Lailliset tittelit

Täällä on paljon sekaannusta titteleistä ja laillistetuista ammattinimikkeistä.

Laillistettuja ammattinimikkeitä on vajaa parikymmentä kappaletta. Ne ovat viranomaisvalvonnan alaisia suojattuja nimikkeitä. Niitä ovat seuraavat: lääkäri, hammaslääkäri, proviisori, psykologi, puheterapeutti, ravitsemusterapeutti, farmaseutti, sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, laboratoriohoitaja, röntgenhoitaja, suuhygienisti, toimintaterapeutti, optikko ja hammasteknikko sekä asianajaja.

Mikään muu kuin edellämainitut eivät ole laillistettuja ammattinimikkeitä, jotka ovat suojattuja ja sen lisäksi se, mitä laissa säädetään virkamiehistä (Poliisi).

Koulututkinnot kuten autoasentaja, parturi-kampaaja, filosofian maisteri tai diplomi-insinööri eivät ole suojattuja. Afganistanissa yhdessä vuodessa miinakentän reunalla insinööriksi opiskellut on insinööri myös Suomeen tullessa.

Osiin ammateista ei ole koulutusohjelmaa missään Suomessa. Ohjelmointia opetetaan sivuaineena monissa IT-alan tutkinnoista, mutta sellaista ammattitutkintoa ei olekaan, kuin "Ohjelmoija" tai "Ohjelmistosuunnittelija" tai "Web-suunnittelija" tai "Tietoturvapäällikkö". Niitä ihmisiä on kyllä paljon töissä varsin kovalla palkalla, he tekevät web-sivuja, pelejä, osia käyttöjärjestelmiin jne. Parhaimmat heistä ovat itseoppineita, yksistään koulussa ei opi kukaan koodariksi. Monet heistä ovat hyvin päteviä, osa suorastaan neroja.

Monien erilaisten sihterien (kurssisihteeri, koulutussihteeri) tutkintoja ei ole olemassa tai niitä tutkintoja jaetaan vain joinakin vuosina. Monet merkonomit ja tradenomit saattavat näissä tehtävissä usein toimia, mutta tiedän henkilökohtaisesti ihan levyseppä-hitsaajan ja vastaavan koulutuksella olevia ihmisiä, jotka toimivat toimistosihteereinä. "Toimitusjohtaja"-tittelillä on lähes kaikilla erilaisilla koulutuksilla palkattuja ihmisiä. Osa heistä on insinöörejä, mutta toimitusjohtajina varsinkin pk-yrityksissä on vain ammattikoulun tai kansa/peruskoulun käyneitä ihmisiä.

Jos perustaa itse yrityksen, voi toimia yrityksessään millä tahansa keksimällään tittelillä (joka ei ole suojattu ammattinimike), ja voi myös antaa työntekijöilleen työsopimuksessa määritellyn tittelin toimenkuvan kera. Esimerkiksi hiekkapuhaltaja, soodapuhaltaja tai vaneriteknikko. Heillä ei ole välttämättä minkäänlaista koulutusta, vaan ovat saaneet oppinsa kirjoista, kokeilemalla tai työssä ollessaan. Soodapuhaltajan tai hiekkapuhaltajan tutkintoon ei kouluteta tiemmä missään oppilaitoksessa. Se ei tarkoita, että kun tilaat soodapuhaltajan poistamaan sammaleet museoautosi tai veneesi kyljestä, että hän olisi epäpätevä. Päin vastoin saattaa olla erinomaisen pätevä.

Tämä koskee myös hypnoterapeuttia. Paul McKenna on tehnyt miljoonia näyttämöhypnoosilla ja auttanut lukemattomia ihmisiä hypnoterapialla. Hänellä ei ole minkään oppilaitoksen hypnoterapeutti-koulutusta, ei edes psykologin koulutusta. On itseoppinut. Esimerkiksi yhden brittiläiselle naispuoliselle lääkärille yhtäkkiä ilmenneen neulakammon, joka esti hänen työntekonsa, onnistui poistamaan nopeasti kokonaan. Tähän ei ollut kyenneet useat eri psykoterapeutit useista psykoterapiasessioista huolimatta. Vastaavia tapauksia löytyy tuhansia pelkästään tämän miehen kohdalla. Pätevyys ja tittelin viranomaissuojaus eivät ole sama asia. Rakennusinsinööri on mitä luultavimmin paljon epäpätevämpi hiekkapuhaltaja, kuin 30 vuotta hiekkapuhaltajana toiminut kansakoulupohjan ja hiekkapuhaltajan "leikki-titteliä" käyttävä ammattilainen.