Hihnalenkillä kohdattiin irtokoira, joka tuli omin luvin meidän luokse. Koira ei ollut agressiivinen vaan kiltti, mutta monin kerroin omaa koiraa isompi. Oma koira on ollut paha remmirähjä, jonka olen saanut kovalla vaivalla koulutettua paremmaksi.
Itsekkin pelästyin irtokoiraa, yritin mennä oman koiran eteen ja murista, mutta irtokoira ei välittänyt. Päästin oman koiran menemään, ajattelin että pääsee ainakin karkuun tai mitä ikinä... hetken irtokoira jahtas ja haisteli koiraani, sit lähti lätkimään. Oma koira tärisi tietenkin, niinkuin omistajansakin. Ja joo, tiedän että olisi pitänyt puolustaa omaa koiraa jotenkin, mutta minkäs teet kun sydän hyppää kurkkuun vapaan, vieraan rottweilerin edessä.... ;/
nyt koirani rähjää jo monien metrien päästä kaikki koirat mitä lenkillä näkee, namitus ei enää tunnu onnistuvan :/ MITÄ VOIN TEHDÄ? onko peli menetetty?
Itsekkin pelästyin irtokoiraa, yritin mennä oman koiran eteen ja murista, mutta irtokoira ei välittänyt. Päästin oman koiran menemään, ajattelin että pääsee ainakin karkuun tai mitä ikinä... hetken irtokoira jahtas ja haisteli koiraani, sit lähti lätkimään. Oma koira tärisi tietenkin, niinkuin omistajansakin. Ja joo, tiedän että olisi pitänyt puolustaa omaa koiraa jotenkin, mutta minkäs teet kun sydän hyppää kurkkuun vapaan, vieraan rottweilerin edessä.... ;/
nyt koirani rähjää jo monien metrien päästä kaikki koirat mitä lenkillä näkee, namitus ei enää tunnu onnistuvan :/ MITÄ VOIN TEHDÄ? onko peli menetetty?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerää ensi kerralla löytöeläintalolle talteen tai soita poliiseille irtokoirasta. Oikeasti se voi olla jonkun uunon koira tai sitten kauan kadoksissa ollut koiruus jonka palautuminen talolle ja sieltä soitto voisi olla omistajalleen ilo uutinen. Itse jos näen omistajan lähistöllä niin sanon että ensi kerralla soitetaan poliisit (kaupunki alueella irtipito laissa kielletty, ellei kyseessä ole virkakoira) useimmiten hihnaa alkaa nopeasti löytymäänkin. Maaseudulla koirat saa juoksennella vapaasti vaikka kuinka vaan kun rantaudutaan kaupunki alueelle missä on ihmisiä _enemmän_ niin yleisen järjestyksen vuoksi koirat kytketyinä!
Tämän ainoastaan tahtovat unohtaa maalta vierailulle tulevat tampiot jotka jää aina jankutamaan mutta voitashan me ystävystyä ja leikkiä, joo tämä olisi ollut ok jos oltaisiin puistossa tai olisitte tulleet hihnassa kiinni vastaan. Urpojen kanssa en sosialisoi :D
Ihan poliisi on antanut tiedoteen asiasta: http://www.poliisi.fi/poliisi/pirkanmaa/home.nsf/PFBD/60383ADDC4CC8087C22575C1002CE0D9?opendocument
Ensimmäinen ja tärkein asia on se että itse rauhotut ja lakkaat muistelemasta mennyttä. Toinen että lakkaat pohtimasta etukäteen tulevaa kohtaamista että meneekö pieleen vai ei. Sen sijaan alat toimia hyvissä ajoin koirasi olon turvaamiseksi. Eli pyydät luoksesi tai jos kieltäytyy niin vedät koiran huomaamatta aivan vierelle jo silloin kun näet toisen tulevan vastaan eikä omalla koirallasi ole vielä mitään hajua asiasta. Puhut ihan normaaliäänellä tai sellaisella äänensävyllä kuin jos olisitte kotona keskenänne. Puhu koko ohitussession ajan ja pidä oma pokkasi peruslukemilla ilmeenkään värähtämättä. Itse reuhaamiseen et ota osaa millään lailla, ainoastaan pidätät pääsyn toisen luokse. Ohituksessa voi toki kiertää vähän kauempaa jos tila antaa periksi, sekin kannattaa kertoa koiralle(että annetaan toisille tilaa).
Eli jos nyt noudatat suunnilleen noita ohjeita niin peli ei ole menetetty.
" Maaseudulla koirat saa juoksennella vapaasti vaikka kuinka "
Ei maaseudulla saa olla yhtään sen turvattomampaa liikkua ihmisen eikä koiran.
Kaikki vähänkin agressiiviset koirat AINA KIINNI!!!!
Tuopa on tuttua, siis tärinä. Koirissani ei mitään ihmeellistä vikaa ole, toinen on ja osaa nämä sosiaaliset kanssakäymiset ja nuorempi on vielä liian innokas ja menee kohtaamisien kanssa hieman yli. Ongelma onkin minä, sillä olen tämän vanhemman alta 15 kg koirani kanssa olllut sen elämän (6 v) aikana muutaman kerran lähellä piti tilannetta ja nyt on tullut itselle se pelkotilanne. Siis kun kohtaamme ison, rimpuilevan ja vihaisen (pelko vihaajat pahimpia) koiran, niin minä pelkään paljon, tuntuu että sisuskalut menee sekaisin. Kaiken tämänhän sitten koirani vaistoavat ja sillä on suora vaikutus tietty niihin. Olen pelastanut dogin, pk:n ja seropin hampaista menemällä väliin milloin huutamalla seis ja kerran tyrkkäsin (hullun touhua) tosi ison elukan pois koirani niskan päältä.Tiedän, että minun varmuuteni ratkaisee, mutta minkä teet kun pelko on tullut näköjään jäädäkseen. Yritän välttää kohtaamisia tuntemattomien kanssa, mutta ainahan se ei onnistu. Kaikkein kauheinta on se kun jo näen, miten toisen koirat jäykistyy ja muuttuvat hyvin varautuneiksi eivätkä ole luonnollisen uteliaita kohtaamaan toista lajikumppaniaan. Eikä ole pakko, mutta kun menisivät edes ohi huomaamatta. En välitä siitä millanen koira kelläkin on, mutta omieni kanssa haluan käydä lenkillä ilman jatkuvaa pelkoa. Kaikkein kauheinta on just täällä landella se, että koiria juoksutetaan vapaana, siis niitä vihaisia, kun niiden kanssa ei voi mennä koirapuistoon, niin viedään metsään tai pellolle, koska niiden pitää saada juosta. Ongelma onkin vaan siinä, että ne ei tottele, vaan lähtevät tulemaan koirien kimppuun kauempaakin ja omistajat ei tee mitään. Ja Suomessa ei tehdä mitään. Sehän vaan oli taas joku pikkurekku, joka pääs hengestään. Ei sillä ole arvoa tai annetaan huomautus vihaisen koiran omistajalle. Olen kurkkua myöten täynnä tätä pelkoa ja ahdistusta näitten hyökkäysten kanssa. En haluaisi satuttaa sitä petoakaan, mutta kait se on pakko alkaa ottamaan sumutin tms. mukaan ja vahingoittaa, sillä en halua että lemmikkiäni raadellaan kuoliaaksi.