Taas on tullut aika purkaa käsikirjoituksia, ja kustannustoimittaja aukaisee ensimmäisen liitetiedoston.
Juttu alkaa hyvin, mutta sitten! Töks, toks ja toks Ei juttu kulje. Toimittaja katsoo vielä edempää, mutta samanlaista se on.
Hän ottaa paperin, jossa lukee: Käsikirjoituksesi ei sovi kustannusohjelmaamme. Tarkempaa arvostelua saat esim. nuorten voiman... jne., laittaa sen kirjekuoreen ja kirjoittaa päälle osoitteen.
Niin se jatkuu. Useita käsikirjoituksia on käyty lävitse. Hylkykirjepino laatikossa kasvaa. Juuri ennen kahvipaussia kuitenkin tulee käsikirjoitus, jossa kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Sen on lähettänyt joku Mujunen Tampereelta. Kustannustoimittaja lukee mielenkiinnolla, hakee kahvia ja jatkaa lukemista. Hän tajuaa, että siinä on mestarillinen tarina ja siirtää sen suoraan kustannuspäällikön sähköpostiin kommentin kera.
Sitten taas niitä heti hylättäviä, muistelmia ja sellaista. Hän unohtuu lukemaan hetkeksi erään yliopistossa kirjallisuutta opiskelleen nuoren naisen tekstiä ja ihmettelee, miten joku voi kirjoittaa niin kuivasti. Hylkyyn meni sekin!
Mutta taas tulee yllätys!
Porari Reisijärveltä on lähettänyt novellikokoelman. Se menisi hylkyyn suoralta kädeltä, mutta juuri on ilmoitettu, että yksi novellikokoelmakin julkaistaan.
Porari on taitava kirjoittaja, ja hänenkin käsikirjoituksensa menee kustannuspäällikön syyniin.
Sitten taas hylättäviä ja muutamia tarkempaan harkintaan otettavia.
Työ on oikeastaan aika mukavaa, jos ei tarvitsisi kirjoitella osoitteita hylkykirjeisiin. Käsi siinä väsyy.
Mutta sitten! Kustannustoimittaja eivoi uskoa sitä todeksi. Jo kolmas hyvä käsikirjoitut samalle päivälle!
Se on dekkari, ja todella hyvä. Päivä päättyessä se on luettu ja laitettu kustannuspäällikölle.
Kustannuspäällikkö silmäilee valittuja käsikirjoituksia.
Mujusen käsikirjoitus tekee vaikutuksen, mutta ylemmällä taholla on tehty päätös olla julkaisematta sen genreen kirjoja. Myös dekkarikäsikirjoitus on loistava, mutta samantapainen kuin kustantamon omalla paljon mainostetullä huippudekkaristilla, tosin paljon parempi.
Kumpaakaan ei voi siis julkaista, joten kustannuspäällikkö laittaa laput kirjekuoriin: pahoittelemme syvästi, mutta käsikirjoituksenne ei sovi kustantamomme tämänhetkiseen linjaan..
Reisijärveläisen porarin novellikokoelma roikkuu kustantamossa vuoden loppuun. Julkaistavaksi novellikokoelmaksi valitaan kuitenkin erään nuoren kirjallisuutta opiskelevan naisen. Kustannuspäällikkö ei uskalla ottaa riskiä. Tappiota ne novellit kuitenkin tuottavat, ja työpaikka on löyhässä.
Juttu alkaa hyvin, mutta sitten! Töks, toks ja toks Ei juttu kulje. Toimittaja katsoo vielä edempää, mutta samanlaista se on.
Hän ottaa paperin, jossa lukee: Käsikirjoituksesi ei sovi kustannusohjelmaamme. Tarkempaa arvostelua saat esim. nuorten voiman... jne., laittaa sen kirjekuoreen ja kirjoittaa päälle osoitteen.
Niin se jatkuu. Useita käsikirjoituksia on käyty lävitse. Hylkykirjepino laatikossa kasvaa. Juuri ennen kahvipaussia kuitenkin tulee käsikirjoitus, jossa kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Sen on lähettänyt joku Mujunen Tampereelta. Kustannustoimittaja lukee mielenkiinnolla, hakee kahvia ja jatkaa lukemista. Hän tajuaa, että siinä on mestarillinen tarina ja siirtää sen suoraan kustannuspäällikön sähköpostiin kommentin kera.
Sitten taas niitä heti hylättäviä, muistelmia ja sellaista. Hän unohtuu lukemaan hetkeksi erään yliopistossa kirjallisuutta opiskelleen nuoren naisen tekstiä ja ihmettelee, miten joku voi kirjoittaa niin kuivasti. Hylkyyn meni sekin!
Mutta taas tulee yllätys!
Porari Reisijärveltä on lähettänyt novellikokoelman. Se menisi hylkyyn suoralta kädeltä, mutta juuri on ilmoitettu, että yksi novellikokoelmakin julkaistaan.
Porari on taitava kirjoittaja, ja hänenkin käsikirjoituksensa menee kustannuspäällikön syyniin.
Sitten taas hylättäviä ja muutamia tarkempaan harkintaan otettavia.
Työ on oikeastaan aika mukavaa, jos ei tarvitsisi kirjoitella osoitteita hylkykirjeisiin. Käsi siinä väsyy.
Mutta sitten! Kustannustoimittaja eivoi uskoa sitä todeksi. Jo kolmas hyvä käsikirjoitut samalle päivälle!
Se on dekkari, ja todella hyvä. Päivä päättyessä se on luettu ja laitettu kustannuspäällikölle.
Kustannuspäällikkö silmäilee valittuja käsikirjoituksia.
Mujusen käsikirjoitus tekee vaikutuksen, mutta ylemmällä taholla on tehty päätös olla julkaisematta sen genreen kirjoja. Myös dekkarikäsikirjoitus on loistava, mutta samantapainen kuin kustantamon omalla paljon mainostetullä huippudekkaristilla, tosin paljon parempi.
Kumpaakaan ei voi siis julkaista, joten kustannuspäällikkö laittaa laput kirjekuoriin: pahoittelemme syvästi, mutta käsikirjoituksenne ei sovi kustantamomme tämänhetkiseen linjaan..
Reisijärveläisen porarin novellikokoelma roikkuu kustantamossa vuoden loppuun. Julkaistavaksi novellikokoelmaksi valitaan kuitenkin erään nuoren kirjallisuutta opiskelevan naisen. Kustannuspäällikkö ei uskalla ottaa riskiä. Tappiota ne novellit kuitenkin tuottavat, ja työpaikka on löyhässä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
......... aijaa,
millanenhan olis
kunnottoman kustannustoimittajan päivä,
hmmmm.................................................
Hienoa tekstiä 9´1! Hymyilytti (taputtaa) :)
Kirjoita tästä novelli, pakina tai vaikka romaanikäskirjoitus! Ainekset sellaiseen roikkuvat ilmassa. Ehkä vaikka seuraavasti: Kustantamon työntekijät ovat persoonallisia, heillä on kaikilla omat oikkunsa ja ongelmansa - osa naureskelee saapuneille käsikirjoitukselle, osa on vakavampia ja suhtautuvat työhönsä kriittisesti. Yksi yrittää itsekin salassa ja salanimellä kirjoittaa vuosisadan romaania ja pelkää kuollakseen saavansa hylyn ja työkavereiden naurut. Todellinen lahjakkuus on kuitenkin kustantamon talonmies, jonka pöytälaatikossa lojuu kymmenittäin upeita käsikirjoituksia odottamassa löytämistä. Kustannuspäällikkö (mies) on naissankari ja piilojuoppo tms... Kirjassa seurataan, kuinka kustantamo murskaa joidenkin unelmia, nostaa omia tallikirjoittajiaan jalustalle ja aina silloin tällöin suo mahdollisuuden myös jollekin kirjailijanalulle (joka on tietenkin koulutettu, nuori toimittajanainen :)
Ideaa saa vapaasti ryöstökalastaa :)
Juu. Tällä palstallahan on suorastaan hauskaa, kun maestrot antaa tekstinäytteitään.
Niin, menestyksessä on aina kyse myös hyvästä tuurista ja onnesta. Myös kässäreiden suhteen. Sadepäivänä ei napaa, tai sitten ei aurinkoisena. Tai sitten joku on juuri saanut vielä paremman kässärin tehtyä.
Ja aloitus on aika lapsellinen, loistava kässäri julkaistaan toki kilpailevassa kustantamossa. Koska se on loistava.
Jokainen meistä voi perustaa kustantamon, joka julkaisee loistokirjallisuutta, vaikka isolla riskillä. Koska mehän rakastamme taidetta, viis siitä, että kukaan ei sitä osta. Lukekaa tämä sarkasmina.
Aloittajan kustannustoimittaja on todellinen taruolento, hänellä on koko päivä aikaa lukea esikoiskässäreitä. Oikea k-toimittaja ei sellaiseen kykene.
Jokainen voi lisäksi laittaa saatekirjeeseensä: Olen kirjallisuutta opiskeleva nuori ja nätti nainen. Jos kuvittelee sellaisen edesauttavan kässärin lukuvauhtia. Tuskin kukaan kirjoittaa saatteeseen olevansa porari tai sorvari Reisvarresta. Ja ei sillä ole mitää väliäkään.
En tiedä olenko liian positiivinen, mutta se että oma kässäri olisi saanut positiivista huomiota kustantamossa ja melkein tullut julkaistuksi ei ole paha. Jos yksi kustantamo on siinä jotain potentiaali nähnyt niin miksei sitten toinenkin? Olisi ainakin mahdollisuus saada se julkaistua.
Itse ei ehkä saisi välttämättä tietää että kässäristä oltiin kiinnostuneita kustantamossa, mutta jos tämmöistä oikeasti tapahtuu kustantamoissa niin tämä vain osoittaa sen että mahdollisimman monelle pitäisi aina kässäriään tarjota.
miten se positiivinen huomio näkyy itse käsikirjoittajalle?
Ei ainakaan kunnon ktoimittaja mitään sellaista lisäillyt kirjekuoriin...
Hyvä ja julkaisukelpoinen saa kirjeen esim. Pahoittelemme syvästi mutta ei sovi tämänhetkiseen kustannusohjelmaan...
Kun se nyt vaan on niin, että k-toimittajan aika ei riitä syvääluotaavaan hylsykirjeeseen. Tai toisaalta, jokaiselle voidaan lähettää vakiohylsy tyyliin: Olemme hyvin kiinnostuneita kässäristäsi ja se on kovin ansiokas. Se ei silti juuri nyt sovi ohjelmaamme.
Eli tulos on ihan sama. Hylsy mikä hylsy.
Ja jos jollain (hyvin monella) ei ole mitään edellytyksiä ikinä kirjoittaa kelvollista kässäriä, miksi näitä taateleita pitäisi paapoa. Siksi vakihylsy on neutraali.
Me jokainen voimme sitten tahollamme leikkiä, että juuri oma kässäri on tosi kiinnostava.
"Kustannuspäällikkö ei uskalla ottaa riskiä. Tappiota ne novellit kuitenkin tuottavat, ja työpaikka on löyhässä. "
Niin, olisi kiva ajatella, että jokainen tosi taiteellisesti korkeatasoinen ja erittäinkin korkeakirjallisuutta edustava kässäri julkaistaan. Tosin eihän niitä juuri kukaan osta, kirjastoon menevät ja joutuvat kyllä yliopiston lukulistalle.
Kustantamot julkaisevat kyllä niitä taloutensa puitteissa, mutta yhden laadukkaan ja vähän myyvän ohella pitää sitten julkaista useampi hyvin myyvä (ei ehkä niin laadukas) kirja. Jonka ehkä on tehnyt joku julkkis.