Mikä on muuttunut uunin rakennustavoissa tuolta 30-luvulta tähän päivään? Muutin vanhaan taloon, jossa pirttiä hallinnoi vanha muurattu uunijättiläinen, jonka pinta on restautoitu. Syksyn viiletessä lähestyin tätä jättiläistä varovasti, tarkoituksena alkaa pitämään pieniä kuivatustulia käyttämättömyyden jäljiltä.
Varasin viereen tohot ja tuohikäppyrät savuttamisen varalta. Mutta jo tikkuja raapiessa hoksin, että vetää, ja hyvin vetääkin. Ja mitään savusukelluspainajaista ei sitten tullutkaan. Uuni oli ollut kaksi vuotta kylmänä. Tämän jälkeenkään ei ole ollut mitään ongelmia, vaikka reissujen takia uuni on päässyt jäähtymään välillä kunnolla.
Uunissa on sen edessä syvä kaukalo, johon hiilloksen voi vetää, jotta itse uunin savupellin voi laittaa kiinni uunin ollessa kuumimmillaan. Hehkuvan hiilloksen käryt ja häkä poistuu sen oman savupellin kautta. Minusta tämäkin on jotenkin nerokas systeemi. "kuoppaan" voi myös vedellä tuhkat itse uunin pesästä, ja tyhjennellä muutaman viikon välein.
En ole nykyuuneissa tätä nähnyt.
On vähän hassua olla ihastunut omaan uuniin, mutta kaiken entisen säätämisen jäljiltä näin on päässyt käymään. Jos talovanhus lyyhistyy uunin ympäriltä, rakennan kyllä uuden talon tämän uunin ympärille =)
Varasin viereen tohot ja tuohikäppyrät savuttamisen varalta. Mutta jo tikkuja raapiessa hoksin, että vetää, ja hyvin vetääkin. Ja mitään savusukelluspainajaista ei sitten tullutkaan. Uuni oli ollut kaksi vuotta kylmänä. Tämän jälkeenkään ei ole ollut mitään ongelmia, vaikka reissujen takia uuni on päässyt jäähtymään välillä kunnolla.
Uunissa on sen edessä syvä kaukalo, johon hiilloksen voi vetää, jotta itse uunin savupellin voi laittaa kiinni uunin ollessa kuumimmillaan. Hehkuvan hiilloksen käryt ja häkä poistuu sen oman savupellin kautta. Minusta tämäkin on jotenkin nerokas systeemi. "kuoppaan" voi myös vedellä tuhkat itse uunin pesästä, ja tyhjennellä muutaman viikon välein.
En ole nykyuuneissa tätä nähnyt.
On vähän hassua olla ihastunut omaan uuniin, mutta kaiken entisen säätämisen jäljiltä näin on päässyt käymään. Jos talovanhus lyyhistyy uunin ympäriltä, rakennan kyllä uuden talon tämän uunin ympärille =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis muutos on siinä, että nykyaikana ei haluta muurattua uunijättiläistä tilaa viemään. Pieneen tilaan ei saada millään sovitettua isoja tuhkaonkaloita ja savupiippuun tehdään mahdollisimman vähän reikiä, eli ei mitään häkähormejakaan sovi.......
No joo, tuo tilanvienti on kyllä totta. Ja toisaalta taas hassua, kun talokoot on niin kovasti suurentuneet. Tässä 80m2 "mökissä" mahtuu olemaan tuo tiilikasa, ja uusissa 150-300m2 taloissa ei millään. Mutta ihmiset arvostavatkin niin eri asioita! Pääasia, että vaihtoehtoja riittää :)
Höpö höpö, tilaa on useimmissa taloissa enemmän kuin koskaan, mutta lähtökohta on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa uunin valmistajalle ja myyjälle. Takkojen pitää olla mahdollisimman nättejä (myyviä) joista naiset tykkää, siroja, sekä rakenteeltaan villalla eristettyjä, että ei tule kosmeettisia lämpöhalkeamia ulkokuoreen, joista asiakkaat voisivat vaatia korvauksia. Sisältä ovat valuosilla tehtyä teollista höttöä, jotka murenevat muutamassa vuodessa käsiin. Savuhormitkin pitää olla teollisesti halvalla valmistettuja peltiputkia, tai muuta kevyttä lämpöä varaamatonta materiaalia, niissä katteet ovat parhaat.
Ennen uunin lähtökohdat olivat hyvät lämmitysominaisuudet ja käytettävyys, siinä erot.
"Uunissa on sen edessä syvä kaukalo, johon hiilloksen voi vetää, jotta itse uunin savupellin voi laittaa kiinni uunin ollessa kuumimmillaan. Hehkuvan hiilloksen käryt ja häkä poistuu sen oman savupellin kautta. Minusta tämäkin on jotenkin nerokas systeemi. "kuoppaan" voi myös vedellä tuhkat itse uunin pesästä, ja tyhjennellä muutaman viikon välein.
En ole nykyuuneissa tätä nähnyt."
Sama löytyy vastavirtaleivinuunista, jonka rakennusohjeet löytyvät Tiiliteollisuus ry:n Muuratut Tulisijat vihosta. Meillä uuni on vuosimallia 2006.