Rakastuminen on elämän ihanin asia, Hjallis puhui siitä

"Satuin minäkin katsomaan, enpä ole ohjelmaa ennen katsonutkaan.
Hjallis yritti ja yritti lypsää Hynystä sanoman asiasta edes jotakin. Ei paljon herunut, kovin Hynysen pitää aina olla niin ukkoa, niin ukkoa.
Kai joku sanoisi, että tyypillinen suomalainen mies, ei puhu eikä pussaa.
Romantiikan kertoi olevan pinnassa ainakin riimitellessään.

Korhosella kirjailijana oli oma selvä ja hyvinsanoitettu näkemys asiasta. En tiennyt, että hän on aviossa nykyisin Anna-Leena Härkösen kanssa.
Itse olin eniten samaa mieltä juuri Korhosen kanssa. Enkä pidä niin itsestäänselvyytenä Harkimon asennetta, että liitot eivät kestä. Kaipa senkin jokainen elää ja ajattelee omalla kokemallaan.

Itse uskon rakkauteen. Ensin rakastutaan tulisesti, sitten kai liekki laantuu ikuiseksi lämmöksi kahden onnellisen välillä. Mutta siellä se on ja pysyy. Mikä on rakkaus?
Jostain luin, että rakkaus on kiintymistä. Olkoon vaikka sitä, jos se hyvältä tuntuu."

Tuo kaisu-liisan kirjoitus sanoi kaiken, minkä itse olisi kirjoittanut, hän sanoi sen vain paremmin. Noin siinä kävi. Onneksi.
.
17230
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Piti lopettaa katsominen kun Hynyne saapui studioon rapsuttamaan itseään, yököttävän epäsiisti miehen kuvatus :(

Äänestä

Hjallis on hahmollaan ja muutamalla, vahingossa näkemälläni kommentillaan, varmistanut sen, etten edes harkitse minkään ohjelman katsomista missä hän örähtelee!

Äänestä
  • Itsekkin olin Hjalliksesta tuota mieltä kuin sinä "toleraatti" , mut satuin kerran vahingossa katsomaan pätkän näitä juttuja, niin kyllä hänessä on fiksumpikin puoli ja mitä juttuja olen hänestä lukenut lehdistä, hänen ystävänsä kehuvat häntä paljon.

    Tuo rakkaus ohjelma oli ihan hyvä, ainoa kenestä en pitänyt oli Hynynen.

    Äänestä

En katsonut,mutta rakkudesta luulen hitusen tietäväni..Ikuinen rakkaus voi hyvinkin olla olemassa,vain kohde vaihtelee,enkä puhu itsestäni.Kuulopuheen perusteellla:Rakkaus on ihastumisen ja kyllästymisen välinen ajan jakso:)

Äänestä

rakastuminenhan on aina ihanaa mutta täytyy olla valmis siihenkin ettei se rakkaus oo sitä samaa ihanaa pilvilinnaa vuodesta toiseen se muuttaa muotoaan ja siihen pitää olla valmis on myös ihmisiä jotka rakastavat ainoastaan sitä rakastumisen tunnetta ja sillon kun arki astuu esiin on aika vaihtaa maisemaa onneks on jo tän ikäinen että on kerenny kokeen kaikki laidasta laitaan tietää tasan tarkkaan mitä haluaa ja pystyy elämään parisuhteessa vaikkei se aina olekkaan ruusuilla tanssimista eikä suurta nautintoa herättävää se nauttiminenkin muuttaa muotoaan vuosien saatossa.

Äänestä

Rakkaus ja rakastuminen on minusta kaksi eri asiaa.

Tai ehkä mä aloitan toisesta päästä. Siitä että kaikilla eliöillä maapallolla on yksi tehtävä ylitse muiden, lisääntyä. Siinä rakastuminen on kätsy pakkaus. Se auttaa eufooriseen tilaan, hulluteen, jolloin et näe kirkasti eikä varsinkaan toisen viat, tai miten suhde ontuu :)))

Rakkautta voi tuntea monenlaista. Toiseen ihmiseen, tai mihin vaan, kotiin, autoon, lemmikkiin, työhön. Kuin energia sisällämme. Sitä on meidän kaikkien sisällä, ja kun se purkautuu johonkin, saamme sitä takaisin. Ainoa aine joka vaan lisääntyy mitä enemmän sitä antaa pois.

Äänestä
  • Enpä tajua, miksi sepustukseni on tänne tuotu. Hetken herahdus.
    Ei rakkauteen tarvi kuulua mitään lisääntymistarvetta.
    Ehkäpä se silloin onkin kaikkein kauneimmillaan.

    Rakkaus ei ole himoa haluta, siihen kuuluu myös antaminen.
    En rakasta autoa, en työtä.
    Rakastan ihmistä. Rakastan läheisyyttä. Rakastan ihmistä, jonka keralla saan elää, olla omillani, tunnetta saada olla itseni, saaden suoda toiselle sitä samaa.

    Äänestä

  • kaisu-liisa kirjoitti:

    Enpä tajua, miksi sepustukseni on tänne tuotu. Hetken herahdus.
    Ei rakkauteen tarvi kuulua mitään lisääntymistarvetta.
    Ehkäpä se silloin onkin kaikkein kauneimmillaan.

    Rakkaus ei ole himoa haluta, siihen kuuluu myös antaminen.
    En rakasta autoa, en työtä.
    Rakastan ihmistä. Rakastan läheisyyttä. Rakastan ihmistä, jonka keralla saan elää, olla omillani, tunnetta saada olla itseni, saaden suoda toiselle sitä samaa.

    Ehkäpä pystyt Kaisu-Liisa sanomaan jollain sellaisella tavalla, että sitä kannattaa siteerata.

    Nytkin tuo toka kpl tässä viestissäsi olisi siteeraamisen arvoinen. Kiitos!

    Äänestä

  • kaisu-liisa kirjoitti:

    Enpä tajua, miksi sepustukseni on tänne tuotu. Hetken herahdus.
    Ei rakkauteen tarvi kuulua mitään lisääntymistarvetta.
    Ehkäpä se silloin onkin kaikkein kauneimmillaan.

    Rakkaus ei ole himoa haluta, siihen kuuluu myös antaminen.
    En rakasta autoa, en työtä.
    Rakastan ihmistä. Rakastan läheisyyttä. Rakastan ihmistä, jonka keralla saan elää, olla omillani, tunnetta saada olla itseni, saaden suoda toiselle sitä samaa.

    Hienon keskustelun sun sanat ovat saaneet aikaiseksi :)

    Meillä on vaan eri näkemykset ehkä siitä, mitä rakkaus sisältää. Tuo on sun tapasi, ja kaunis ja taatusti hyvä juuri sinua varten. Tuli melkein sellainen tunne itselleni, että olenpas materialistinen :))) se ei ollut tarkoitus joten selvennän.

    Luulen että jokaisen sisällä on sitä rakkautta. Se on kuin energiaa, tunnetilaa. Jos ei ole miestä/naista rinnalla ketä rakastaa, se ei tarkoita sitä että pitäisi viettää rakkaudetonta elämää. Tai on heitäkin, paljonkin ihmisiä jotka vaeltavat elämän läpi etsien sitä kohdetta. Yksinäisiä sieluja, jotka ovat ihan koska eivät osaa kanavoida rakkautensa mihinkään. Onkohan sellainen elämä onnellista? En usko. Ja uskon kuitenkin että meillä on vain tämä yksi elämä, josta pitää nauttia.

    Minulla ei ole miestä johon tuhlata rakkautta. Ei se minua haittaa. Tuhlaan sen lapsiin, talooni, josta olen niin valtavan kiitollinen. Rusinan kokoisesta autostakin olen kiitollinen, joten tuhlaan siihenkin rakkautta. Kotieläimiä, lintuja, puutarhaa.... Kun hoivaan näitä mun hellyyden kohteita, työtkään ei tunnu raskailta tai vastenmielisiltä. Teen ne ilolla.

    Ja lisäksi, on niin helvetinanteeksi helpompaa rakastaa vaikka autoa kuin ihmistä :)))

    Se fyysinen puoli rakkaudessa, niin..... ehkä sä vaan et ole koskaan kohdannut vertaisesi siinä asiassa.

    Äänestä

  • hmpf kirjoitti:

    Hienon keskustelun sun sanat ovat saaneet aikaiseksi :)

    Meillä on vaan eri näkemykset ehkä siitä, mitä rakkaus sisältää. Tuo on sun tapasi, ja kaunis ja taatusti hyvä juuri sinua varten. Tuli melkein sellainen tunne itselleni, että olenpas materialistinen :))) se ei ollut tarkoitus joten selvennän.

    Luulen että jokaisen sisällä on sitä rakkautta. Se on kuin energiaa, tunnetilaa. Jos ei ole miestä/naista rinnalla ketä rakastaa, se ei tarkoita sitä että pitäisi viettää rakkaudetonta elämää. Tai on heitäkin, paljonkin ihmisiä jotka vaeltavat elämän läpi etsien sitä kohdetta. Yksinäisiä sieluja, jotka ovat ihan koska eivät osaa kanavoida rakkautensa mihinkään. Onkohan sellainen elämä onnellista? En usko. Ja uskon kuitenkin että meillä on vain tämä yksi elämä, josta pitää nauttia.

    Minulla ei ole miestä johon tuhlata rakkautta. Ei se minua haittaa. Tuhlaan sen lapsiin, talooni, josta olen niin valtavan kiitollinen. Rusinan kokoisesta autostakin olen kiitollinen, joten tuhlaan siihenkin rakkautta. Kotieläimiä, lintuja, puutarhaa.... Kun hoivaan näitä mun hellyyden kohteita, työtkään ei tunnu raskailta tai vastenmielisiltä. Teen ne ilolla.

    Ja lisäksi, on niin helvetinanteeksi helpompaa rakastaa vaikka autoa kuin ihmistä :)))

    Se fyysinen puoli rakkaudessa, niin..... ehkä sä vaan et ole koskaan kohdannut vertaisesi siinä asiassa.

    Viimeinen lauseesi puhalsi yli ymmärrykseni.
    Itse kyllä koen eläväni aivan normaalia, jos sellaista on, avioelämää, johon kuuluu niin psyykkinen kuin fyysinenkin läheisyys.
    Mistä puhut, ei jummarra.

    "Rakkaus ei ole himoa haluta, siihen kuuluu myös antaminen."
    Tuo olisi pitänyt kuulua: Rakkaus ei ole vain....

    Kiitän kiittäjää! :))

    Äänestä

Taisi Hjallis houkutella Hynysen pehmentämään julkisuuskuvaansa.
Paljon sammakoita suullaan ja tekstillään päästelleenä Hynynen on luonut itsestään melko vastenmielisenkin kuvan.

Leikkisovinismiin ja alapäätyyliin kyllästyy kuka tahansa...

Nythän "Hyny" näytti sen rakastuneen ja ujonkin puolensa...hyvä niin!

Äänestä
  • Minusta oli lievästi kiusallista, kun Hjallis yritti ja yritti saada Hynynen sanomaan jotain. Hynynen taas oli tosiaan ujon tuntuinen, vähän kuin ekarakastunut pikkupoika.
    Vaikka toki sanavalmis muuten onkin.

    Muinoin muistan sattumalta katsoneeni Maikkarin yöchattia, jossa Hynynen oli vieraana. ;))

    Äänestä

silläkös aina uusi haetaan, kun huuma haihtuu...

Äänestä
  • Joku etsii elämänsä, toinen löytää rakkaimpansa.

    Äänestä

Mistä muuten johtuu, että 60 miehet ovat alkaneet joukolla avautumaan lehdissä ja TV:ssä tunteistaan, rakkaudesta ja naisen kaipuustaan.Joku uusi muotijuttu, varmaankin. Samanikäiset naiset eivät moista harrasta, ainakaan julkisesti. Ovatko naiset tässäkin asiassa jotenkin realistisempia,eivätkä ehkä halua enää sitoutua ikäsiinsä tai nuorempii miehiin muutamaa julkkista lukuunottamatta, koska tietävät mitä saavat.Toisaalta 60 miehet saattavat haikailla nuorten naisten perään ja sekin on ihan ok.

Äänestä

nuoret naiset ei tiedä mitään vanhasta miehestä, ulkonäkö voi antaa ihan eri kuvan...

Äänestä

Siksipä olen suuresti ihmetellyt nuorten naisten hinkua pappa eli 55 ikäisten miesten perään.Hyvä, että joku jaksaa heitäkin hoitaa ja hoivata, tulee halvemmaksi yhteiskunnalle.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Fundtsija1 kirjoitti:

"Satuin minäkin katsomaan, enpä ole ohjelmaa ennen katsonutkaan.
Hjallis yritti ja yritti lypsää Hynystä sanoman asiasta edes jotakin. Ei paljon herunut, kovin Hynysen pitää aina olla niin ukkoa, niin ukkoa.
Kai joku sanoisi, että tyypillinen suomalainen mies, ei puhu eikä pussaa.
Romantiikan kertoi olevan pinnassa ainakin riimitellessään.

Korhosella kirjailijana oli oma selvä ja hyvinsanoitettu näkemys asiasta. En tiennyt, että hän on aviossa nykyisin Anna-Leena Härkösen kanssa.
Itse olin eniten samaa mieltä juuri Korhosen kanssa. Enkä pidä niin itsestäänselvyytenä Harkimon asennetta, että liitot eivät kestä. Kaipa senkin jokainen elää ja ajattelee omalla kokemallaan.

Itse uskon rakkauteen. Ensin rakastutaan tulisesti, sitten kai liekki laantuu ikuiseksi lämmöksi kahden onnellisen välillä. Mutta siellä se on ja pysyy. Mikä on rakkaus?
Jostain luin, että rakkaus on kiintymistä. Olkoon vaikka sitä, jos se hyvältä tuntuu."

Tuo kaisu-liisan kirjoitus sanoi kaiken, minkä itse olisi kirjoittanut, hän sanoi sen vain paremmin. Noin siinä kävi. Onneksi.
.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu