Oletteko jo toisella kierroksella ?

Aviopuolisoa kysyttiin, oletko ollut noin useasti naimisissa?

hurja vauhti.. kirjoitti:

Aviopuolisoa kysyttiin, oletko ollut noin useasti naimisissa?

mitäs tossa onhan nykänenkin ollu naimisissa vaikka kuinka monta kertaa ;)

hurja vauhti.. kirjoitti:

Aviopuolisoa kysyttiin, oletko ollut noin useasti naimisissa?

Kissa vissii!!

gurnau kirjoitti:

Kissa vissii!!

Ehei, kissa on vasta kolmas...

mulla olis 33 vuotta mittarissa jos olisin sen ensimmäisen kanssa viihtyny.

Otitko sillon kun rumat oli muotia ?

12-12 kirjoitti:

Otitko sillon kun rumat oli muotia ?

Rumassa repussa on usein hyvät eväät, sanoi pappani mun.

Onneksi meitä on paljon, jotka jo nuorina löysivät elämänsä Ihmisen ja Rakkauden.
Toisilla aika kuluu vaihdellessa, usein huonosta vielä huonompaan.

Joulukuussa tulee 50-v täyteen ja ajattelimme käydä "taas" Johanneksenkirkossa. Katsastellaan, jos löytyisi karhupaistia jostain ravintolasta, sillä sitä söimme 10-v hääpäivänä.

O-O

No, jo olisi aika vaihtaa minullakin tuota puolisoa (50-v)mutta taitaa kunto loppua. Kyllähän sitä Espan puistoa on tullut tallusteltua jokunen kerta, kun Etelärannassa olen työurastani suurimman osan tehnyt.

Tahtoo kaasoksi..,O-O :))

Pirre* kirjoitti:

Tahtoo kaasoksi..,O-O :))

Pidetään sovittuna! ...jos joku vielä silloin suostuisi sulhoksi.

Pirre* kirjoitti:

Tahtoo kaasoksi..,O-O :))

pirre*

Äläpäs nyt hötkyile Pirre*, vaikka vastasit tuolle O-O;lle. Minun kaasoksi voisit päästäkkin, koska siellä oli, missä asut, niitä "sulhasia", siis väsyneitä saattajia tansseista, jotka eivät tajunneet, että; "niin pitkä matka, niin pitkä matka, oli suatolle...sinne asumasi "Kaupungin" äärimmäiseen laitaan!,

Vaan leikki sikseen. Uskon, että minä ja Pirre* olemme sitä uskollista porukkaa noiden puolisoiden suhteen, että hoidamme loppupeleissä homman kotiin.

Jatkan tekstiäsi : helvatti sentään.

3x eronnut M kirjoitti:

Jatkan tekstiäsi : helvatti sentään.

Useimmille, uskon, lopuke on ilon ja onnen ilmaus. Itseltä puuttuu vielä tuosta melkein10 vuotta, mutta samaa iloa ja rakkautta sitä on vaan, millä muun ohessa itseään iloittaa.

Mitä se kertoo? Että tämä ihminen on osannut lopettaa ei-toimivan liiton tai että hänen partnerinsa on löytänyt itselleen mieleisemmän (esimerkiksi nuoremman?) kumppanin. Se että on useampi liitto takanaan kerto yleensä epäonnistuneesta ihmissuhteesta, valinnasta joka epäonnistui, mutta ei syistä niihn.

Että ei jäänyt sinnittelemään ja kärsimään koko elämäkseen miehen/naisen kanssa joka ei osoittautunut sopivaksi kumppaniksi kertoo tästä ihmisestä että hänellä on tervettä järkeä, aloitekykyä ja oikeudentuntoa.

(Olen ollut vain kerran aviossa, ja meidät erotti kuolema. Kaksi muuta ovat olleet epäonnistuneita valintoja puolin ja toisin, mutta ne liitot on purettu nopeasti. Tämä viimeinen tuntuu kaikinpuolin olevan se "oikea".

paloma.se.co kirjoitti:

Mitä se kertoo? Että tämä ihminen on osannut lopettaa ei-toimivan liiton tai että hänen partnerinsa on löytänyt itselleen mieleisemmän (esimerkiksi nuoremman?) kumppanin. Se että on useampi liitto takanaan kerto yleensä epäonnistuneesta ihmissuhteesta, valinnasta joka epäonnistui, mutta ei syistä niihn.

Että ei jäänyt sinnittelemään ja kärsimään koko elämäkseen miehen/naisen kanssa joka ei osoittautunut sopivaksi kumppaniksi kertoo tästä ihmisestä että hänellä on tervettä järkeä, aloitekykyä ja oikeudentuntoa.

(Olen ollut vain kerran aviossa, ja meidät erotti kuolema. Kaksi muuta ovat olleet epäonnistuneita valintoja puolin ja toisin, mutta ne liitot on purettu nopeasti. Tämä viimeinen tuntuu kaikinpuolin olevan se "oikea".

Tarkkaan miettisin miehen menneisyyttä, jos oisin jo, vaikka viides puoliso ehdokas.

paloma.se.co kirjoitti:

Mitä se kertoo? Että tämä ihminen on osannut lopettaa ei-toimivan liiton tai että hänen partnerinsa on löytänyt itselleen mieleisemmän (esimerkiksi nuoremman?) kumppanin. Se että on useampi liitto takanaan kerto yleensä epäonnistuneesta ihmissuhteesta, valinnasta joka epäonnistui, mutta ei syistä niihn.

Että ei jäänyt sinnittelemään ja kärsimään koko elämäkseen miehen/naisen kanssa joka ei osoittautunut sopivaksi kumppaniksi kertoo tästä ihmisestä että hänellä on tervettä järkeä, aloitekykyä ja oikeudentuntoa.

(Olen ollut vain kerran aviossa, ja meidät erotti kuolema. Kaksi muuta ovat olleet epäonnistuneita valintoja puolin ja toisin, mutta ne liitot on purettu nopeasti. Tämä viimeinen tuntuu kaikinpuolin olevan se "oikea".

Kiitos Paloma, säästit minulta kirjoittamisen vaivan. Kuin olisi synninpäästön saanut..))

Itselläni on kolmas kierros meneillään. Ensimmäinen liitto kesti 14 vuotta, toinen viisi ja tämä kolmas on kestänyt 20 vuotta ja toivottavasti kestää "minun ikäni". Se, että itse olen kantanut syyllisyyttä aiempien liittojen päättymisestä johtuu siitä, että olen ollut aloitteentekijä kahdessa erossani ja tullut syyllistetyksi niin reippaasti, että olen alkanut itsekin uskoa syyllisyyteeni. Mitäs minä: itsekäs, sopeutumaton, huithapeli...
Paineita on lisännyt vielä se, että ensimmäistä liittoamme pidettiin malliavioliittona ja kun sellaisesta liitosta lähtee jollakin lailla muutkin joutuvat miettimään oman liittonsa tilaa. Näin ainakin meidän tuttavapiirissä. Toisen eron kohdalla sain jopa sympatiaa osakseni, huippulahjakas puolisoni oli skitsofreenikko.

Silti, tästä on ollut aiemminkin puhetta, minunkin ihanteeni on elämänmittainen liitto.
Uusi rakennetaan aina raunioille, vanhasta siirtyy painolastia uuteen. Ainakin meillä.
Kyllä suhteen ylläpitäminen on kiinni myös voimavaroista. Tahtoa voi olla mutta ei voimia. Mutta vähän Palomaa myötäillen: jos on tapahtunut virhevalinta, pitääkö siitä pitää kiinni koko loppuelämän ? Ja "runoilijan" sanoin:
"He kysyvät, tahdommeko rakastaa kunnes kuolema meidät erottaa,
eivätkä he tahdo nähdä, että täydemmin voi erottaa elämä"

UPDATE_9973482 kirjoitti:

Tarkkaan miettisin miehen menneisyyttä, jos oisin jo, vaikka viides puoliso ehdokas.

Aivan niin. Niin minäkin tekisin. Veljeni oli aviossa neljä kertaa plus että hänellä oli yhteinen huusholli ainakin kahden muun kanssa niiden lisäksi. Tuntien veljeni olisi kai pitänyt varoittaa morsiankandidaatteja etukäteen ;)

UPDATE_9973482 kirjoitti:

Tarkkaan miettisin miehen menneisyyttä, jos oisin jo, vaikka viides puoliso ehdokas.

Siis tarkoitan vihillä viidesti käynyttä miestä en ottaisi, silloin juttu jo haiskahtaa epäilyttävästi luonnehäiriöiseen yksilöön.

demeter1 kirjoitti:

Kiitos Paloma, säästit minulta kirjoittamisen vaivan. Kuin olisi synninpäästön saanut..))

Itselläni on kolmas kierros meneillään. Ensimmäinen liitto kesti 14 vuotta, toinen viisi ja tämä kolmas on kestänyt 20 vuotta ja toivottavasti kestää "minun ikäni". Se, että itse olen kantanut syyllisyyttä aiempien liittojen päättymisestä johtuu siitä, että olen ollut aloitteentekijä kahdessa erossani ja tullut syyllistetyksi niin reippaasti, että olen alkanut itsekin uskoa syyllisyyteeni. Mitäs minä: itsekäs, sopeutumaton, huithapeli...
Paineita on lisännyt vielä se, että ensimmäistä liittoamme pidettiin malliavioliittona ja kun sellaisesta liitosta lähtee jollakin lailla muutkin joutuvat miettimään oman liittonsa tilaa. Näin ainakin meidän tuttavapiirissä. Toisen eron kohdalla sain jopa sympatiaa osakseni, huippulahjakas puolisoni oli skitsofreenikko.

Silti, tästä on ollut aiemminkin puhetta, minunkin ihanteeni on elämänmittainen liitto.
Uusi rakennetaan aina raunioille, vanhasta siirtyy painolastia uuteen. Ainakin meillä.
Kyllä suhteen ylläpitäminen on kiinni myös voimavaroista. Tahtoa voi olla mutta ei voimia. Mutta vähän Palomaa myötäillen: jos on tapahtunut virhevalinta, pitääkö siitä pitää kiinni koko loppuelämän ? Ja "runoilijan" sanoin:
"He kysyvät, tahdommeko rakastaa kunnes kuolema meidät erottaa,
eivätkä he tahdo nähdä, että täydemmin voi erottaa elämä"

En usko avioliiton olevan ihanteellinen olotila ihmisille jotka ovat jo kauan sitten lopettaneet rakastamaan toisiaan. Ei edes lasten takia kannata roikkua huonossa suhteessa. Uskon monogamiaan, elämänmittaiseen rakkauteen ja uskollisuuten parisuhteessa, mutta uskon myös että jos rakkaus loppuu on parempi antaa kumppanille vapaus kuin roikkua rakkaudettomassa liitossa.

paloma.se.co kirjoitti:

En usko avioliiton olevan ihanteellinen olotila ihmisille jotka ovat jo kauan sitten lopettaneet rakastamaan toisiaan. Ei edes lasten takia kannata roikkua huonossa suhteessa. Uskon monogamiaan, elämänmittaiseen rakkauteen ja uskollisuuten parisuhteessa, mutta uskon myös että jos rakkaus loppuu on parempi antaa kumppanille vapaus kuin roikkua rakkaudettomassa liitossa.

Niin, (Paloma) ja joskus luonne-erot ovat sovittamattomia. Alkuun ne voivat kiehtoa ja viehättää, mutta liitto voi myös kariutua niihin...
Rakkaudesta en oikein osaa sanoa mitään. Enempi lasken tuon tahdon, sitoutumisen, varaan, joka ilmeisesti kantaa myös silloin, kun tunteista ei siihen ole "kun rakkaus ei riitä"...

UPDATE_9973482 kirjoitti:

Siis tarkoitan vihillä viidesti käynyttä miestä en ottaisi, silloin juttu jo haiskahtaa epäilyttävästi luonnehäiriöiseen yksilöön.

Meinaatko pirmiina, että avioliitto ja siinä pysyminen tekee ihmisestä "hyvän" ?
Että luonnehäiriöisiä ei ole avioliitoissa ? Perhesurmiakin sattuu...

Tuohon ennakointiin (Paloma) siteeraisin ystävääni (ammatti-ihminen): "kahden ihmisen suhteessa on aina jotakin sellaista, mitä kukaan ulkopuolinen ei tavoita"...

demeter1 kirjoitti:

Meinaatko pirmiina, että avioliitto ja siinä pysyminen tekee ihmisestä "hyvän" ?
Että luonnehäiriöisiä ei ole avioliitoissa ? Perhesurmiakin sattuu...

Tuohon ennakointiin (Paloma) siteeraisin ystävääni (ammatti-ihminen): "kahden ihmisen suhteessa on aina jotakin sellaista, mitä kukaan ulkopuolinen ei tavoita"...

Haloo deme, viidesti vihillä?

Kyllä tuollainen on jo ihan hulivili tai pahasti reppana, joka ei tule toimeen yksin eläen.

Kumpaakaan en huolisi.

UPDATE_9973482 kirjoitti:

Siis tarkoitan vihillä viidesti käynyttä miestä en ottaisi, silloin juttu jo haiskahtaa epäilyttävästi luonnehäiriöiseen yksilöön.

Eikö tuo pikemminkin viittaa siihen, että mies on sitoutunut suhteeseen ja haluaa virallistaa ja julkistaa sen, Pirmiina?

Pitkissäkin suhteissa elävät voivat olla luonnehäiriöisiä.

älä saivartele kirjoitti:

Haloo deme, viidesti vihillä?

Kyllä tuollainen on jo ihan hulivili tai pahasti reppana, joka ei tule toimeen yksin eläen.

Kumpaakaan en huolisi.

No kun henkilöä en tunne, en osaa leimatakaan, "älä saivartele". Ja minulla nyt sattuu olemaan tällainen luonnevika, että kiinnostun siitä, minkä muut tuomitsevat kättelyssä.

bessie* kirjoitti:

Eikö tuo pikemminkin viittaa siihen, että mies on sitoutunut suhteeseen ja haluaa virallistaa ja julkistaa sen, Pirmiina?

Pitkissäkin suhteissa elävät voivat olla luonnehäiriöisiä.

No niin, kuka mitenkin asian käsittää, ei minusta, - on mielipiteeni.

demeter1 kirjoitti:

No kun henkilöä en tunne, en osaa leimatakaan, "älä saivartele". Ja minulla nyt sattuu olemaan tällainen luonnevika, että kiinnostun siitä, minkä muut tuomitsevat kättelyssä.

Onhan siinä jos kaipaa extriimiä elämäänsä, ja säpinääääää...

demeter1 kirjoitti:

Meinaatko pirmiina, että avioliitto ja siinä pysyminen tekee ihmisestä "hyvän" ?
Että luonnehäiriöisiä ei ole avioliitoissa ? Perhesurmiakin sattuu...

Tuohon ennakointiin (Paloma) siteeraisin ystävääni (ammatti-ihminen): "kahden ihmisen suhteessa on aina jotakin sellaista, mitä kukaan ulkopuolinen ei tavoita"...

Deme, en usko että jos vaikka vaihtaisi kymmenesti puolisoaan, löytäisikö sittenkään sitä i h a n sopivaa ihmistä, kompromisseja on pakko tehdä ja myönnytyksiäkin, liian äkkijyrkkä luonne ei sopeudu kenenkään kanssa.

demeter1 kirjoitti:

Niin, (Paloma) ja joskus luonne-erot ovat sovittamattomia. Alkuun ne voivat kiehtoa ja viehättää, mutta liitto voi myös kariutua niihin...
Rakkaudesta en oikein osaa sanoa mitään. Enempi lasken tuon tahdon, sitoutumisen, varaan, joka ilmeisesti kantaa myös silloin, kun tunteista ei siihen ole "kun rakkaus ei riitä"...

No joo, ehkä käytän sanaa "rakkaus" liian väljästi. Tarkoitan sillä kai että jos ei enää välitä eikä kiinnostu toisesta ja on samantekevee meneekö vai tuleeko, siis pitää yllä avioliittoa yllä vain kulissien vuoksi. Olen aina ollut sitä mieltä että mikään pala paperia ei voi pakottaa kahta ihmistä olemaan yhdessä jos he eivät sitä halua itse.
Samalla kun vapauttaa itsensä siitä kahleesta antaa vapauden toisellekin ja antaa hänelle myös mahdollisuuden etsiä onneaan muualta.

paloma.se.co kirjoitti:

No joo, ehkä käytän sanaa "rakkaus" liian väljästi. Tarkoitan sillä kai että jos ei enää välitä eikä kiinnostu toisesta ja on samantekevee meneekö vai tuleeko, siis pitää yllä avioliittoa yllä vain kulissien vuoksi. Olen aina ollut sitä mieltä että mikään pala paperia ei voi pakottaa kahta ihmistä olemaan yhdessä jos he eivät sitä halua itse.
Samalla kun vapauttaa itsensä siitä kahleesta antaa vapauden toisellekin ja antaa hänelle myös mahdollisuuden etsiä onneaan muualta.

samantekevää...ajatus oli nopeampi kuin sormet näppäimillä.

UPDATE_9973482 kirjoitti:

Deme, en usko että jos vaikka vaihtaisi kymmenesti puolisoaan, löytäisikö sittenkään sitä i h a n sopivaa ihmistä, kompromisseja on pakko tehdä ja myönnytyksiäkin, liian äkkijyrkkä luonne ei sopeudu kenenkään kanssa.

Oikein pirmiina. Liian äkkijyrkkä ei sopeudu, mutta kun vaikuttaa siltä, että joku kaipaa sitä äkkijyrkkää, sopeutuu häneen. Alistumiseksikin sitä kutsutaan ja alistaja leimataan, vaikka suhde palvelee molempia, neuroottisesti ehkä, mutta palvelee kuitenkin...
Ja kuten tuolla edellä siteerasin ystävääni: "kahden ihmisen suhteessa on aina jotakin sellaista, mikä jää muilta tavoittamatta". Toiset ihmiset voivat nähdä esim. nuo valtasuhteet eri tavoin kuin asianosaiset.

Ja sitten on tietenkin sellaisia toisinajattelijoita, joille avioliitto/yhdessäeläminen ei ole tavoite tai päämäärä vaan matka, mikä kuljetaan yhdessä, mutta ei välttämättä loppuun saakka. Sanot nyt varmasti, että tällä periaatteella tallataaan jalkoihin lapset ja ehkä paljon muutakin. Sillä on hintansa, mutta siitä myös maksetaan...



Mitä tuohon extremeen tulee, joskus olen kohdannut sellaistakin asennetta, kun olen ihastellut pitkää liittoa, myönnetään, että menetteleehän se, mutta on se niin tylsä..)) Arjen sietokyky on joillakuilla huono alun alkaen ja levoton mieli voi olla merkki muustakin kuin ADHD.stä...

UPDATE_9973482 kirjoitti:

No niin, kuka mitenkin asian käsittää, ei minusta, - on mielipiteeni.

Niin, minä taas tosiaan ajattelen juuri tuon mainitsemasi vihille menemisen viestivän sitoutumisesta ja tahtotilasta.

Vihille menemistä taitavat naiset haluta enemmän kuin miehet, eivätkä miehet varmaankaan vasten tahtoaan vihille mene. Siinä mielessä voisin ajatella vihille menemisen kertovan enemmänkin miehen halusta huolehtia ja ottaa vastuuta kuin siitä, että hänellä olisi 'luonnehäiriö'.
Eroissakin naiset ovat useammin aloiteellisia, eikä se nyt niinkään kai ole, että syy jätetyksi tulemiseen on aina yksin miehessä itsessään.

demeter1 kirjoitti:

Oikein pirmiina. Liian äkkijyrkkä ei sopeudu, mutta kun vaikuttaa siltä, että joku kaipaa sitä äkkijyrkkää, sopeutuu häneen. Alistumiseksikin sitä kutsutaan ja alistaja leimataan, vaikka suhde palvelee molempia, neuroottisesti ehkä, mutta palvelee kuitenkin...
Ja kuten tuolla edellä siteerasin ystävääni: "kahden ihmisen suhteessa on aina jotakin sellaista, mikä jää muilta tavoittamatta". Toiset ihmiset voivat nähdä esim. nuo valtasuhteet eri tavoin kuin asianosaiset.

Ja sitten on tietenkin sellaisia toisinajattelijoita, joille avioliitto/yhdessäeläminen ei ole tavoite tai päämäärä vaan matka, mikä kuljetaan yhdessä, mutta ei välttämättä loppuun saakka. Sanot nyt varmasti, että tällä periaatteella tallataaan jalkoihin lapset ja ehkä paljon muutakin. Sillä on hintansa, mutta siitä myös maksetaan...



Mitä tuohon extremeen tulee, joskus olen kohdannut sellaistakin asennetta, kun olen ihastellut pitkää liittoa, myönnetään, että menetteleehän se, mutta on se niin tylsä..)) Arjen sietokyky on joillakuilla huono alun alkaen ja levoton mieli voi olla merkki muustakin kuin ADHD.stä...

Liian herkästi erotaan, ja nimenomaan pienten lasten vanhempien pitäis olla vastuuntuntoisempia, on se hurjaa kun alkaa olla viittä sorttia mummua ja pappaa sekä exsää äksää, ja hyvän lisäksi jopa hyljätään sen inhottavan exsän siittämät lapset, miten tällaisessa sekasorrossa elävistä lapsista voi tulla, mutta - voihan se olla että sitten nämä lapset korjaa omassa elämässään vanhempiensa mallin piirun verran oikeaan, tai sitten eivät luota enää kehenkään eikä mihinkään...

bessie* kirjoitti:

Niin, minä taas tosiaan ajattelen juuri tuon mainitsemasi vihille menemisen viestivän sitoutumisesta ja tahtotilasta.

Vihille menemistä taitavat naiset haluta enemmän kuin miehet, eivätkä miehet varmaankaan vasten tahtoaan vihille mene. Siinä mielessä voisin ajatella vihille menemisen kertovan enemmänkin miehen halusta huolehtia ja ottaa vastuuta kuin siitä, että hänellä olisi 'luonnehäiriö'.
Eroissakin naiset ovat useammin aloiteellisia, eikä se nyt niinkään kai ole, että syy jätetyksi tulemiseen on aina yksin miehessä itsessään.

Tahtotila vaan ei taida riittää montaa vuotta pidemmälle kun on aika taas tahtoa :)

UPDATE_9973482 kirjoitti:

Liian herkästi erotaan, ja nimenomaan pienten lasten vanhempien pitäis olla vastuuntuntoisempia, on se hurjaa kun alkaa olla viittä sorttia mummua ja pappaa sekä exsää äksää, ja hyvän lisäksi jopa hyljätään sen inhottavan exsän siittämät lapset, miten tällaisessa sekasorrossa elävistä lapsista voi tulla, mutta - voihan se olla että sitten nämä lapset korjaa omassa elämässään vanhempiensa mallin piirun verran oikeaan, tai sitten eivät luota enää kehenkään eikä mihinkään...

Aivan, pirmiina, viattomat maksavat ja vielä niinkin, että ne "isien pahat teot siirtyvät lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen"...
Mutta jos "lapsen koti on vanhempien välinen suhde" niin onko se kotoinen taistelutannerkaan sitten hyvä kasvualusta lapsille ? Tai sitten tunneköyhä liitto, jossa on jäljellä enää kulissit ?
Vastuun kantamisesta, etenkään lasten kohdalla, ei pitäisi koskaan laistaa, mutta vastuuta voi mielestäni kantaa monessa muodossa joskin se on moninverroin vaikeampaa jos kestävät rakenteet puuttuvat...

UPDATE_9973482 kirjoitti:

Tahtotila vaan ei taida riittää montaa vuotta pidemmälle kun on aika taas tahtoa :)

Miksi pitäisikään? Miksi minä tahtoisin olla ihmisen kanssa, joka ilmeisestikään ei (enää) rakasta minua? Rakastan elämää liikaa haaskatakseni sitä. Mielestäni pitää erota ajoissa.

Kirjoittelen 60 ja aloituksen näkökulmasta, en lapsiperheen.

bessie* kirjoitti:

Miksi pitäisikään? Miksi minä tahtoisin olla ihmisen kanssa, joka ilmeisestikään ei (enää) rakasta minua? Rakastan elämää liikaa haaskatakseni sitä. Mielestäni pitää erota ajoissa.

Kirjoittelen 60 ja aloituksen näkökulmasta, en lapsiperheen.

pirmiina, bessie @

Minä ymmärrän tuon tahtotilan vahvaksi sitoutumiseksi. Se on vahvempi side kuin rakkaus, joka saattaa vaihdella intensiteetiltään, olla kateissakin välillä ja löytyä taas.

Joskus aiemmin, kun aiheesta puhuttiin, sanoin, että rakkaus ei mielestäni koskaan häviä, jos sitä on ollut, ja olen edelleen sitä mieltä. Ihmistä voi rakastaa, vaikka ei pysty elämään hänen kanssaan - ja silloin häntä taitaa olla helpompikin rakastaa...))

"Vain kaukaa pystyy rakastamaan, läheltä ei juuri koskaan" ( F M Dostojevski)

bessie* kirjoitti:

Miksi pitäisikään? Miksi minä tahtoisin olla ihmisen kanssa, joka ilmeisestikään ei (enää) rakasta minua? Rakastan elämää liikaa haaskatakseni sitä. Mielestäni pitää erota ajoissa.

Kirjoittelen 60 ja aloituksen näkökulmasta, en lapsiperheen.

Kyllä kyllä, minä taas ajattelin laajemmin, eli yleensä avioliittoja la tahtomisia koko elinkaaren aikana.

Olisi muuten aika kurjaa rakastua tulisesti, ja huomata muutaman vuoden jälkeen ettei rakastakaan enää, tai ole rakstettu, en mää jaksais, - parempi elää vain tätä ennalta arvattavaa elämää, se sopii miun psyykelle paremmin. Pettymyksetkin on jo nielty.

Niinkuin olen sanonutkin, olen melko tylsä tyyppi. :)

Pirre* kirjoitti:

Kyllä kyllä, minä taas ajattelin laajemmin, eli yleensä avioliittoja la tahtomisia koko elinkaaren aikana.

Olisi muuten aika kurjaa rakastua tulisesti, ja huomata muutaman vuoden jälkeen ettei rakastakaan enää, tai ole rakstettu, en mää jaksais, - parempi elää vain tätä ennalta arvattavaa elämää, se sopii miun psyykelle paremmin. Pettymyksetkin on jo nielty.

Niinkuin olen sanonutkin, olen melko tylsä tyyppi. :)

Sinusta ei saa tylsää tekemälläkään Pirre*. Ehkä sinulla on valmiina se viisaus ja mielenmaltti, mitä me muut joudumme hakemaan siitä extremestä..))

Minäkin ihmettelen, siis nykyisin, miksi sitä rakastumista halutaan. Raskasta ja raastavaahan se on, ainakin sen jälkeen, kun hurma haihtuu. Muistelen, että jossain päin maailmaa äidit rukoilivat, että tyttäret säästyisivät intohimoiselta rakkaudelta...

demeter1 kirjoitti:

pirmiina, bessie @

Minä ymmärrän tuon tahtotilan vahvaksi sitoutumiseksi. Se on vahvempi side kuin rakkaus, joka saattaa vaihdella intensiteetiltään, olla kateissakin välillä ja löytyä taas.

Joskus aiemmin, kun aiheesta puhuttiin, sanoin, että rakkaus ei mielestäni koskaan häviä, jos sitä on ollut, ja olen edelleen sitä mieltä. Ihmistä voi rakastaa, vaikka ei pysty elämään hänen kanssaan - ja silloin häntä taitaa olla helpompikin rakastaa...))

"Vain kaukaa pystyy rakastamaan, läheltä ei juuri koskaan" ( F M Dostojevski)

Tuota 'tahtotila' sanaa käytin kun en parempaakaan keksinyt. Sitoutumisen siihen ensimmäiseksi laitoinkin, mutta tahtotilaa käyttäessäni ajattelin siis tilannetta, jossa toisen osaa ajatellen tahdotaan mennä vihille saakka vaikka ei se itselle niin tärkeää olisikaan.

Voi olla, että rakkaus usein häviää viimeisenä, mutta häviää silti. Kun ei enää tunnu olevan mitään yhteistä, kun ei enää luottaa eikä kunnioittaa, ja kun jo käytännössä, - ei siis vain omana tunteena - tulee hylätyksi ja välinpitämättömästi tai peräti kylmästi kohdelluksi, niin kyllä se rakkauskin lopulta häviää.

Todellisuudessa taitaa olla kuitenkin niin, että rakkaus (parisuhteessa) edellyttää jonkin verran myös läheisyyttä, ei se muuten säily.

bessie* kirjoitti:

Tuota 'tahtotila' sanaa käytin kun en parempaakaan keksinyt. Sitoutumisen siihen ensimmäiseksi laitoinkin, mutta tahtotilaa käyttäessäni ajattelin siis tilannetta, jossa toisen osaa ajatellen tahdotaan mennä vihille saakka vaikka ei se itselle niin tärkeää olisikaan.

Voi olla, että rakkaus usein häviää viimeisenä, mutta häviää silti. Kun ei enää tunnu olevan mitään yhteistä, kun ei enää luottaa eikä kunnioittaa, ja kun jo käytännössä, - ei siis vain omana tunteena - tulee hylätyksi ja välinpitämättömästi tai peräti kylmästi kohdelluksi, niin kyllä se rakkauskin lopulta häviää.

Todellisuudessa taitaa olla kuitenkin niin, että rakkaus (parisuhteessa) edellyttää jonkin verran myös läheisyyttä, ei se muuten säily.

Niin (bessie), jos luottamus ja kunnioitus puuttuvat suhteesta, tai on tullut kaltoinkohdelluksi, ei taida olla paljon eväitä jatkoon...

Myötätunto näyttää kuitenkin olevan aika kestävä side, onkohan se sitten jonkinlajin riippuvuutta, en tiedä. Jos puoliso sairastuu, melkein velvoitetaan tervettä puolisoa pysymään rinnalla...

demeter1 kirjoitti:

Sinusta ei saa tylsää tekemälläkään Pirre*. Ehkä sinulla on valmiina se viisaus ja mielenmaltti, mitä me muut joudumme hakemaan siitä extremestä..))

Minäkin ihmettelen, siis nykyisin, miksi sitä rakastumista halutaan. Raskasta ja raastavaahan se on, ainakin sen jälkeen, kun hurma haihtuu. Muistelen, että jossain päin maailmaa äidit rukoilivat, että tyttäret säästyisivät intohimoiselta rakkaudelta...

Olen aikoinani rakastunut aviomieheeni useampia kertoja liittomme aikana. Uudessa ympäristössä, lomamatkalla tai muuten jonkin suurehkon positiivisen yllätyksen jälkeen ihastumisen ja rakastumisen tunteet voivat nousta uudelleen pinnalle... ja elämä maistuu erityisen hyvältä pitempäänkin, jos molempien vire vahvistaa tunnetta.

Yhden yllättäen virittyneen "lemmenloman" vietimme etelässä pitkäaikaisen kumppanini kanssa. Sen jälkeen pysähdyin joskus myöhemmin pohtimaan, miksi vain yhden kerran, ja miksei enää uudelleen. Vastauksen löytyminen vaati oman aikansa. Saapa nähdä, joko kiintiöni on täynnä.;)

O - O kirjoitti:

Olen aikoinani rakastunut aviomieheeni useampia kertoja liittomme aikana. Uudessa ympäristössä, lomamatkalla tai muuten jonkin suurehkon positiivisen yllätyksen jälkeen ihastumisen ja rakastumisen tunteet voivat nousta uudelleen pinnalle... ja elämä maistuu erityisen hyvältä pitempäänkin, jos molempien vire vahvistaa tunnetta.

Yhden yllättäen virittyneen "lemmenloman" vietimme etelässä pitkäaikaisen kumppanini kanssa. Sen jälkeen pysähdyin joskus myöhemmin pohtimaan, miksi vain yhden kerran, ja miksei enää uudelleen. Vastauksen löytyminen vaati oman aikansa. Saapa nähdä, joko kiintiöni on täynnä.;)

Niinpä, O-O. Ainakin jo tässä iässä tietää, että tunteilla on omat lakinsa, ei niitä pysty hallitsemaan ja onko se edes tarkoitus ?

Kyllä kai tuollainen "ympäristön vaihdos" on omiaan herättämään uinuvia tunteita, löytämään uutta toisesta ja myös itsestä. Siinä saattaa olla osasyy siihen, miksi matkustetaan niin paljon..)) Jonnekin arjesta pois...

Älähän vielä heitä kirvestä kaivoon. Kuuntele jytynmammaa, vaikka..))

demeter1 kirjoitti:

Niinpä, O-O. Ainakin jo tässä iässä tietää, että tunteilla on omat lakinsa, ei niitä pysty hallitsemaan ja onko se edes tarkoitus ?

Kyllä kai tuollainen "ympäristön vaihdos" on omiaan herättämään uinuvia tunteita, löytämään uutta toisesta ja myös itsestä. Siinä saattaa olla osasyy siihen, miksi matkustetaan niin paljon..)) Jonnekin arjesta pois...

Älähän vielä heitä kirvestä kaivoon. Kuuntele jytynmammaa, vaikka..))

Enhän toki heitä. ;) Viihdyn enimmäkseen ihan hyvin omassa elämässäni ja olen sinut valintojeni kanssa. - Otan ilolla vastaan kaiken hyvän ja teen parhaani, ettei vähemmän hyvästä muodostuisi kovin raskasta taakkaa.

Tunteiden hallitsemisesta olen sitä mieltä, että niitä voi kieltää, muttei käskeä. Naureskeltiin asialle villeimpinä sinkkuvuosinani yhden kaverin kanssa, kun yhteiset tutut yrittivät puoliväkisin ja tosi innokkaasti saattaa meitä yhteen. Teoriassa olisimme olleet ihan sopusuhtainen pari, mutta kumpikaan ei syttynyt.

O - O kirjoitti:

Enhän toki heitä. ;) Viihdyn enimmäkseen ihan hyvin omassa elämässäni ja olen sinut valintojeni kanssa. - Otan ilolla vastaan kaiken hyvän ja teen parhaani, ettei vähemmän hyvästä muodostuisi kovin raskasta taakkaa.

Tunteiden hallitsemisesta olen sitä mieltä, että niitä voi kieltää, muttei käskeä. Naureskeltiin asialle villeimpinä sinkkuvuosinani yhden kaverin kanssa, kun yhteiset tutut yrittivät puoliväkisin ja tosi innokkaasti saattaa meitä yhteen. Teoriassa olisimme olleet ihan sopusuhtainen pari, mutta kumpikaan ei syttynyt.

Tuollaisen vaikutelman sinusta saa O-O, että olet sovussa itsesi kanssa, elämänasenteesi on ihailtavan myönteinen...

Tuo on hyvä: tunteita voi kieltää, mutta ei käskeä..Mielenkiintoinen tuo seikka:
miksi ihmiset eivät syty toisilleen, vaikka järkisyyt ja olosuhteet olisivat suosiolliset yhteen menemiselle...

demeter1 kirjoitti:

Tuollaisen vaikutelman sinusta saa O-O, että olet sovussa itsesi kanssa, elämänasenteesi on ihailtavan myönteinen...

Tuo on hyvä: tunteita voi kieltää, mutta ei käskeä..Mielenkiintoinen tuo seikka:
miksi ihmiset eivät syty toisilleen, vaikka järkisyyt ja olosuhteet olisivat suosiolliset yhteen menemiselle...

Kiitos kohteliaisuudesta. Mainitsemaasi kysymystä on tullut aina välillä pohdituksi, ja välillä olen manannut omia ajatuksia ja arvojani.- Olen yrittänyt opetella positiivista ajattelua jo muutaman vuosikymmenen ja yritän muistuttaa, ettei negatiivisuudesta ole kenellekään mitään hyötyä. - Katsotaanpa, mitä hyvää huominen meille tarjoaa. ;)

demeter1 kirjoitti:

Niin (bessie), jos luottamus ja kunnioitus puuttuvat suhteesta, tai on tullut kaltoinkohdelluksi, ei taida olla paljon eväitä jatkoon...

Myötätunto näyttää kuitenkin olevan aika kestävä side, onkohan se sitten jonkinlajin riippuvuutta, en tiedä. Jos puoliso sairastuu, melkein velvoitetaan tervettä puolisoa pysymään rinnalla...

Jos molemmat tuntevat vielä rakkautta toisiaan kohtaan ja tahtoa on molemmilla, niin noista pääsee kyllä yli. Luottamuksen ja kunnioituksen voi rakentaa uudelleenkin, jos rakkautta vielä on.

Pelkkä myötätunto tuskin tekee liitosta kovin kestävää, muutakin tarvitaan.

En tiedä velvoittaako kukaan ketään mihinkään, mutta kenenkäs sen sairastuneen rinnalla pitäisi pysyä ellei oman puolison, yhteisessä kodissa.

Entä sitten kun tämä toinen ei suhtaudukaan suopeasti kun ikäiselläsi alkaa viettielämä hieketä.
Ei saat alkaa omaishoitajaksi vaan etsii viriilimmän.
Siellä sitten makaat sängyn pohjalla ja tuijottelet murheellisena Mulkkuasi.

öööhhhh kirjoitti:

Entä sitten kun tämä toinen ei suhtaudukaan suopeasti kun ikäiselläsi alkaa viettielämä hieketä.
Ei saat alkaa omaishoitajaksi vaan etsii viriilimmän.
Siellä sitten makaat sängyn pohjalla ja tuijottelet murheellisena Mulkkuasi.

Näillänäkymin tuntuu siltä, että 2. vaimoni tuijottelee/koskettelee/ im*** sitä vielä monen monta vuotta.

öööhhhh kirjoitti:

Entä sitten kun tämä toinen ei suhtaudukaan suopeasti kun ikäiselläsi alkaa viettielämä hieketä.
Ei saat alkaa omaishoitajaksi vaan etsii viriilimmän.
Siellä sitten makaat sängyn pohjalla ja tuijottelet murheellisena Mulkkuasi.

Seksipalveluita voi ostaa rahallakin, jos joku vain sellaista tahtoisi.

Rakkaus, hellyys ja läheisyys ovat arvokkaampia ja lisääntyvät jakamalla. Vaikka viettielämä heikkenisi, siitäkin voi nauttia aina halutessaan oman rakkaan kanssa. Yksi hellä suukko voi merkitä paljon enemmän kuin lemmenloma ilman tunteita jossain lomaparatiisissa.

Omalla kohdallani on kyse yhdessä asumisesta, tieronhaluinen. Sekoitan vain avio- ja avoliitot..

Yksi avioliittoa, kolme avoliittoa. Tosin tää viimeinen on edennyt kihlausasteelle ja suunnittelemme vihille menoa. Seurusteluja ei ole laskettu mukaan. Syy miksi olen ehtinyt "niin paljon" johtuu aikasiesta leskeksi jäämisestäni; olin vain 33 kun mieheni kuoli.

paloma.se.co kirjoitti:

Yksi avioliittoa, kolme avoliittoa. Tosin tää viimeinen on edennyt kihlausasteelle ja suunnittelemme vihille menoa. Seurusteluja ei ole laskettu mukaan. Syy miksi olen ehtinyt "niin paljon" johtuu aikasiesta leskeksi jäämisestäni; olin vain 33 kun mieheni kuoli.

"Paloma.se.co"

Kielenkäyttösi ihastuttaa minua, taas.
Ajattelen että lutusesi istuu vieressäsi kun sinä kirjoitat:
"vain 33 kun mieheni kuoli"

Perhe-sovun nimissä kannattaisi ehkä kirjoittaa:
"kun ensimmäinen mieheni kuoli".

Noh, ei tuo tärkeätä ole, ainakaan niin kauan kuin sydämet yhdessä lieskoja lyövät,
tuli-kipinät kiertävät silmistä toisiin, sormet käskemättä kouristuvat toistensa lomiin.

H.

demeter1 kirjoitti:

Omalla kohdallani on kyse yhdessä asumisesta, tieronhaluinen. Sekoitan vain avio- ja avoliitot..

dementer 1

Mulla on samat lukemat kuin sinulla. Kierrätetäänkö vielä kerran ?

Jm-50...... kirjoitti:

dementer 1

Mulla on samat lukemat kuin sinulla. Kierrätetäänkö vielä kerran ?

Äläpäs yllytä, Jm-50. Olen aina ollut pikkuisen yllytyshullu..))

demeter1 kirjoitti:

Äläpäs yllytä, Jm-50. Olen aina ollut pikkuisen yllytyshullu..))

Ja minä. Kaksi yllytyshullua ja vielä hyviä ystäviä toisilleen.


"tahdotko ottaa tämän..................."

Jm-50........ kirjoitti:

Ja minä. Kaksi yllytyshullua ja vielä hyviä ystäviä toisilleen.


"tahdotko ottaa tämän..................."

Heh, voi sun kanssas Jm-50...)) Estettä pukkaa, vaikka tajous houkuttelee..))
Vaan ystävyys on ikuista, siihen ei tarvi edes yllyttää...

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Kielenkäyttösi ihastuttaa minua, taas.
Ajattelen että lutusesi istuu vieressäsi kun sinä kirjoitat:
"vain 33 kun mieheni kuoli"

Perhe-sovun nimissä kannattaisi ehkä kirjoittaa:
"kun ensimmäinen mieheni kuoli".

Noh, ei tuo tärkeätä ole, ainakaan niin kauan kuin sydämet yhdessä lieskoja lyövät,
tuli-kipinät kiertävät silmistä toisiin, sormet käskemättä kouristuvat toistensa lomiin.

H.

Hän istuu sohvalla, noin metrin päässä, mutta ei lue olkani yli:)
Minäkään en lue hänen olkansa yli.

paloma.se.co kirjoitti:

Hän istuu sohvalla, noin metrin päässä, mutta ei lue olkani yli:)
Minäkään en lue hänen olkansa yli.

"Paloma.se.co"

Hää-seremonioiden tarkoitus on osoittaa maailmalle, että me luemme toisiamme kuin avointa kirjaa....

"We cannot get out. The end comes...drums, drums in the deep...they are coming."

Silmäni isku lutuselle.

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Hää-seremonioiden tarkoitus on osoittaa maailmalle, että me luemme toisiamme kuin avointa kirjaa....

"We cannot get out. The end comes...drums, drums in the deep...they are coming."

Silmäni isku lutuselle.

H.

Hey, the end comes anyway. Rummutuksen kanssa tai fanfaarien säestämänä. Jotkut väittää että hapun helinä alkaa kuulua jo loppupäässä tunnelia. Mä luulen että se on se liikenneradion rääkäisy kun ne ilmottaa jostain onnettomuudesta E-4:lla.

"Winter is coming". Haluatko viettää loppuelämäsi a) yksin b)itseäsi paremmassa vai c) itseäsi huonommassa seurassa? Näin voisi aloittaa uuden gallupin.

paloma.se.co kirjoitti:

Hey, the end comes anyway. Rummutuksen kanssa tai fanfaarien säestämänä. Jotkut väittää että hapun helinä alkaa kuulua jo loppupäässä tunnelia. Mä luulen että se on se liikenneradion rääkäisy kun ne ilmottaa jostain onnettomuudesta E-4:lla.

"Winter is coming". Haluatko viettää loppuelämäsi a) yksin b)itseäsi paremmassa vai c) itseäsi huonommassa seurassa? Näin voisi aloittaa uuden gallupin.

"Hapun" lue "harpun. (fé de errata)

demeter1 kirjoitti:

Heh, voi sun kanssas Jm-50...)) Estettä pukkaa, vaikka tajous houkuttelee..))
Vaan ystävyys on ikuista, siihen ei tarvi edes yllyttää...

Eihän sitä koskaan tiedä, milloin se on viimeinen.
Vielä tässä ehtii, aikaa on niinkauan kuin on elämää....;)

UPDATE_10404135 kirjoitti:

Eihän sitä koskaan tiedä, milloin se on viimeinen.
Vielä tässä ehtii, aikaa on niinkauan kuin on elämää....;)

No jaa, jytynmamma9. Jonkun tutun sukulainen oli lähes 80 kun meni naimisiin, toista kertaa, leskenä... Jotenkin luulen, että lesket ovat luottavaisempia kuin me siipeemme saaneet.
Jos on jo näyttöä siitä, että on osannut elää toisen kanssa, niin miksei osaisi sitä myös jatkossa ? Mutta oli ihan kiva kuulla noista kierroksistasi..))

demeter1 kirjoitti:

No jaa, jytynmamma9. Jonkun tutun sukulainen oli lähes 80 kun meni naimisiin, toista kertaa, leskenä... Jotenkin luulen, että lesket ovat luottavaisempia kuin me siipeemme saaneet.
Jos on jo näyttöä siitä, että on osannut elää toisen kanssa, niin miksei osaisi sitä myös jatkossa ? Mutta oli ihan kiva kuulla noista kierroksistasi..))

Aina sitä jotain odotettavaa pitää olla....;)

UPDATE_10404135 kirjoitti:

Aina sitä jotain odotettavaa pitää olla....;)

Niin, ja vierivä kivi ei sammaloidu..)) Ja mites se toinen opetus meni: jos katsoo liikaa taakseen, voi muuttua suolapatsaaksi..))

paloma.se.co kirjoitti:

Hey, the end comes anyway. Rummutuksen kanssa tai fanfaarien säestämänä. Jotkut väittää että hapun helinä alkaa kuulua jo loppupäässä tunnelia. Mä luulen että se on se liikenneradion rääkäisy kun ne ilmottaa jostain onnettomuudesta E-4:lla.

"Winter is coming". Haluatko viettää loppuelämäsi a) yksin b)itseäsi paremmassa vai c) itseäsi huonommassa seurassa? Näin voisi aloittaa uuden gallupin.

"Paloma.se.co"

LOTR-haudalla kirjakin haalistui.
Rummut kumisivat myös, kun Kleopatra saapui tapaamaan Caesaria Asterixissä.
Ennakoiden, pienen sievän nenänsä kanssa uutta elämää.

AC-

Saattaisin nauttia henkisesti hankalasta älykkö-naisesta.
Silloin voisin olla kuten yksin, mutta tuntisin silti olevani teko-hengitettävänä.
Naisestani olisi isonpana vaivana vain henkinen paine, ei äänen-paine, kuten
kaiuttimissa.

Äänetön kohtaus dramatisoituna
Mies kalassa ja nainen taustalla:

- Tee jotakin, minulla on nälkä...
- Nappaa jo, en kestä tuota akkaa kauan...

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

LOTR-haudalla kirjakin haalistui.
Rummut kumisivat myös, kun Kleopatra saapui tapaamaan Caesaria Asterixissä.
Ennakoiden, pienen sievän nenänsä kanssa uutta elämää.

AC-

Saattaisin nauttia henkisesti hankalasta älykkö-naisesta.
Silloin voisin olla kuten yksin, mutta tuntisin silti olevani teko-hengitettävänä.
Naisestani olisi isonpana vaivana vain henkinen paine, ei äänen-paine, kuten
kaiuttimissa.

Äänetön kohtaus dramatisoituna
Mies kalassa ja nainen taustalla:

- Tee jotakin, minulla on nälkä...
- Nappaa jo, en kestä tuota akkaa kauan...

H.

Olet palautumassa varhaislapsuuteen jolloin sosiaalinen kanssakäyminen ikäisten lasten kanssa oli paralleelileikkiä?

Tulen ja Jään Laulu, Game of Thrones kolmas sesonki alkaa pian.
Don't mess with Daenerys Targaryan ;)
http://www.youtube.com/watch?v=yUWR8wvqQw8

Winter is coming...

paloma.se.co kirjoitti:

Olet palautumassa varhaislapsuuteen jolloin sosiaalinen kanssakäyminen ikäisten lasten kanssa oli paralleelileikkiä?

Tulen ja Jään Laulu, Game of Thrones kolmas sesonki alkaa pian.
Don't mess with Daenerys Targaryan ;)
http://www.youtube.com/watch?v=yUWR8wvqQw8

Winter is coming...

"Paloma.se.co"

No jopa on...
Kaikkea teillä Ruotsissa onkin.
Mutta mukavasti on ajateltu vanhaa Tolkienia.
Minä ostan heti Smaugin ja kaverit, kunhan myyntiin tulevat.

"Winter...Wolves and freeze, no nippy steps of human beeing,
only eyes, so warm and gentle, seeing far, hell's heat forthcoming"

"Agnetha, vid vattnen Dalarna, så ljus, så slank och skön,
hon sjunger också, som länge sen, en annan flicka med brjörnens stön."

Olkoot, jompi kumpi lauseista mukana häissäsi jollakin tavalla, vaikkapa vain
mielessäsi.
Onnitteluna minulta.

H.

Niin, kukapa nyt itselleen yhdentekevän ihmisen kanssa edes ajattelisi avio- tai avoliittoa, "hei kun keikuskelen"?

bessie* kirjoitti:

Niin, kukapa nyt itselleen yhdentekevän ihmisen kanssa edes ajattelisi avio- tai avoliittoa, "hei kun keikuskelen"?

No, näinhän se on. Turhaan taisin kirjoittaa itsestään selvää asiaa.

Mutta toisaaltaan :) Jos olis kauhian miehenkipee, niin vois tehdä semmosen ilmoituksen, että "Etsin yhdentekevää miestä, huonompikin käy, käytöstavoista en piittaa ja keskustelutaidotonkin on ihan ok."

Tulis varmaan pikkusen enemmän miehiä riviin, josta valita.:)

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

No, näinhän se on. Turhaan taisin kirjoittaa itsestään selvää asiaa.

Mutta toisaaltaan :) Jos olis kauhian miehenkipee, niin vois tehdä semmosen ilmoituksen, että "Etsin yhdentekevää miestä, huonompikin käy, käytöstavoista en piittaa ja keskustelutaidotonkin on ihan ok."

Tulis varmaan pikkusen enemmän miehiä riviin, josta valita.:)

Jos lisäät vielä että elättikin kelpaa, niin tulijoita olisi jono :)
Mutta vakavasti sanottuna: on parempi yksin kuin huonossa seurassa. MUTTA: asetamme joskus vaatimustason niin korkealle että emme edes huomaa omalla tasollamme astelevia tavallisia tyyppejä joista pintaa rapsuttamalla löytyy silkkaa 24 karaatin kultaa.

paloma.se.co kirjoitti:

Jos lisäät vielä että elättikin kelpaa, niin tulijoita olisi jono :)
Mutta vakavasti sanottuna: on parempi yksin kuin huonossa seurassa. MUTTA: asetamme joskus vaatimustason niin korkealle että emme edes huomaa omalla tasollamme astelevia tavallisia tyyppejä joista pintaa rapsuttamalla löytyy silkkaa 24 karaatin kultaa.

Sebastian Vettelin päätä kun vähän rapsuttaa löytyy 24 karaatin kultaa....kypärästä..
Joka kierroksella...
Tämä oli sitten huumoria...jos sallinette...

paloma.se.co kirjoitti:

Jos lisäät vielä että elättikin kelpaa, niin tulijoita olisi jono :)
Mutta vakavasti sanottuna: on parempi yksin kuin huonossa seurassa. MUTTA: asetamme joskus vaatimustason niin korkealle että emme edes huomaa omalla tasollamme astelevia tavallisia tyyppejä joista pintaa rapsuttamalla löytyy silkkaa 24 karaatin kultaa.

"Paloma.se.co"

Joo, tuo elätti toden totta unohtui. Toisaaltaan, jos kirjoittaisi ilmoitukseen vain, että "Etsin miespuolista elättiä", niin se vois jo riittää saamaan miehiä riviin.

Se vois olla nimittäin niinkin, että jos ilmoituksessa lukis yhdentekevä, keskustelutaidoton, huono ja käytöstavaton, niin vois olla niin, että kukaan ei itsestään ajattelisi olevansa huono saati yhdentekevä. Miehillähän on lievä taipumus nostaa itsensä pikkuselle korokkeelle:)

Olis aika noloa, jos pistäis semmosen ilmoituksen ja sitten ei tulis ainuttakaan vastausta. Jonossa ei olisi ketään. Hitto, että tuntis ittensä ilmaakin mitättömämmäksi.

Mutta elätiksi vois tulla joku yli-fiksu, yli-ihana mies, jolla nyt muuten on mennyt niin huonosti (huonoa tuuria), että rahapuoli on miinuksen puolella.

Tottakai, on parempi olla hyvin yksin, kuin huonosti kaksin. Huonossa suhteessa oleminen on mulle kauhistus.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

No, näinhän se on. Turhaan taisin kirjoittaa itsestään selvää asiaa.

Mutta toisaaltaan :) Jos olis kauhian miehenkipee, niin vois tehdä semmosen ilmoituksen, että "Etsin yhdentekevää miestä, huonompikin käy, käytöstavoista en piittaa ja keskustelutaidotonkin on ihan ok."

Tulis varmaan pikkusen enemmän miehiä riviin, josta valita.:)

No mitä järkeä olisi oikein ilmoituksella hakea "yhdentekevää miestä, huonompikin käy, käytöstavoista en piittaa ja keskustelutaidotonkin on ihan ok." !?
Voisihan sitä yksinkertaisesti vain mennä johonkin, missä erilaista riistaa liikkuu ja laitella itse ne riviin tai jonoon josta valikoi. Tiedä vaikka osuisi kohdalle se paras ikinä.

Ja oikein "miehenkipee" nainenhan tietenkin voi etsiä ihan mistä vain ja ilmeisesti löytääkin. Esim. yhden lipun hinnalla voi matkustella lähijunissa, metroissa ja busseissa ja raitiovaunuissa tunnin tai puolitoista, siinä ajassa varmasti näkee ja kuulee vähintään yhden jolle kelpaa.

bessie* kirjoitti:

No mitä järkeä olisi oikein ilmoituksella hakea "yhdentekevää miestä, huonompikin käy, käytöstavoista en piittaa ja keskustelutaidotonkin on ihan ok." !?
Voisihan sitä yksinkertaisesti vain mennä johonkin, missä erilaista riistaa liikkuu ja laitella itse ne riviin tai jonoon josta valikoi. Tiedä vaikka osuisi kohdalle se paras ikinä.

Ja oikein "miehenkipee" nainenhan tietenkin voi etsiä ihan mistä vain ja ilmeisesti löytääkin. Esim. yhden lipun hinnalla voi matkustella lähijunissa, metroissa ja busseissa ja raitiovaunuissa tunnin tai puolitoista, siinä ajassa varmasti näkee ja kuulee vähintään yhden jolle kelpaa.

No ei sitten yhtään mitään järkeä olis laittaa semmosta ilmoitusta.
Kuhan nyt laskeskelen leikkiä.

Mahdollisuuksiahan nyt olis vaikka kuinka paljon, jos kovasti tahtoisi tavata miehiä.
Lähijunissa matkustelu olis tosiaan hauskaa:) Voisin kulkea Vaasan ja Seinäjoen väliä eestaas aina näin vapaapäivisin ja viikonloppuisin.:)

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Joo, tuo elätti toden totta unohtui. Toisaaltaan, jos kirjoittaisi ilmoitukseen vain, että "Etsin miespuolista elättiä", niin se vois jo riittää saamaan miehiä riviin.

Se vois olla nimittäin niinkin, että jos ilmoituksessa lukis yhdentekevä, keskustelutaidoton, huono ja käytöstavaton, niin vois olla niin, että kukaan ei itsestään ajattelisi olevansa huono saati yhdentekevä. Miehillähän on lievä taipumus nostaa itsensä pikkuselle korokkeelle:)

Olis aika noloa, jos pistäis semmosen ilmoituksen ja sitten ei tulis ainuttakaan vastausta. Jonossa ei olisi ketään. Hitto, että tuntis ittensä ilmaakin mitättömämmäksi.

Mutta elätiksi vois tulla joku yli-fiksu, yli-ihana mies, jolla nyt muuten on mennyt niin huonosti (huonoa tuuria), että rahapuoli on miinuksen puolella.

Tottakai, on parempi olla hyvin yksin, kuin huonosti kaksin. Huonossa suhteessa oleminen on mulle kauhistus.

Mä lueskelin kerran deittipalstaa jossain muualla kuin täällä ja siinä naiset valittivat miten monta sammakkoa saa pussaa enenkuin löytää sen prinssin ja miehet vastailivat ekana että hei mä en sitten oo mikään sammakko....olet oikeassa, monikin mies katsoo olevansa jumalien lahja koko naissukupuolelle, vaikka viime suihkussakäynnistä olis mennyt pari viikkoa ja kalsarit seisovat itsestään.

Yksi kierros on takana kumppanin muuttaessa sinisen pilven reunalle. Mitäpä sitä uutta kierrosta ottamaan kun 29v kokemuksella tasan tarkkaan tietää mitä avioliitto antaa ja ottaa ja pitää sisälläään. Hyvä elää puolivallattomana leski äitinä lopun elämää, kyllä yhteiskunta huolehtii sitten kun omat jalat eivät kanna. Sehän on laki, lasten velvollisuus ei ole hoitaa ja huoltaa vanhempiaan vaan se on yhteiskunnan tehtävä.

En aliarvioi miehiä, he ovat todella elämää rikastuttavia, onhan heidän ajatusmallikin toista luokkaa kun meillä naisilla. Sanotaan miehet ajattelevat loogisesti ilman mitään kiemuroita ja tuovat ajatuksensa esille ilman kiemurointia. Kun taas naiset vatkaavat asiaoita edestakaisin, tekisinkö niin vai näin ja lopputuloksena on usein päättämättömyys. Mikä eteen kun päättää ei osaa?

Lorena* kirjoitti:

Yksi kierros on takana kumppanin muuttaessa sinisen pilven reunalle. Mitäpä sitä uutta kierrosta ottamaan kun 29v kokemuksella tasan tarkkaan tietää mitä avioliitto antaa ja ottaa ja pitää sisälläään. Hyvä elää puolivallattomana leski äitinä lopun elämää, kyllä yhteiskunta huolehtii sitten kun omat jalat eivät kanna. Sehän on laki, lasten velvollisuus ei ole hoitaa ja huoltaa vanhempiaan vaan se on yhteiskunnan tehtävä.

En aliarvioi miehiä, he ovat todella elämää rikastuttavia, onhan heidän ajatusmallikin toista luokkaa kun meillä naisilla. Sanotaan miehet ajattelevat loogisesti ilman mitään kiemuroita ja tuovat ajatuksensa esille ilman kiemurointia. Kun taas naiset vatkaavat asiaoita edestakaisin, tekisinkö niin vai näin ja lopputuloksena on usein päättämättömyys. Mikä eteen kun päättää ei osaa?

"Lorena*"

"Mikä eteen kun päättää ei osaa? "
"kyllä yhteiskunta huolehtii"

Kysyit ja vastasit itsellesi hyvin.

H.

hunksz kirjoitti:

"Lorena*"

"Mikä eteen kun päättää ei osaa? "
"kyllä yhteiskunta huolehtii"

Kysyit ja vastasit itsellesi hyvin.

H.

"Huksz"
Olipa näsäviisas vastaus, ei haittaa. Laitoitpa harmaat aivosolusi liikkeelle, kiva että edes jotakin bonjasit. Viimeinen kappale on täynnä avoimia kysymyksiä. Lisää ohjeistavia mietelmiä, PLEASE!

SAD sinua tuntuu vaivaavan. Osta aurinkovalolamppu ja paistattele sen valossa puoli tuntia päivässä. Auttaa ulkokuoreenkin, mutta etenkin nostaa mielialaa.