Anja Snellman Pääoma

Mä luen parhaillaan Pääomaa, reilu puolet luettuna. Aika alussa tunsin just samoin kuin sinäkin, etten oikein mitään saa tästä kirjasta. Lyhyitä lukuita, hypitään ajassa koko ajan kirjailijaa kymmenen vuotta vanhemman siskon syntymään ja kuolemaan ja aikaan siltä väliltä.
Jotenkin oivalsin, että kirjassa on enemmin kyse siitä, ettemme me ihmiset elä kaikki niin rikasta elämää. Maru oli vammainen ja hänellä oli hyvin pienet piirit. Kuitenkin hän nautti pienistä matkoista, jäätelöstä, piirtämisestä, pienistä arjen asioista.

Luin Sonja O:n nuorena tyttönä ja samanlaista hypähtelevää tekstiä sekin oli. Silloin sitä mainostettiin vuoden sensaatiokirjana. Minä paljon kirjoja lukeneena en oikein ymmästänyt, miksi.
On Snellmanilla ihan hyviäkin kirjoja, josta olen tykännyt. Esim. Lemmikkikaupan tytöt.
Koko tuotantoa en ole lukenut, enintään viisi kirjaa.

En usko, että ne on edes tarkoitettu muiden luettaviksi.

Syysprinssin oikea vaimo lahjakas, kaunis ja upea.

Snellman on kateellinen hänelle. Miten kehtaa kirjoittaa toisen omasta ? Opiskella - kin yrittelee vähän samaan suuntaan, rääpii, aivan pintapuolisesti. Kaikeasta tietää ja tuntee omasta miestään kaikkea. Joka tuutista naama näkyy ja suu puhuu. Itsesensuuri pettänyt.

Snellman kirjoittaa omanäköiskirjoja, päiväkirjoja elämästään ja elämäänsä kuuluneista hahmoista. Äidistä, siskosta, panokavereista. Ei pitäis julkaista kaikkea päiväkirjakamaa. Tirkistelijät tykkää toki.

Ensimmäinen kirja on aina joltain osain oman elämän tilitys. Montako näitä jo on ?

Kaurasen-Snellmanista ovat aiheet loppuneet kauan sitten kun hän ei ole ollut missään töissä, jossa tapaisi erilaisia ihmisiä.

Mutta oli se vaan nuorena nätti.