on valkolaiset, perusteellisti hävittäneet meidän oman kielen. Tutkikaa romani historiaa, jos ette tiijä, ja Usko.
Suomen romaneilta
Valkolaiset=elukoita
12317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsehän te olette kieltänne varjelleet, siitä ei olisi aikanaan saanut edes oppikirjaa tehdä. Minkä me pääväestö sille mahdetaan, jos ette ole kieltänne lapsillenne opettaneet. Me ei ainakaan ole sitä voitu tehdä.
Romanikielihän on ollut perinteisesti ainoastaan puhuttu kieli ja siirtynyt sillä tavoin polvelta toiselle. Ihan teidän omia juttujanne.
Varmaan on ollut sellaistakin, että sitä on kielletty puhumasta jossain, esim. koulussa. Näin on menetelty saamenkielenkin kohdalla. Miksi sitten saamelaiset on kuitenkin niin hyvin kielensä säilyttäneet?
Romanien ongelmat johtuu yksinkertaisesti romaneista itsestään. Kun on pieni vähemmistö, joka on kaikin tavoin vältellyt yhteistyötä pääväestön kanssa, ei voi muuta. Alituinen valtaväestön syytteleminen on syvältä, kun itse ei tehdä yhtään mitään asioittensa kohentamiseksi.
Ei me valkolaiset voida teidän kieltä säilyttää. Säilyttäkää itse. Opiskelkaa romanikielen opettajiksi, keskittykää, niin, että teidän lapset voi käydä samoja kouluja, niin että heille voidaan siellä kieltä opettaa ja muutenkin antaa opetusta omalla kielellä. Ai niin, mutta ettehän te voi keskittyä, kun teidän ei passaa asua samoilla paikkakunnilla missä asuu muita romaneja, kun teillä on se välttelemiskulttuuri, ei voi asua siellä, missä asuu "sopimattomia."
Minkä me tuolle mahdetaan?
Kyllä kieli pystyy säilymään vaikka miten pienen vähemmistön kesken, jos sitä vain käytetään. Suomessa asuu maahanmuuttajia, joiden lapset on pienestä asti puhuneet suomea, mutta silti osaavat täydellisesti oman maansa kieltä. Ihmisen on täydin mahdollista olla kaksikielinen, jopa monikielinen. Jos ei teiltä onnistu, niin onko valtaväestön vika?
Suomalaisilla on ihan tarpeeksi tekemistä siinä, että edes tämä suomenkieli säilyy tulevaisuudessa. Sen verran pienestä maasta ja kansasta on kyse.
Yleinen tapahan on ulkoistaa omat ongelmat ja saamattomuus kaikkiin muihin kuin itseensä. Romanit ovat kovia haukkumaan muita omista ongelmistaan.
mistä Ratkaisu
"mustalaiskysymykseen"?
Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta Venäjän hallintaan 1809. Romanit saivat tuolloin Suomen suuriruhtinaskunnan kansalaisuuden, eli heistä tuli automaattisesti uuden valtion jäseniä.
1800-luvulla suomalainen yhteiskunta oli monella tavalla murroksessa: nälkävuodet koettelivat, väestönkasvu ja teollistuminen kiihtyivät, kaupungit kasvoivat ja siirtolaisuus lisääntyi.
Suomalaista kansallisaatetta luotiin muun muassa julkistamalla ensimmäinen versio Suomen lipusta ja Maamme-laulu vuonna 1848.
Fennomaanit eli kansallismieliset halusivat luoda ”mieleltään ja kieleltään” yhtenäisen kansan. Romanit, samoin kuin juutalaiset ja saamelaiset, sopivat huonosti tähän kansallisen yhtenäisyyden ihanteeseen.
Kiivasta keskustelua
Lehdistössä ja valtiopäivillä käytiin 1860-luvun lopulta alkaen kiivasta keskustelua ”mustalaiskysymyksestä”, eli romanien sosiaalisesta, uskonnollisesta ja poliittisesta asemasta.
Suomen alueella oli tuolloin noin 1500 - 2500 kiertävää romania - vähemmän kuin promille koko väestöstä.
Romaneja pidettiin irtolaisina, kerjäläisinä ja rikollisina. Myös romanien omaa kieltä ja kulttuuria pidettiin ongelmana.
Suurin osa romaneihin liittyvistä lehtijutuista käsitteli rikoksia. Lehdistökirjoittelu loi osaltaan kiilaa romanien ja muiden suomalaisten väliin.
“
Suurin osa romaneihin liittyvistä lehtijutuista käsittely rikoksia.
Wallen komitea avuksi
”Mustalaiskysymyksen” ratkaisemiseksi asetettiin niin sanottu Wallen komitea.
Se ehdotti mietinnössään vuonna 1900 erityisten mustalaiskoulujen perustamista. Niiden tavoite oli ”romanilasten suojelu vanhempien mustalaisten vaikutukselta”.
Jotta romanilapset ja -nuoret olisi saatu sulautettua pääväestöön, komitea ehdotti heidän huostaanottoaan ja romaneille suunnattuja lastenkoteja. Lisäksi aikuisille romaneille olisi tarjottu ammattikoulutusta työlaitoksissa.
Helmikuun manifesti
Vaikka komitea perusteli ehdotuksiaan yhdenvertaisuuden edistämisellä, todellinen tavoite oli romanien sulauttaminen valtaväestöön ja romanikulttuurin hävittäminen.
Komitean ehdotukset hautautuivat vähin äänin. Nikolai II:n antama Helmikuun manifesti käynnisti vuonna 1899 venäläistämisohjelman. Se oli sokki suomalaiselle hallitsevalle luokalle ja siirsi poliittisen huomion romaneista muihin kysymyksiin.
Liikkuva elämä - vapaus
vai pakko?
Romanien tarkka alkuperä on hämärän peitossa. Yleensä ajatellaan, että romanit ovat kotoisin Luoteis-Intiasta.
Eräs eurooppalainen kielitieteilijä havaitsi, että paikallisten romanien kielessä sekä Intiassa puhutuissa sanskriitissä ja hindin kielessä oli paljon yhtäläisyyksiä. Romanit eivät kuitenkaan ole intialaisia, vaan he olivat sielläkin oma erillinen ryhmänsä.
Sitäkään ei tiedetä tarkkaan, miksi romanit lähtivät Intiasta. Oletuksia on monia: luonnonmullistukset, kulkutaudit, sodat ja parempi taloudellinen toimeentulo.
Romanit eivät ole muuttaneet massoina, vaan he ovat lähteneet asuinalueiltaan pienissä ryhmissä hieman eri aikoina.
Eurooppaan 1300-luvulla
Romanit saapuivat Eurooppaan 1300-luvun alussa. Muuttaminen oli helppoa 1500-luvulle asti, koska valtakunnan rajat eivät estäneet liikkumista.
Vasta kansallisvaltioiden kehittyessä syntyivät passi- ja tullimuurit, jotka kumottiin taas 1700 - 1800-luvuilla.
Maailmansodat sulkivat Euroopan uudelleen. Euroopan Unionin myötä Eurooppa on jälleen avautunut ja liikkuminen helpottunut, mikä on tuonut Itä-Euroopan romanit myös Suomeen.
Vihan kohteita
Alun perin romanit liikkuivat perhekunnittain vankkureilla. Muukalaisiin suhtauduttiin aluksi Euroopassa hyvin ja heille tarjottiin ruokaa, juomaa ja yösijoja.
“
Romaneja syytettiin taudeista ja onnettomuuksista.
Suhtautuminen muuttui kuitenkin nopeasti kielteiseksi. Romanit erottuivat muusta Euroopan väestöstä: he näyttivät erilaisilta, noudattivat omia tapojaan ja puhuivat omaa kieltään sekä harjoittivat outoja ammatteja, kuten eläintenkesyttäjä ja kädestä ennustaja.
Romanit olivat helppoja vihan kohteita, joita syytettiin milloin mistäkin taudista, onnettomuudesta, jopa luonnonmullistuksista. Liikkuvasta elämästä tuli vähitellen olosuhteiden pakko, koska romanit pyrittiin karkottamaan muualle monesta maasta.
Romanit – Euroopan unohdettu vähemmistö?
Euroopassa on kymmenestä kahteentoista miljoonaa romania. Romaneilta evätään yhä ihmisoikeudet monissa maissa. Heillä on selvästi valtaväestöä heikompi koulutus ja terveys sekä huonommat asuinolot.
suomeen 1500-luvulla
Romanit saapuivat Pohjoismaihin 1500-luvun alussa, ensin Ruotsiin vuonna 1512. Suomessa ensimmäinen maininta romaneista on Ahvenanmaalta vuonna 1559.
Romanien olot eivät olleet täällä sen paremmat kuin muuallakaan Euroopassa. Heitä karkotettiin maasta ja kirkko sulki romanit toimitustensa ulkopuolelle. Heitä ei saanut haudata eikä heidän lapsiaan kastaa.
Radikaali hirttolaki
Vuonna 1637 tuli voimaan laki, jonka mukaan kaikki romanit tuli karkottaa ja maahan jääneet voitiin teloittaa ilman oikeudenkäyntiä.
Hirttolaki oli voimassa vuoteen 1748 saakka.
Tätä niin kutsuttua hirttolakia pidettiin jo tuolloin outona ja radikaalina, Laki oli voimassa vuoteen 1748 saakka.
Asutusta autiotiloille
1600-luvulla Suomessa kiersi useita romaniryhmiä. 1660-luvulla romaneille tarjottiin asuttavaksi sodan autioittamia tiloja itärajan tuntumasta ja samalla heidät velvoitettiin osallistumaan rajan puolustukseen.
Vuonna 1663 koettiin vaikea katovuosi ja koko väestön toimeentulo oli vaikeaa. Romaneilla ei ollut rahaa tiloilla tarvittavien tarvikkeiden ostamiseen ja he palasivat lopulta vanhaan kiertävään elämäntyyliinsä.
Lapset kasteelle
Koska Ruotsin suurvalta-armeija kärsi sotilaspulasta, moni romani päätyi karkotusten sijaan armeijaan töihin. Romanien hevostenhoitotaidot olivat armeijassa etu.
Vuonna 1686 kirkkolaissa säädettiin, että romanien lapset on kastettava, jos vanhemmat näin toivovat. Lain tavoite oli, että romanit asettuisivat asumaan paikoilleen.
Mikäli vanhemmat eivät suostuisi luopumaan kulkevasta elämäntavasta, heidän pitäisi jättää lapsensa muiden hoiviin kristilliseen kasvatukseen.
mistä Ratkaisu
"mustalaiskysymykseen"?
Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta Venäjän hallintaan 1809. Romanit saivat tuolloin Suomen suuriruhtinaskunnan kansalaisuuden, eli heistä tuli automaattisesti uuden valtion jäseniä.
1800-luvulla suomalainen yhteiskunta oli monella tavalla murroksessa: nälkävuodet koettelivat, väestönkasvu ja teollistuminen kiihtyivät, kaupungit kasvoivat ja siirtolaisuus lisääntyi.
Suomalaista kansallisaatetta luotiin muun muassa julkistamalla ensimmäinen versio Suomen lipusta ja Maamme-laulu vuonna 1848.
Fennomaanit eli kansallismieliset halusivat luoda ”mieleltään ja kieleltään” yhtenäisen kansan. Romanit, samoin kuin juutalaiset ja saamelaiset, sopivat huonosti tähän kansallisen yhtenäisyyden ihanteeseen.
Kiivasta keskustelua
Lehdistössä ja valtiopäivillä käytiin 1860-luvun lopulta alkaen kiivasta keskustelua ”mustalaiskysymyksestä”, eli romanien sosiaalisesta, uskonnollisesta ja poliittisesta asemasta.
Suomen alueella oli tuolloin noin 1500 - 2500 kiertävää romania - vähemmän kuin promille koko väestöstä.
Romaneja pidettiin irtolaisina, kerjäläisinä ja rikollisina. Myös romanien omaa kieltä ja kulttuuria pidettiin ongelmana.
Suurin osa romaneihin liittyvistä lehtijutuista käsitteli rikoksia. Lehdistökirjoittelu loi osaltaan kiilaa romanien ja muiden suomalaisten väliin.
“
Suurin osa romaneihin liittyvistä lehtijutuista käsittely rikoksia.
Wallen komitea avuksi
”Mustalaiskysymyksen” ratkaisemiseksi asetettiin niin sanottu Wallen komitea.
Se ehdotti mietinnössään vuonna 1900 erityisten mustalaiskoulujen perustamista. Niiden tavoite oli ”romanilasten suojelu vanhempien mustalaisten vaikutukselta”.
Jotta romanilapset ja -nuoret olisi saatu sulautettua pääväestöön, komitea ehdotti heidän huostaanottoaan ja romaneille suunnattuja lastenkoteja. Lisäksi aikuisille romaneille olisi tarjottu ammattikoulutusta työlaitoksissa.
Helmikuun manifesti
Vaikka komitea perusteli ehdotuksiaan yhdenvertaisuuden edistämisellä, todellinen tavoite oli romanien sulauttaminen valtaväestöön ja romanikulttuurin hävittäminen.
Komitean ehdotukset hautautuivat vähin äänin. Nikolai II:n antama Helmikuun manifesti käynnisti vuonna 1899 venäläistämisohjelman. Se oli sokki suomalaiselle hallitsevalle luokalle ja siirsi poliittisen huomion
romaneista muihin kysymyksiin.
vapaat kulkijat" sisällissodassa
Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Vaikka romanit olivat saaneet Suomen kansalaisuuden jo vuonna 1809, itsenäistyminen ja uusi perustuslaki vahvistivat heidän kansalaisuuttaan.
Perustuslaki takasi kaikille yhtäläiset kansalaisoikeudet ja myös pääväestö alkoi nähdä romanit osana Suomen kansaa.
“
Perustuslaki ja itsenäistyminen
vahvistivat romanien kansalaisuutta.
Itsenäistymisen myötä niin itä- kuin länsirajat sulkeutuivat. Suomen puolelle jääneiden Karjalan romaneiden kiertelyreitit lyhenivät ja taloudellinen tilanne heikkeni.
Kovat otteet käyttöön
Suomen itsenäistymistä seuranneessa repivässä sisällissodassa romaneja pidettiin aluksi puolueettomina ”vapaina kulkijoina”. Heitä ei yritetty värvätä väkisin mukaan sotaan.
Romaneita suojasi sekin, että heidät tunnettiin omilla paikkakunnillaan ja heitä pidettiin epäpoliittisina.
Keväällä 1918 sotivien osapuolten otteet kuitenkin kovenivat. Samalla monilla paikkakunnilla kärsittiin suoranaista nälänhätää.
Asepalvelusta kieltäytyviä henkilöitä pidätettiin ja surmattiin summittaisesti niin punaisella kuin valkoisellakin puolella. Tässä joukossa oli myös romaneja.
Jakautunut yhteiskunta
Sisällissodan ja ensimmäisen maailmansodan päätyttyä itsenäinen Suomi oli väkivallan runtelema, köyhtynyt ja syvästi jakautunut yhteiskunta.
Vuonna 1929 alkanut syvä lama kosketti myös romaneja. Joukkotyöttömyys laittoi liikkeelle kymmeniätuhansia kulkijoita sekä kaupungeissa että maaseudulla. He kiersivät romanien tavoin talosta taloon leipää ja yösijaa etsien. Epävarman tulevaisuuden pelottamina monet talot sulkivat kulkijoilta ovensa.
1939 – 1945 - synkkä vainon aika
Synkin ajanjakso romanien historiassa on toinen maailmansota, jolloin koettiin suurimmat järjestelmälliset vainot.
Varovaistenkin arvioiden mukaan sodan aikana kuoli yli puoli miljoonaa romania, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli miljoona. Osa romaneista kuoli keskitysleireillä, osa kuljetusten aikana, osa tapettiin kotikylissään.
Romanit osallistuivat Suomen puolustamiseen talvi- ja jatkosodissa kuten muutkin Suomen kansalaiset. Rintamalla oli arvioiden mukaan yli 1000 romanimiestä.
MuistomerkkiHelsingissä, Hietaniemen hautausmaalla on sodissa vuosina 1939–1945 kaatuneiden romanien muistomerkki. Kuva: Malla Laitin kokoelmat.
Mistä asunto?
Toisen maailmansodan jälkeen romanien olot tiukentuivat entisestään. Yli kolmannes Suomen romaneista asui sodassa menetetyssä Karjalassa ja joutui lähtemään evakkoon.
1950-luvulla yhä suurempi osa evakkoromaneista päätyi Helsingin alueelle, koska siellä oli muuta maata enemmän toimeentulomahdollisuuksia myös romaneille.
“
Romanit jätettiin sodan jälkeen heitteille.
Romanien asuttaminen tuotti viranomaisille suuria ongelmia.
Romanit ajautuivat asumaan kaupunkien reunamien slummialueille. Pahimmillaan romanit asuivat metsissä majoissa ja hätäisesti kyhätyissä, ahtaissa hökkeleissä.
Yhdeksän neliömetrin kokoisessa väliaikaisasunnossa saattoi asua jopa 19 henkeä, eli kaksi perhekuntaa isovanhempineen, lapsineen ja lapsenlapsineen.
"Kerjääminen ja kaupustelu kielletty"
Romaninaisten perinteiset elinkeinot, kuten käsitöiden myynti ovelta ovelle, povaus ja kerjääminen, yleistyivät suurkaupungeissa sotien jälkeen.
Kerjäämiseen ja kaupusteluun alettiin suhtautua karsaasti ja ne kiellettiin monissa taloyhtiöissä kyltillä ja Helsingissä myös kaupungin järjestyssäännössä vuonna 1957.
Kahden kerroksen väkeä
Vaikka virallinen Suomi on ylpeillyt sotavelan maksulla ja evakkojen asuttamisella, romanit jätettiin sodan jälkeen heitteille. Taustalla oli myös avointa rasismia. Osa romaneista oli ja on katkeria siitä, että miehet kelpasivat rintamalle kuolemaan, mutta sodan jälkeen väki jäi tyhjin käsin.
Romanievakkojen asuttamisen epäonnistuminen romahdutti Suomen romanien elin- ja asuinolot pitkäksi aikaa. Slummiutuminen johti myöhemmin siihen, että iso osa 1950- ja 1960-lukujen romanilapsista pantiin lastenkoteihin, jotta he pääsisivät parempiin oloihin.
Elämäntapa murroksessa
Maailmansotien lisäksi 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet muuttivat romanien elämää suuresti.
Maaseutu autioitui ja teollinen tuotanto lisääntyi, minkä vuoksi romanien perinteiset ammatit, kuten käsityöt ja hevosten hoito, menettivät vähitellen merkitystään.
Uusien toimeentulokeinojen hankkiminen vaati koulutusta, johon romanien oli muun muassa heikon asuntotilanteen vuoksi vaikea päästä.
“
Ennakkoluulot perustuvat pitkälti tietämättömyyteen.
Tavaroiden ja palveluiden vaihtokaupat harvenivat myös maaseudulla. Samalla, kun rahan käyttö lisääntyi, romanien ja pääestön vuorovaikutus väheni.
Kun ihmiset etääntyivät toisistaan, ennakkoluulot lisääntyivät. Romaneihin kohdistuvat ennakkoluulot perustuvatkin pitkälti tietämättömyyteen.
Tiivistä yhteistyötä
1950-luvulla ahtaissa romanislummeissa alkoi tapahtua tapojen yhdistymistä.
Karjalaiset toivat muun Suomen romanikulttuuriin uusia piirteitä: miesten käsityöperinteen, venäläisvaikutteista musiikkia ja oman murteensa.
Vaikka erojakin yhä oli, voidaan sanoa, että toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet muovasivat eri alueiden romanisuvuista entistä yhtenäisemmän suomalaisen romanikulttuurin.
Vaikka toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat vaikeita aikoja, köyhät romaniperheet auttoivat toisiaan.
Monen vanhemman romanin mukaan nämä olivat viimeisiä vuosia, jolloin perinteinen liikkuva romanielämä oli ainakin jossain määrin mahdollista ja romanitavat, kieli ja vanhempien kunnioitus voimissaan.
Asuntokurjuus kuriin
1960-luvulla Suomi oli yksi Euroopan nopeimmin kaupungistuvista maista. Maaseudullakin siirryttiin tuvista kohti omakotitaloja.
Myös romanit yrittivät hankkia vähitellen omia asuntoja. Se ei ollut helppoa, koska viranomaiset ja naapurit pyrkivät usein estämään muualta tulleiden romanien muuttamisen omalle alueelleen.
Torjunta herätti romaneissa katkeruutta. Helsingin Sanomat haastatteli vuonna 1954 Puistolan hökkelikylässä Väinö Hagertia:
Silloin, kun meitä tarvittiin maanpuolustukseen, me kyllä kelpasimme, mutta nyt me emme enää ole mitään. Meille ei vuokrata eikä myydä maatilkkua, jolle saisimme perustaa tönömme, koska kunnat eivät halua mustalaisia alueelleen.
"Lattiana pelkkä maa"
Helsingin Sanomien artikkelissa vuodelta 1954 kerrotaan Helsingin Puistolassa asuntokurjuudessa elävistä romaniperheistä:
Oviaukko oli tukittu jollakin huovalla. Kun se vedettiin syrjään, avautui eteen pieni pimeähkö huoneentapainen, jossa ei ollut juuri muuta kuin peräseinällä suuri vuodelaveri sekä jostakin peltipöntöstä tehty kamina. Lattiana oli pelkkä maa, jossa lapset nukkuivat.
Kaminassa paloi tuli, ja ilma tuntui epämiellyttävän kostealta. (...) Vanhemmilla on kova hätä siitä, miten perheen käy, kun talvi pakkaa päälle. Nytkin saa jo koko yön pitää tulta kaminassa, jotta huone säilyisi edes jotenkuten lämpimänä. Rakennelmaa ei ole lupa millään vahvistaa, sillä silloin tulevat viranomaiset ja hävittävät sen kokonaan.
Koulunkäynti hankalaa
Huonot asunto-olot vaikeuttivat koulunkäyntiä. Lapset kävivät koulua sukulaisten luota, väliaikaissuojista ja purkutaloista käsin. Opettajien mukaan lapset aloittivat koulun innokkaina, mutta jo kevätlukukaudella monet jättivät sen kesken.
“
Huonot asunto-olot vaikeuttivat koulunkäyntiä.
Taivasalle jääneitä perheitä painostettiin antamaan lapsensa lastenkoteihin, eikä varsinkaan yksinhuoltajille jäänyt usein muita vaihtoehtoja kuin suostua. Huostaanotot olivat julma tapa hoitaa asunnottomuutta ja köyhyyttä.
Mustalan komitea
Romanien asuntotilanne oli yksi suurimmista syistä, miksi valtioneuvosto asetti vuonna 1953 niin sanotun Mustalan komitean. Sen tehtävä oli selvittää, miten romanit saataisiin ”sopeutumaan yhteiskuntaan”. Romanit eivät itse olleet mukana työryhmässä.
Mustalan komitea suositteli romanilasten huostaanottoja ja heidän kasvattamistaan ”normaalielämäntapaan” lastenkodeissa. Lisäksi komitea ehdotti erityisten työleirimäisten romanikylien perustamista.
Useimmat ehdotukset hautautuivat lopulta vähin äänin. Tärkeä seuraus komitean toiminnasta oli se, että valtioneuvosto perusti Mustalaisasiain neuvottelukunnan vuonna 1956. Sen tehtävä oli edistää romanien elinoloja ja kohentaa koulutustasoa.
Nykyään se on nimeltään Romaniasiain neuvottelukunta ja toimii osana sosiaali- ja terveysministeriötä.
Käheä-ääninen tyttö
Tuula Lind joutui lastenkotiin evakkomustalaisten leiristä 1950-luvulla. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Käheä-ääninen tyttö yhdessä Riikka Tannerin kanssa:
“Tänään myö annetaan likka hoitoon. Ei tässä mikään Jumala auta. Kolkatan olkat ovat koko ajan hätistelemässä. Haluuvat viiä jokaikisen pennun. Viekööt nyt sitten viimeisetkii. Parempi tytön siellä Sipoon lämpimissä huoneissa on olla. Ja saa likka uudet kengätkii sitte ku varttuu. Siell on Seija ja serkutkii.
(...) Rankkasade oli kostuttanut patjat ja telttojen lattialle levitetyt havut ja petivaatteet. Tytön nuha ja yskä olivat entisestään pahentuneet yön aikana.
(...) Väliaikaiseksi aiottu huonstaanotto muuttui ajan myötä lopulliseksi. Emma Lind ei tämän jälkeen enää koskaan hoitanut tytärtään."
(Tammi 2009)
piste kiertämiselle
Yhteiskunnan kaupungistuminen vei lopullisesti pohjan perinteisiltä romanielinkeinoilta 1960-luvun lopulta lähtien.
Maaseudulta kaupunkeihin siirtynyt työväki kilpaili romanien kanssa erilaisista sekatöistä. Monet perheet jäivät satunnaistulojen, eläkkeiden ja sosiaaliavun varaan.
Romanit kehittivät myös uusia tulonlähteitä vanhojen pohjalta: esimerkiksi hevoskaupasta siirryttiin autokauppaan. Hevosmieskulttuuri ja hevosharrastus siirtyivät silti edelleen romaniperheissä isältä pojalle.
Ystävyyksien loppu
1970-luvun loppua kohden alkoi lähes joka romaniperheellä olla jonkinlainen oma asunto.
Kun kiertäminen loppui, muuttui myös suhde pääväestöön: enää ei jouduttu pyytämään yösijaa tutuista taloista. Samalla henkilökohtaiset, pitkäaikaiset tuttavuussuhteet romanien ja pääväestön välillä vähenivät.
Kun aikaisemmin jokin yksittäinen isäntä tai emäntä saattoi suhtautua kielteisesti romaneihin, nyt yhä useampi romani koki rakenteellista syrjintää työpaikoilla, kouluissa ja viranomaisten kanssa asioidessaan.
Vihdoin kouluun
Kiertämisen loputtua romanilapset pystyivät aloittamaan säännöllisen koulunkäynnin ensimmäistä kertaa.
Oman paikan löytäminen oli vaikeaa varsinkin niille, jotka olivat viettäneet lapsuutensa tai nuoruutensa lastenkodeissa. He olivat epävarmoja paikastaan niin romaniyhteisössä kuin pääestönkin keskuudessa.
“
Koulua
ja romanien
elämäntapaa
oli vaikea
yhdistää.
Romanilapset tippuivat helposti pääväestön ehdoilla toimivan koulun kyydistä. Siirrot erityisluokille ja kiusaaminen olivat yleisiä.
Koulunkäynnin keskeyttäminen taas aiheutti työnsaantivaikeuksia. Nekin, jotka menestyivät koulussa, kertovat, että oli vaikeaa yhdistää teoreettista koulua ja romanien elämäntapaa.
olette aika oikeita ottaa asiaan.. TAVAS BAHTALO..JA SIHKO RAT..ja nyt pääpit kohti tyynyä...JA heti..