Lapseni pärjää erinomaisesti koulussa, toisluokkalainen neiti. Mutta itseäni ärsyttää tavattomasti muutama seikka tuossa erinomaisessa verorahoilla kustannetussa laitoksessa.
Ensinnäkin, nopeaoppinen lapseni ohitetaan luokassa, joskus niin ettei opettajalla ole sanaakaan sanottavana pariin kolmeen päivään.
Koulutehtävien tarkistamisen opettaja on siirtänyt lapseni kohdalla täysin vastuulleni. Luokassa kun on kuulemma oppilaita jotka tarvitsevat enemmän huomiota.
Tästä seuraa se että kun käsitellään uusia asioita joita tyttäreni ei ymmärrä, tyttö tulee koulupäivän jälkeen kotiin levittää kirjat pöydälle ja opiskelemme asiat yhdessä.
Kysyessäni jotain kouluun liittyvää vastaus on aina pikainen "Teidän tytöllä menee niin hyvin...." Vaikka jokaisessa opettajalta tulevassa viestissä kehoitetaan avoimiin väleihin, nuo "välit" ainakin tässä tapauksessa pusyvät etäisinä ohijuostuina kohtauksina.
Lapsen suusta kuultuna tieto ei aina ole yhdenpitävää tapahtumien kanssa ja juuri tuosta syystä haluaisin keskustella suoraan opettajan kanssa, en viikottain mutta edes kerran pari lukukaudessa.
Kaverit ovat kivoja mutta en näe syytä laittaa lasta kolmesta viiteen tunniksi kouluun pelkkien välituntien vuoksi. Ja koska jo aika suurelta osin opetan lastani keittiönpöydän ääressä, olen harkinnut ottaa lapseni kokeeksi kokonaan kotikouluun aluksi puoleksi vuodeksi ehkä kauemmaksi aikaa.
Hassua kyllä minulla on mielikuva siitä että itse saisin oppimisen maistumaan lapselle paremmin. Tuosta opinjanosta kun on hyötyä myöhemmässä elämässä enemmän kuin siitä että istui naapurin tytön vieressä pulpetissa yhdeksänvuotta.
Ja koska lapseni ystävät ovat usean vuoden ikähaitarissa en usko suhteiden katkeavan pelkästään kotikouluun. Ja siitä hylkisivätkö kaverit lastani tämän helpon koulun takia en oikein jaksa uskoa. Näihin saakka kaverit ovat aina pitäneet lapsiamme onnellisina, vain siitä syystä että olen boheemi taiteilija ja minulla on aina aikaa lapsille. Ennemminkin uskoisin lasten tulevan mukaan "kouluumme" aina kun ehtivät.
Koululaitokseen pitäisin tietysti ovet avoinna, jos lapset myöhemmin tahtoisivat palata oikeaan kouluun.
Olenko ihan hakoteillä, onko jokaisen suomalaisen lapsen käytävä tuo tasapäistämislaitos jotta ovat kunnon kansalaisia?
Omat koulumuistoni varmasti osaltaan vaikuttavat näihin ajatuksiin, mutta korostaisin vielä etten ole opettajien kanssa napit vastakkain, epäilen ainoastaan ettei ainoa totuus piile peruskoulussa.
Ensinnäkin, nopeaoppinen lapseni ohitetaan luokassa, joskus niin ettei opettajalla ole sanaakaan sanottavana pariin kolmeen päivään.
Koulutehtävien tarkistamisen opettaja on siirtänyt lapseni kohdalla täysin vastuulleni. Luokassa kun on kuulemma oppilaita jotka tarvitsevat enemmän huomiota.
Tästä seuraa se että kun käsitellään uusia asioita joita tyttäreni ei ymmärrä, tyttö tulee koulupäivän jälkeen kotiin levittää kirjat pöydälle ja opiskelemme asiat yhdessä.
Kysyessäni jotain kouluun liittyvää vastaus on aina pikainen "Teidän tytöllä menee niin hyvin...." Vaikka jokaisessa opettajalta tulevassa viestissä kehoitetaan avoimiin väleihin, nuo "välit" ainakin tässä tapauksessa pusyvät etäisinä ohijuostuina kohtauksina.
Lapsen suusta kuultuna tieto ei aina ole yhdenpitävää tapahtumien kanssa ja juuri tuosta syystä haluaisin keskustella suoraan opettajan kanssa, en viikottain mutta edes kerran pari lukukaudessa.
Kaverit ovat kivoja mutta en näe syytä laittaa lasta kolmesta viiteen tunniksi kouluun pelkkien välituntien vuoksi. Ja koska jo aika suurelta osin opetan lastani keittiönpöydän ääressä, olen harkinnut ottaa lapseni kokeeksi kokonaan kotikouluun aluksi puoleksi vuodeksi ehkä kauemmaksi aikaa.
Hassua kyllä minulla on mielikuva siitä että itse saisin oppimisen maistumaan lapselle paremmin. Tuosta opinjanosta kun on hyötyä myöhemmässä elämässä enemmän kuin siitä että istui naapurin tytön vieressä pulpetissa yhdeksänvuotta.
Ja koska lapseni ystävät ovat usean vuoden ikähaitarissa en usko suhteiden katkeavan pelkästään kotikouluun. Ja siitä hylkisivätkö kaverit lastani tämän helpon koulun takia en oikein jaksa uskoa. Näihin saakka kaverit ovat aina pitäneet lapsiamme onnellisina, vain siitä syystä että olen boheemi taiteilija ja minulla on aina aikaa lapsille. Ennemminkin uskoisin lasten tulevan mukaan "kouluumme" aina kun ehtivät.
Koululaitokseen pitäisin tietysti ovet avoinna, jos lapset myöhemmin tahtoisivat palata oikeaan kouluun.
Olenko ihan hakoteillä, onko jokaisen suomalaisen lapsen käytävä tuo tasapäistämislaitos jotta ovat kunnon kansalaisia?
Omat koulumuistoni varmasti osaltaan vaikuttavat näihin ajatuksiin, mutta korostaisin vielä etten ole opettajien kanssa napit vastakkain, epäilen ainoastaan ettei ainoa totuus piile peruskoulussa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Itsekin olen miettinyt etta haluaisin kotikouluttaa lapseni jos heita saan tulevaisuudessa. Asun talla hetkella USAssa, ja taalla kotikoulutus on melko yleista. Tunnen monta perhetta jotka kotikouluttavat lapsiansa, seka tunnen teineja/nuoria joita kotikoulutetaan. Syita on monia miksi olisi hyva kotikouluttaa (ainakin tassa maassa).
Kolun tärkein tehtävä on perusasioiden ja oppimisen opettaminen. Seuraavaksi tärkein asia on oppia toimimaan ryhmässä muiden kanssa.
Jos lapsesi ei tunne oppivan asioita, mutta opettaja luulee muuta, niin lapsellasi ihan selvästi on oppimista tuon sosiaalisen toiminnan puolella. Häntä pitäsi rohkaista vaatimaan opetusta, eli hänen pitää uskaltaa kysyä asioita opettajalta.
Opettajie ei kannata pelätä, joten rohkeasti vain soittamaan ja keskustelemaan sekä varaamaan kahdenkeskistä keskusteluaikaa.
Tyttö ei ole hiljainen tai ujo, välit opettajaan ovat hyvät. Opettaja vain ei ehdi omien sanojensa mukaan keskittyä oppilaisiin jotka pysyvät mukana opetuksessa omin voiminkin.
Luokassa on viisitoista oppilasta joista yhdellä on henkilökohtainen avustaja pari muuta ovat ylivilkkaita ja ymmärrän hyvin opettajan kiireen.
Olemme vanhempien ryhmässä keskustelleet asioista ja toivomme vanheimpain illassa saavamme jotain vastauksia.
Lapsen kotikouluun ottamista perustelen edelleen sillä että motivaatio oppimiseen ehkä säilyisi kauemmin ja ilo uuden oppimisesta tulisi päivittäin. Nyt kun tuntuu että osa tunneista kuluu edellispäiväisten kertaukseen ja tyttö rukka käsiposkella päivän istuu odottaen jotain uutta tietoa aivojensa evääksi.
Meidän muksujen luokissa on yli 20 oppilasta. Kyllä meilläkin lapset joskus valittaa että tunneilla on liikaa meteliä ja levottomia oppilaita, mutta minusta tuntuu että meidän kolussa opettajat satsaavat enemmän niihin, jotka haluaa opiskella ja häiriköiden osalta tyydytään enemmänkin vain kurinpitoon.
On aika hyvä juttu jos teidän kolussa vanhemmat keskustelee asioista keskenään ja sitten opettajan kanssa.
Juu ymmärrän kyllä ettei auta suuttua ja mustaksi muuttua, keskustelu toivottavasti avaa pattitilanteen. Lapseni ryhmä on todella pieni, siksi hiukan epäilen opettajan motivaatiota työhönsä. Ja toisaalta tahtoisin keskustella asiasta ilman että lapsi on kuulemassa. Mielestäni tällaiset asiat on hyvä selvittää ennen kuin kumpikaan osapuoli lukkiutuu omaan kantaansa. Aikuihmisten on osattava hoitaa tilanteet fiksusti jotta lapset voivat keskittyä tärkeimpään oli oppimiseen. :)
Opettajien kanssa kannttaa toimia vähän niin kuin lääkäreiden, eli kertoa heile huolensa, jotta he voivat auttaa. Jos menee itse kertomaan mitä pitäsi tehdä, niin ne ottaa nokkiinsa :)
Opettajan painajainen on hyökkäävä vanhempi ja sellainen saa opettajan heti puolustuskannalle ja varovaiseksi.
vanhemmilla on vahvat mielipiteet, jotka on muodostettu lapsen näkemysten perusteella. Jos opettajan näkemys lapsen olemisesta koulusta ja oppimisessa yleensä on hyvin erilainen, saattaa olla vaikea lähteä tekemään yhteistyötä. Olisi tärkeää, että molemmat kuuntelisivat toisiaan.
Lapset ovat rakkaita ja hyvin kekseliäitä. Omien lasten kohdalla olen hyvin äkkiä tarttunut puhelimeen ja kysynyt aikuisen (opettajan) näkemystä suoraan, miltä asiat siellä koulussa päin näyttävät. Aina se on virittänyt hyvän keskustelun kotonakin lapsen kanssa.
Vanhempien kuuluu valottaa lapsiensa persoonallisuudenpiirteitä opettajalle ja kenties vähän perheestäkin jotakin. Opettajan tehtävä on sitten kertoa totuudenmukaisesti, miten koulussa menee. Opettajan metodeihin en menisi puuttumaan, ellen olisi jossain mielenkiintoisessa ammatissa ja voisin tarjota vierailumahdollisuuksia tms. Itse en ainakaan kaipaa vinkkejä vanhemmilta opetukseeni, ellen niitä pyydä.
opettajien taitoja opettaa mutta itseäni ihmetyttää tämä kotikouluvastaisuus ammatti-ihmisten keskuudessa. Onko niin paha jos joku lapsi jossain saisi hiukan erilaisen kasvatuksen. Eikö meitä yritetä opettaa erilaisuutta hyväksyviksi. Mistä moinen kohu heti kun äiti haluaa tehdä oman ratkaisun lapsensa suhteen? Kai lapsen koulunkäynti on ensisijaisesti vanhempien päätettävissä.
Ymmärrän hyvin kuinka vaikeaa suomessa on opettaa lasta kotona. Tukea koulun puolelta on ilmeisesti turha odottaa. Vai onko täällä jossain joku opettaja joka avoimin mielin hymyillen vastaan tulisi ja sanoisi, että hienoa tuo vanhempi on kiinnostunut lapsestaan ja tämän hyvinvoinnista. En halunnut arvostella teitä opettajia halusin sanoa että koulu luokkineen ei ole ainoa totuus. Ymmärrystä hyvät ihmiset. Kaikille peruskoulu ei välttämättä uudistustenkaan jälkeen ole paras vaihtoehto. Lapsia on erilaisia kuten meitä aikuisiakin hyväksytään lastemme erilaisuus ja erilaiset tarpeet.
Minä en tarkoittanut olla kotikouluvastainen. Sanoin, että itse tuskin kovin helposti ryhtyisin siihen. Koska olen äiti ja opettaja, olen nähnyt molemmat puolet, kodin ja koulun.
Minä uskon, että lapsi saa itselleen enemmän toimiessaan useampien erilaisten ihmisten kanssa, ei vain pääasiassa oman kotiväkensä kanssa.
Jos sinä katsot parhaaksi opettaa lastasi kotona, se on varmaan ihan hyvä vaihtoehto. Olen opettanut usein kolmenkymmenen oppilaan luokkaa. Jos tällaisesta luokasta jäisi yksi kotiin oppimaan asioita, olisin ainoastaan tyytyväinen. Jäisipä aikaa toisille taas vähän enemmän.
Erillaisuuden hyväksymistä oppii premmin käytännössä olemalla siellä erinlaisten lasten seurasssa, osana ryhmmää.
Minä en kyllä usko että tavallinen matti ja maija meikäläinen pystyy lähellekkään samaan kuin tavallinen opettaja, jolla on kokemusta sadoista saman ikäisistä lapsista ja heidän oppimisestaan. Kotono opetus on luonnollisesti yksilöllistä, mutta samalla puuttuu vertailupohja siitä että miten oppiminen tapahtuu suhteessa muihin.
saa joka vuosi pari, kolme kertaa järjestettävien tasokokeiden muodossa. Ja tuohon osaako matti tai maija opettaa... Luulen että oman lapsensa osaa opettaa. Opettamisesta on tehty jotain hienoa ja suurta. En usko että ainakaan ala-asteen kohdalla olisi suuria vaikeuksia opettaa lastaan. Apuna voi toki käyttää oppikirjoja myös kotona.
Tuota en oikein sulata että erilaisuuden ymmärtäminen koulussa olisi helpompi oppia. Eikö tällä palstalla ole jatkuvasti kirjoituksia siitä kuinka lasta kiusataan erilaisuuden vuoksi...
Minusta on opetuksen aliarvoimista, kuvitalle että siihen pystyy kuka tahansa ja vielä opettajia paremmin. Opettajat tekevät työtään täyspäiväisesti ja ovat saaneet siihen kolutuksen. Itse ainakin saan tämän tästä yllättyä asioista, joita lapset koulussa oppivat. Ja kuten aikaisemmin sanoin, niin yksi kolun tärkeimmistä tehtävistä on opettaa toimimista osana yhteisöä.
Ne jotka kiusaa on niitä jotka käyttävät hyväkseen toisen erinlaisuuttaa, päästäkseen pätemään ja toisen yläpuolelle. Kiusaaminen on alistamista. Ei kiusaajia ole oikeasti paljon, vaikka suuri ongelma ovatkin. Kiusaajan pitäminen kotona, estää kiusaamisen, mutta tuskin muuttaa hänen luonnettaa.
Minusta on vanhemman aliarvioimista tuo ettei äiti tai isä voisi opettaa lastaan.
Lapsi tarvitsee aikuista kasvaakseen, missä lukee että aikuisen tulisi olla ammattilainen?
Halusin herättää keskustelua monipuolisesta lapsuudesta, nämä keskustelut pyrkivät jostain syystä kääntymään vanhemmat vastaan opettajat vaikka ensimmäisestä kannanotostani alkaen olen etsinyt vain hyväksyntää erilaiselle mielipiteelle. Ehkä meillä aikuisilla on eniten oppimista erilaisuuden hyväksymisestä.
Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä, mutta jos ainoa mahdollisuus niiden luomiseen on mielestänne kouluympäristössä on katsantokantanne hieman kapea.
Opettajat osaavat asiansa, entä jos väittäisin että minäkin osaan, oman lapseni kohdalla. Enhän minä toisten lapsia väkisin ole koulusta pois ottamasta, vain omaani, joka käytyjen keskustelujemme puitteissa on ilmoittanut halukkuutensa kokeilla asiaa joskus. Ei ehkä tänä vuonna, ei ehkä seuraavanakaan mutta joskus.
Se että jokaisen lapsen olisi opittava rutiinin omainen käyttäytyminen tulevaa työelämää varten tuntuu hassulta, eikö olisi tärkeämpää taata lapselle rauhallinen kasvu aikuisuuteen.
Puitteet jossa lapsi oppisi itsenäisesti ratkaisemaan omaa elämäänsä koskevat suuret kysymykset, uskaltaisi tehdä itseään koskevat ratkaisut antamatta ympäristön painostuksen vaikuttaa valintoihinsa.
"Minusta on opetuksen aliarvoimista, kuvitalle että siihen pystyy kuka tahansa ja vielä opettajia paremmin. Opettajat tekevät työtään täyspäiväisesti ja ovat saaneet siihen kolutuksen."
Opettajat koulutetaan opettamaan 20-30 lapsen ryhmää. Siihen totisesti koulutusta kaivataankin, sillä se on aikamoinen homma. Kuka tahansa ei pysty opettamaan, se on varmasti totta. (Osalta vanhemmista palaa pinna jo aamulla ennen kuin lapsi edes ehtii kouluun saakka.)
Tutkimusten valossa kuitenkin 'kotikoulujen' oppimistulokset Yhdysvalloissa ja Briteissä ovat yleensä parempia kuin koululaisten. Eli siis vaikka äiti tai isi ei ole ope, he rakastavat lastaan ja voivat työskennellä yhden, kahden,. jne. lapsen kanssa open koittaessa jakaa aikansa koko luokalle.
"Ja kuten aikaisemmin sanoin, niin yksi kolun tärkeimmistä tehtävistä on opettaa toimimista osana yhteisöä."
Hmm... Koulu on nähdäkseni todella keinotekoinen yhteisö, sillä see koostuu lähinnä samanikäisistä lapsista. Tärkeämpänö näkisin toimimisen kaikenikäisten kanssa ympäröivässä yhteiskunnassa, mihin kotikoulutus antaa oivallisen mahdollisuuden. (Tästäkin on liuta tutkimuksia.)
Kotikoulutus voi olla upea juttu, jos vanhemmilla on realistinen käsitys lapsestaan ja omista voimavaroistaan.
Täällä imoittautuu yksi ope, jonka mielestä kotikoulutus on upea juttu...
JOS vanhempi on realistinen lapsensa ja omien voimiensa suhteen.
(Aina välillä törmää esim. vanhempaan, joka hönkii, kuinka oma ekaluokkalainen on suorastaan nerokas ja kuinka muu luokka pidättelee hänen oppimistaan. Ope siinä sitten hieroo aivonystyröitä, että mistä vanhemmat ovat saaneet päähänsä moista, kun lapsi ei osaa lukea taikka kirjoittaa, ei ymmärrä matematiikkaa, eikä kykene istumaan hetkeäkään aloillaan. Tällaisten vanhempien päätös kotikouluttaa minua arveluttaisi...)
omaa lastani opettaja puolestaan kehuu niin etten ehdi hönkäisten kysyä miten koulussa muuten menee, käyhän se noinkin. Mutta hiukan vajaaksi jää silti se tieto miten koulussa kokonaisuudessaan menee, vaikka aineista suoriutuu loistavasti, sujuvatko sosiaaliset suhteet ja käytöstavat ym. ei numeroin arvioitava.
Opettajana varmaan tiedät, miten realistinen ja objektiivinen käsitys vanhemmilla on omasta lapsestaan.
Britesssä ja jenkeissä kotiopetukseen päätynevät enimmäkseen paremman väen vesat ja kotona voi olla ihan oikea henkilökohtainen opettaja.
Toisaalta kehut lastasi nopeaksi oppimaan ja toisaalta suret sitä että jodut opettamaan asiat kotona, kun tyttö ei opi niitä kolussa.
Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että annat lapsen käydä normaalisti kolua, mutta panostat pari tuntia päivässä siihen että käytte samoja asioita läpi kotona (=kotiopetusta)?
Tämä keskustelu alkaa olla turhaa. Sinusta kotiopetus on monipuolisuutta ja koluympäristön sosiaaliset kontaktit ovat kapea-alaisia. Olen kyllä aika tavalla täsmälleen eri mieltä. Lapsen kavereiden rajaaminen naapureihin ja perheen tuttuihin, vähentää kyllä radikaalisti sosiaalisia kontakteja.
Itse olen ainakin pitänyt eirttäin postiivisena asiana sitä kaveriverkostoa joka lapislle on muodostunut kolussa. Hyviä kavereita on paljon ja suuri osa on sellaisista perheistä, joihin lapsi ei ihan varmasti olisi tutustunut meidän tuttavapiirin kautta, esimerkiksi meidän vahempien ikäeron vuoksi. Kolussa kaveripiiri myös elää, paras kaveri vaihtuu välillä jne.. Lapsi luo itse kaveruussuhteitaan ja välillä myös lopettaa niitä ja tämä jos mikä on opettavasta tulevan elämän kannalta.
"Britesssä ja jenkeissä kotiopetukseen päätynevät enimmäkseen paremman väen vesat ja kotona voi olla ihan oikea henkilökohtainen opettaja."
Kumpikaan olettamuksesi ei itse asiassa yleensä pidä paikkaansa. Toki suurimmassa osassa kotikouluperheistä äiti ei ole työssä kodin ulkopuolella. Tämäkin kertoo kuitenkin enemmän arvoista kuin siitä, että perheellä olisi keskivertoa enemmän rahaa.
Se oli ihan henkilökohtainen käsitykseni, saatoin olla väärässä. Kuvittelin vain että rikkaat jenkit palkkaa opettajan kotiin, jotta lapsen ei tarvitse mennä koluun, jos lähellä ei ole sopivaa yksityiskoulua. Voi olla köyhemmät opettaa itse lastaan kotona, koska valtion kolut voivat olla jopa vaarallinen ympäristö lapselle.
Mutta missä länsimaisessa sivistysvaltiossa on alhaisin luku- ja kirjoitustaito, sekä ihan surkea yleistieto? (=USA)
"Mutta missä länsimaisessa sivistysvaltiossa on alhaisin luku- ja kirjoitustaito, sekä ihan surkea yleistieto? (=USA)"
Noh, en tieda onko tuo totta, minulla kun ei ole mitaan tutkimusta ko. asiasta. Jos se on totta, niin se ei ainakaan johdu kotikouluttamisesta vaan siita, mita opetetaan (tai ei opeteta) kouluissa.
Hiukan aina ihmettelen kausittaista kotikouluinnostusta tällä palstalla. En ole mitään sitä vastaankaan, mutta äitinä ja opettajana (2.lk) haluan omien lasteni (5 kpl) käyvän normaalisti koulua.
Omat lapseni pärjäävät erinomaisesti koulussa. Toisinaan lapsia kyllästyttää kovasti koko koulu, mutta siinä kohtaa on minun vuoroni käyttää mielikuvitusta ja motivoida lasta oppimaan. Jos lapseni arvostelee opettajaa tai muita ihmisiä, kuuntelen ja keskustelen ja yritämme ymmärtää toisen ihmisen toimintaa.
Onko mahdollista, että tyttäresi haluaa kahdenkeskisiä oppituokioita kanssasi ja sen tähden ei ehkä keskity koulussa? Uudet asiatkaan eivät toisella luokalla pitäisi olla ylivoimaisia oppia jo koulussa. Oletko yliarvioinut tyttäresi kyvyt? Ehkä juuri siinä tapauksessa kannattaisin kotiopetusta. Lapsesi saisi koko ajan yksilöllistä opetusta. Lahjakkaan lapsen pitäisin ilman muuta koulussa ja tekisimme itse vielä oppimiseen liittyviä hauskoja asioita.
Tasapäistämislaitoksen sijaan vaihtaisin jo koulun nimityksen "toisten huomioonottamislaitokseksi"
Kotiopetus on nähdäkseni ihan mahdollista Suomessakin. Koulukiusaamistapauksissa olen kuullut näin käyneen. Ulkomailla se taitaa olla tosiaan yleisempää, monesti turvallisuussyistä. Mutta onnea sinulle opettajantyöhön, jos siihen päädyt :) Se on kivaa!