Koulukiusaus jätti muhun syvät haavat.. Se alkoi jo ensimmäisellä luokalla ala-asteella sillä tavalla et mulle sanottiin suoraan ettei mua kaivattu niiden seuraan..Seitsemän vuotiaana se ei kuulosta kovin hyvälle. Ja sitä jatkui yhdeksännelle luokalle asti.
Yläaste oli mun elämää helvetissä.Kaverit puukotti selkään, keskellä kaupunkia mulle huudeltiin huoraa ja lehmää perään. Mä olin muiden mielestä ruma,lihava, huora, lehmä, lutka yms. Siinä itsetunto meni aivan pohjalukemiin, vielä syvemmällekkin.Nyt kun siitä on jo pari vuotta, mä en vieläkään pysty pitämään itsestäni. Ne mun kiusaajat sai mut vihaamaan itteeni ja se tuntuu tosi pahalle!!!Mä olin aina syypää kaikkiin asioihin, esim. jos jotkin erosivat niin syy tuli heti mun niskoille vaan sen takia jos se jätkä sattu olemaan mun kaa samalla luokalla... Hauskaa, eikö...?
Mä vaan toivon et jonakin päivänä mä pystyisin katsomaan peiliin ja huomaamaan et hei, mähän oon ihan kivan näkönen ja muutenkin aika jees tyyppi!
ja haluisin eroon niistä menneisyyden haamuista, koska en uskalla mennä enää entiselle kotikaupunkiini pelkäämättä sitä että törmäisin kiusaajiini...
Tämä oli mun tarina, aika tavallinen koulukiusaamis tarina, mut sattuu ja syvältä..edelleenkin...
Yläaste oli mun elämää helvetissä.Kaverit puukotti selkään, keskellä kaupunkia mulle huudeltiin huoraa ja lehmää perään. Mä olin muiden mielestä ruma,lihava, huora, lehmä, lutka yms. Siinä itsetunto meni aivan pohjalukemiin, vielä syvemmällekkin.Nyt kun siitä on jo pari vuotta, mä en vieläkään pysty pitämään itsestäni. Ne mun kiusaajat sai mut vihaamaan itteeni ja se tuntuu tosi pahalle!!!Mä olin aina syypää kaikkiin asioihin, esim. jos jotkin erosivat niin syy tuli heti mun niskoille vaan sen takia jos se jätkä sattu olemaan mun kaa samalla luokalla... Hauskaa, eikö...?
Mä vaan toivon et jonakin päivänä mä pystyisin katsomaan peiliin ja huomaamaan et hei, mähän oon ihan kivan näkönen ja muutenkin aika jees tyyppi!
ja haluisin eroon niistä menneisyyden haamuista, koska en uskalla mennä enää entiselle kotikaupunkiini pelkäämättä sitä että törmäisin kiusaajiini...
Tämä oli mun tarina, aika tavallinen koulukiusaamis tarina, mut sattuu ja syvältä..edelleenkin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muakin on kiusattu varsinki ala-asteella ja hieman vielä ylä-asteenkin alussa. Tällä hetkellä oon lukiossa, jossa mua ei varsinaisesti kiusata mutta mut jätetään kaikessa ulkopuolelle.=/ Onneks mulla on kumminkin koulussa yks tosi hyvä kaveri, ystävä. Meillä on sellaset ihan omanlaiset jututki joita muut ei ees varmasti ymmärrä. Ilman mun ystävän tukee mä oisin varmaan jo lopettanu lukion.. Mäkin muistan silti ne haavat mitä mulle ovat eräät ihmiset aiheuttaneet...ja ne eivät katoa, muuta toisaalta ne voivat vahvistaakin, että on päässyt nekin ajat kunnialla läpi ja kestänyt.. Heh kauhee nyyhky tarina=)
Yritä nyt unohtaa kaikki tuollainen paskapuhe.
Ajattele että ne kiusaajat saavat painua vittuun ja että niille käy huonommin kuin sinulle... Etkö koskaan kertonut kenelekään kiusaamisesta??
...koska mäki oon selvinny ja päässy kaikkien sisäisten haavojen yläpuolelle. Sielunvihollinen sanoo aina sulle just jotain: Sä oot tommonen paskaläjä, lehmä, susta ole mihinkään! Mutta pysähdy hetkeks ja perehdy siihen mitä sinun rakastava Jumalasi sinusta ajattelee:
http://fathersloveletter.com/fllpreviewfinnish.htm
särkynyt elämä, tiedätkö: sun kirjoitus toi mun mieleen mun omat peruskouluvuodet. Ihan luonnollista, että sulla on traumoja! Niin monilla muillakin on jonkin aikaa kiusaamisen jälkeen. Tiedän, ettei sun ole helppo pitää itsestäsi, muttei sulla ole mitään hävettävää.
Ethän sinä tehnyt väärin vaan sun kiusaajat. Usko tai älä, kiusaaminen on voinut jopa kasvattaa sua
ihmisenä. Suhtaudut luultavasti myötätuntoisemmin
muiden vaikeuksiin, koska sullakin on ollut vaikeaa.
Sama peli täällä. Kiva aina ajatella, että itse on ihan takapuolesta. Ei kovinkaan kivaa. Oon poika, joten ei tyttöjäkään ole yhtään, kun kaikki kiusaajat olivat kimpussani yläasteella. Onneksi koitti lukio ja paremmat ajat =)