Onko ystävyys loppunut jostain syystä aikuisella iällä? Mikä siihen oli syynä?
Minulla on käynyt niin että ystävä oli muiden kanssa naisporukassa samaa mieltä ja siis eri mieltä kuin minä.
Kokoontummisen jälkeen hän, että: Olin kyllä samaan mieltä kuin sinä mutta en vain sanonut sitä. Hän oli ääneen eri mieltä Ei siis puolustanut minua vaan yritti polkea.
Minulla on käynyt niin että ystävä oli muiden kanssa naisporukassa samaa mieltä ja siis eri mieltä kuin minä.
Kokoontummisen jälkeen hän, että: Olin kyllä samaan mieltä kuin sinä mutta en vain sanonut sitä. Hän oli ääneen eri mieltä Ei siis puolustanut minua vaan yritti polkea.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Raukkamaisia ja pelkureita on kaiken ikäisisissä.
ei ole loppunu yritimme kyllä kerran lämmitellä uudelleen ystävyyttä lapseni kummitädin kanssa mutta siinä kävi samalla lailla kun aikaisemminkin kahden tapaamisen jälkeen kun soitin hänelle mitä kuuluu niin sain haukkumisryöpyn korvaani kuuntelin sitä sit tovin ja laitoin rauhallisesti puhelimen kiinni syytä en taaskaan tiedä muuta kun sellaisen tekastun hakemalla haetun syyn mutta olen myös kuullu että hänellä on ongelmia mielenterveytensä kanssa.
Lasten kummitädit ja -sedät. En edes muista ketä he ovat ja kummanko lapsen? . Ei ole pitäneet yhteyttä kummilapsiinsa, eikä kummilapsien vanhempiinkaan, enkä minä heihin. Exästä en tiedä, tuskin häneltäkään kukaan kyselee mitä kummilapsille kuuluu.
Juu yksi ainoa kummi on pitänyt yhteyttä kummilapseensa , mutta hän onkin lähisukulainen.
Ja itsekin lähetän omalle kummitädille silloin tällöin kirjeen tai kortin maapostin kautta.
On joo, viikko sitten riitaannuimme koiranomistajaystävättäreni kanssa jonka kanssa olemme olleet kuin siskoksia 35 vuoden ajan.
Syy: hänen mielestään olen mollannut hänen koiriaan facebookissa. Hän laittaa paljon kuvia kuolleista ja elävistä koiristaan ja rakentaa niille alttareita ja pyhäinpäivänä hän kävi sytytämässä koirilleen kynttilöitä oikein kirkossa.
Tällä hetkellä hänellä on kaksi irlanninsetteriä. Hän laittoi kuvan siitä vanhemmasta facebookiin ja kysyi "Gissa vem?" Mä vastasin "Jeesus?" Hän loukkaantui verisesti ja sanoi että olen molannut hänen koiriaan, eikä hyväksynyt selitystäni että se oli vain leikkiä, ja se ei liittynyt koiraan, vaan hänen koirienpalvontaansa.
Noniin. Joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy.
jos hällä oli vaan huono päivä toiset tuo sen niin kipakasti esille muistan kanssa kun muutamasta sanasta siskon tyttären tytär hyppäs mun silmille facetuupissa tietysti lähetti mulle yksityisviestin asia siinä sit kumminkin sovittiin jotenkuten mutta huomasin että häntä jäi vaivaamaan etten kerro kellekkään nähtiin sitten hänen sisarensa häissä ja kävin hänelle kuiskaamassa korvaan ette asia selvä en oo hiiskunu sanaakaan kellekkään en edes omalle perheelleni ja asia sovittu huomasin helpotuksen se on niin helppo sättäillä ja päästellä suustaan sammakoita.
Facebookissa vallitsee sellainen kulttuuri että kommentit voivat olla hyvinkin leikkisiä tai siis huumori kuivaa ja ehkä hieman sarkastistakin. Mykkäkoulua on nyt jatkunut yli viikon enkä usko että tämä on lopullista. Joskus on vain ihan pakko ottaa välimatkaa että saa samalla etäisyyttä itseensäkin. Jos se todella on noin pienestä kiinni...no, aika näyttää.
Poistiko kaveri profiilinsa!?
Ei. Hän kehoitti minua poistamaan hänet jos hänen koirajuttunsa ei kiinnosta. Mä vastasin vain että pidän mielelläni edelleenkin profiilisi ja voin olla laittamasta kommenttia sun koirakuviisi.
Vähiin käy ystävyyssuhteet, jos jokaisesta nokkalinkusta unohtaa ehkä pitkänkin ystävyyden. Ystäviäni on jo ehtinyt lentää yläkertaan, joten ei kannata tuhlata jäljellä olevia. Niin pitäviä suhteita tuskin minä ainakaan ehdin uusia luomaan.
Tietenkin, jos on vain jatkuvaa vastenmielisyyttä, miksipä sitä jatkamaan.
Ei aina pidä paikkaansa, 'kun vieraat vähenee, pidot paranee'.
Kummasta suutuit enemmän, siitä, että joukossa hän oli eri mieltä, vai siitä, että sen kertoi myöhemmin?
.
Muuttuvathan nuo ystävyyssuhteet. Jotkut hiipuvat ja uusia tulee tilalle.
Eihän ihmisen elämä muuttumatonta ole.
Olen pitkään suunnitellut että pitäisi mennä yllättämään ja katsomaan tyttären kummitätiä, joka ei pidä enää mitään yhteyttä. Enkä minä edes tarkkaan tiedä missä asuu mutta ehkä löytäisin. Joka kevät ja syksy asiaa tuumailen, mutta en haluaisi lähteä yksin, toinen "tyttökaveri" olisi kiva olla mukana.
Olen huomannut että vuosikymmenten saatossa ystäväpiiri vaihtuu, siis ne ihmiset joihin pitää enemmän yhteyttä. Varmaan siksi että me muututaan itsekin. Ei haitanne vaikka välillä kävisi kurkkaamassa mitä kenellekin nyt kuuluu.
Vihoissa en ole kenenkään kanssa. Tuo aloittajan tarina oli aika kummallinen; kyllä kaverille pitää olla lojaali. Minä en ainakaan luottaisi ihmiseen, joka puhuu yhdelle yhtä ja toiselle toista eli yrittää olla kaikille "mielinkielin".
Olen lopettanut ei läheis suomalaiset tuttavuudet, tosin lomalla Suomessa tapasin paljon hyviä ihmisiä.
Joskus ystäviä voi jäädä matkan varrelle ja yhteydenpito voi jäädä postikorttien lähettämiseen. Tietty ystävyyden tunne säilyy mielestäni kuitenkin ja uudelleen tavattaessa voidaan jatkaa samalla linjalla edelleen. FB on myös tuonut monia vanhoja ystäviä ja kavereita uudelleen lähipiiriin. Kanavat on auki ja tiedot ajan tasalla, joten on helppo ottaa yhteyttä ja järjestää tapaamisiakin.
Vain kaksi ihmistä olen halunnut aktiivisesti hylätä omasta ystäväpiiristä. Koen asian menetyksenä molemmin puolin. Jälkikäteen totesin, että tulen edelleenkin mieluummin petetyksi kuin epäluuloiseksi ihmisiä kohtaan.
Mietin aloituksen sanamuotoa. Syvällistä ja tärkeää, oikeaa elämää. Ajattelin, jotain mielenkiintoista luvassa.
Petyin, kysymyksessä on tuiki tavanomaiset " tyttöjen" kinastelut jonninjoutavasta. Mikä siinä riitelyssä on syvällistä ja tärkeeä, oikeaa elämää?
Minä otaksuin että otsikko oli "kieli poskessa" huumoria.
Mitä tarkoittaa kieli poskessa huumori?
Ei niin tosissaan. (Tongue-in-cheek). Ei tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Sukua deadpan-huumorille missä sanotaan jotain syvästi hauskaa vakavalla naamalla.
http://urbaanisanakirja.com/word/kieli-poskessa/
Ennen vanhaan kun tehtiin jotain tärkeää, kieli oli keskellä suuta.
Mietin mielessäni, onko kieli poskessa, jottei se näkyisi ulkona suusta?? :))
Olen (mielestäni) hyvinkin pitkäjänteinen ystävyyssuhteissani ja olen arvostanut ystäviäni ehkä enemmän kuin sukulaisiani periaatteen "ystävät ovat itse valitsemiani" mukaan. Iän karttuessa ystäväni ovat vähentyneet (ja todellakin, pidotko parantuneet?) ja nuoruuden ystävistäni Suomessa ei ole kuin yksi ainoa jäljellä. Alussa etsikselin heitä käsiini joka Suomen-vierailulla, mutta totesin pian että mitään yhteistä ei tahtonut enää löytyä ja nähtävästi he ajattelivat samoin koska yhteydenottoja ei ole ollut. Nykyisin ystäväpiirini on suppea ja koostuu lähinnä ihmisistä (etupäässä naisista) joilla on samantyyppisiä elämänkokemuksia kuin minulla.
Suhteet sukuni naisiin ovat sen sijaan vahvistuneet: siskoni ovat minulle nyt läheisempiä kuin koskaan, joku serkku samoin ja luonnollisestikin tuttavapiiri karttunut kun avomieheni sukulaiset ovat nyt mukana kuvassa.
E-Amerikassa minulla on edelleen hyviä ystäviä; jotkut ovat vierailleet luonani Ruotsissa ja noin tusina on Facebookissani ja pitää yhteyttä.
En ole aktiivisesti "kadottanut" ketään ystävistäni, mutta vieraantumista ja välimatkaa on toki kehittynyt. Ystävyys on minulle arvokas asia ja yritän vaalia ystävyyssuhteitani. Tämän koiraihmisen kanssa olemme olleet parikin kertaa puhumislakossa; aivan pikkujutuista, mutta en usko ystävyyden olevan lopussa, vain tauolla.
Sellaisista ystävistäni, joihin voin luottaa kaikissa asioissa, ei ole hengissä ketään.
Heistäkin aikanaan paras, hiljalleen vieraantui. Ko. kaverin kanssa menimme sveduihin 1964 ja hän jäi sinne. Hän epäonnistui avioliitossaan ja muutenkin vaikutti elämäänsä pettyneeltä.
Toisessa, hyvässä ystävässäni ilmeni vanhemmiten outoja piirtetä. Mm. nyrkillä vaimonsa päähän hakkaamista.
Viimeinen, hengissä oleva, on aina hieman "varuillaan". Luotan kyllä mutta jotain on aina ollut välissä.
Todelliset, aidot, rehevät kaverini kuolivat yksi toisensa perästä jo vuosia sitten.
"Kavereita" on mutta ei ystäviä sanan vaativimmassa merkityksessä.
Todellinen ystävyys ei koskaan katoa. Vuosiakin unholassa ollut ystävyys saattaa alkaa uudestaan jostakin sattumasta. Erittäin harvoissa tapauksissa on ollut riitely syynä. Riitaisaa ystävää en kyllä kaipaakaan.
Tänäänkin olen saanut pari uutta ennestään tuntematonta ystävää ihan vaan alkamalla juttelemaan heidän kanssaan.
Jos huomaa ns ystävässä jotakin kieroutta on paras selvittää se asia, viis siitä puhutaanko sen jälkeen enää toisilleen.
Joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy on vanha sanonta. Nokikiinsa jostakin mitättömästä asiasta ottava saisi katsoa peiliin.
Ystävät tulevat ja menevät. Joka ei halua ystävä olla niin ei häntä voi siihen pakottaakaan. Olkoon omissa oloissaan.
Tai jos haluaa pitää yhteyttä etsiköön.