Hei! Olen aika herkkä, joten itken helposti ja koulussa se nolottaa. Koulussa itken sen takia jos jään yksin liikkatunnilla. (Luokkani ei paras mahdollinen, eivät ota mukaan jos jää yksin) Joku ottaa aina minut ryhmäänsä, mutta pelkään sen johtuvan säälistä ja näytän heikolta. Minulla on ystäviä, mutta heillä on kuitenkin "parhaat ystävät" enkä yleensä kelpaa kun nekin ovat tarjolla.
Onko neuvoja miten saisin pidäteltyä itkua ja "surullista ilmettä". En tahtoisi näyttää itkupilliltä, koska loppujen lopuksi pidän hyvin puoliani. Tuntuu vain niin ikävältä että jää yksin.
Onko neuvoja miten saisin pidäteltyä itkua ja "surullista ilmettä". En tahtoisi näyttää itkupilliltä, koska loppujen lopuksi pidän hyvin puoliani. Tuntuu vain niin ikävältä että jää yksin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Et ole yksin :) Moni muukin on samassa jamassa!
Liian moni jää yksin.
Onko sinulla ihan neuvoja asiaa? Niitä tässä toivoisin :(
Etsi kavereita jostakin muualta kuin koulusta! Tiedän, se on vaikeaa mutta se kannattaa. Onks sulla harrastuksia? Jos ei oo niin koeta miettiä joku, missä voisit tavata ihmisiä? :) Tuo on kurjaa tuo, kun on jollekin ns. ''varakaveri'' että seura kelpaa vaan kun ei oo sitä parasta kaveria lähettyvillä...kokemusta on, ikävä kyllä.
En osaa kyl oikeen sanoo miten voisit pidätellä itkua, mutta koeta näyttää aina positiiviselta! Hymyile paljon (vaikka tuntuisikin pahalta) ja suhtaudu ihmisiin mahdollisimman ystävällisesti. Se on hyvä lähtökohta elämään yleensäkin. Hymyilevä ja positiivinen ihminen myös saa (ainakin toivottavasti) helpommin kavereita kuin alakuloinen.
Ymmärrän kyllä täysin että sinua itkettää!Itseänikin on kiusattu juuri samalla tavalla (olen tosin poika) ja just tuo yksin jättäminen tuntui kaikista pahimmalta. Voimia :) :)
Morjens!!!
Kandee oikeesti yrittää vaan paremmin mukaan messiin siihen porukkaan.
Heitä hyvää läppää ja oo rento! Älä ota mitään paineita!
Khyl hommat salee natsaa!!!
Olen myös entinen kiusattu (kiusattiin noin kuukausi sitten, kerroin opelle, lopetti).
Ryhmä joka ottaa minut mukaan on aina toiselta luokalta, eikä omalta
(2 luokkaa samas liikunnassa) ja on vähän vaikeaa suhtautua positiivisesti ja ystävällisesti kun koko muu koulu on niin epäystävällisiä, koulu on aika perseestä.
On yks kaveri pienryhmästä mutta se tekee niin vähän tunnilla että se yleensä lähetetään pois.Se on kunnon kaveri, mutta se ei ole melkein koskaan koko tuntia. Yritän pyytää siltä että olisi koko tunnin, mutta en onnistu. Mitä teen? Ystäväni on loppujen lopuksi hyvin samankaltainen kuin minä.
Voithän sä olla sen kanssa vapaa-ajalla? Vai voitko?
Juuh...nuoret osaa olla tyhmiä. Se on vaan ikävä fakta. Muista ettet joudu viettämään loppuelämääsi siellä.
:)
Olet oikeassa, pitää kai vain ajatella positiivisesti
Kyllä, aina kannataa ajatella :)
Miten sinua kiusattiin silloin kun kiusattiin? Ja eihän tosiaan kiusata enää?
Minulla on paljon ystäviä koulun ulkopuolella, ongelmani liittyy ainoastaan kouluun.
Ja voin olla sen kunnon kaverini kanssa koulun ulkopuolellakin.
Kiusaaminen alkoi kun siirryin syksyllä seiskalle ja ystäväni hylkäsi minut ja alkoi puhumaan minusta pahaa selkäni takana. Se oli hirveää vaikka vain pari kuukautta. Kiusaajani tuli aina viereeni että kuulisin mitä he sanoivat, siirryin kauemmas mutta he seurasivat mukana. Alussa en saanut ystäviä sen takia, mutta sain muutaman ketkä eivät kuunnelleet häntä.Seurani kelpaa kuitenkin heille vaikka olisi parhaat ystävät lähellä, ryhmässä olikin sitten eri juttu...
Alkaa kuitenkin menemään parempaan päin. Luokkalaiseni ovat ottaneet minut ryhmiisä tai sanoneet jotain tämän tapaista: ei me voida tehdä niin koska Essi jää muuten yksin (minä, nimi muutettu). Se tuntuu hyvältä :)). Täytyy katsoa meneekö hyvin myöhemmin PS en ole myöskään itkenyt
Ja minua ei siis enää kiusata, kerroin opettajalle niin se loppui :)
Ihanaa :3 eli tilanne parempi ja suunpielet matkalla korviin? Ihanaa lukee näitä tarinoita joissa joku on päässy pois siitä kiusaamisesta :) tsemppiä jatkoon ja hyvää yötä :D pitäis kyllä olla jo nukkumassa... Mut ei nyt voi mitään, puol kympin aamu :D
Huomenna minulla on liikuntaa ja me aloitetaan tanssi harjoitukset. Minua pelottaa miten siinä käy, en kyllä olisi oikeastaan kiinnostunut poikien huomiosta mutta en tahtoisi olla viimeinen joten pelkään taas että alan itkemään koska jäisin viimeiseksi. Kauhuni on myös että entinen kiusaajani aloitaisikiusaamisen siitä, mitä teen? Apua! :(
Elämäni menee parempaan päin, enimmäkseen kaikki nauroivat liikunnassa ja ystäväni ovat entistä enemmän kanssani. En ilmeisesti tarvitse enää apua. Kiitos kaikille neuvoista :)))
"Säälittävin pelko on herkkätunteisuuden pelko." Jos itkettää, pitää itkeä, se on merkki, että tuntee ja ymmärtää. Ja silloin kun naurattaa, pitää nauraa ja naurun aiheita kannattaa etsiä ja opetella katselemaan positiivisella mielellä ympärilleen.
Minulla enemmän toisinpäin, eli en oikein näytä tunteitani, ja voin sanoa sen ärsyttävän minua... Enkä sanoisi toisten itkun ärsyttävän minua, pikemmin menen vain että mitä mitä pitää tehdä XP
Yksi kavereistani itkee helposti, ja meidän luokallamme on kiusaajiakin, mutta ilmeisesti he tyytyvät puhumaan vain selän takana... Toista kaveriani ovat samat kiusaajat kiusanneet, mutta puutuin asiaan, ja se onneksi loppui. Hyvä että sinullakin menee nyt ainakin paremmin. :)
:)