennään, päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan, kukaan ei tiedä, mitä nurkan takana odottaa. Mutta jos jokin kestää, se kestää. Yksikään onnellinen liitto ei kaadu. Jos se ensimmäinen kaatui, se ei toiminut. Se saattoi aluksi olla onnellinen, mutta se ei kestänyt. Loppuelämää ei vietettykkään yhdessä. Ja jos se toinen liitto sitten kesti vuosikymmeniä ja päättyi toisen kuolemaan, on takeita ainakin siitä, että tämä oli kestävämpää laatua. Oliko liitto onnellisempi? Ehkä oli, ehkä ei, ehkä oli samanlaista kuin ensimmäisessä, mutta ainakin sen eteen tehtiin enemmän töitä ja se oli se viimeinen liitto.
Mikään ei ole yleistämistä typerämpää. Katsotaan maailmaa mustavalkoisesti, mutta unohdetaan, että siinä mustan ja valkoisen välissä on tuhansia sävyjä. Omia totuuksiaan viljelevä ja yleistämistä harrastava ihminen on epävarma. On helpompaa kuvitella kaikki toiset liitot huonoiksi ja kelvottomiksi kuin hyväksyä se tosiasia, että ex-puolisollani saattaa olla paljonkin parempi olla uudessa liitossaan, ja että uusi puoliso saattaa sopia hänelle paljon paremmin kuin minä koskaan.
Sinä Normaali exä onnistut aina pukemaan sanoiksi meidän muidenkin ajatuksia. itse olen aika huono ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla mutta ei se haittaa, sinä teet sen minun ja muiden puolesta. olet viisas.