Heipä hei, olen 25 vuotias tyttö ja kysymys koskeekin nyt isääni joka on 60v ja jäi keväällä eläkkeelle. Ukosta on tullu tosi kärtynen ja hapan joka asiaan, samanlaisissa mittakaavoissa tätä kärtyisyyttä ei ollut ennen eläkkeelle jääntiä. Ymmärrän että harmittaa tekemisen puute? tai noin mutta silti kun ei mikään kelpaa ja mikään ei ole hyvin. Niin notta semmosta vaan nyt kyselisin että onkohan jollain vastaavasta kokemusta ja meneeköhän se ohi?
Ei millään innostu ukko mistään mitä me äiteen kanssa ehdotellaan tekemiseksi. Ja joka kysymykseen saa vastaukseksi murinaa tai vastauksen ja murinaa. Menee hermot kun mikään ei oo hyvin ja saa kokoajan vaan vihasta naamaa vaikka mitä yrittäis tai vaikka ois vaan yrittämättäkin ja pelkään että joku päivä vielä huudan samanlailla takasin ja sitä en tahdo.
Anteeksi että en ole mitenkään taidokas kirjoittaja mutta toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan.
Ei millään innostu ukko mistään mitä me äiteen kanssa ehdotellaan tekemiseksi. Ja joka kysymykseen saa vastaukseksi murinaa tai vastauksen ja murinaa. Menee hermot kun mikään ei oo hyvin ja saa kokoajan vaan vihasta naamaa vaikka mitä yrittäis tai vaikka ois vaan yrittämättäkin ja pelkään että joku päivä vielä huudan samanlailla takasin ja sitä en tahdo.
Anteeksi että en ole mitenkään taidokas kirjoittaja mutta toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on 92 vuotias ja aika muistamaton, tai muistaa asiat päin honkia.
Sekoittaa usein meidät sisarukset ja karkailee palvelutalosta missä asuu.
Hän on ollut aina vaatelias ja kärttyisä, mutta nyt se puoli on jäämässä taka-alalle, sillä pappa ei varmaankaan muista enää komennella.
Olen usein surullinen kun näen hänen ikäänkuin hiipuvan pikkuhiljaa pois elämästä.
Minun "heippatirallaa perinnöt" ovat vain pintaa, jonka taakse kätken haikean mieleni.
siitä se vain pahenee. Antakaa ukon olla oloissaan. Vaatii varmaan aikansa kun sopeutuu uuteen tilaansa.