Epätoivoinen

Leikkaaminen voi auttaa paljonkin asiaa, ainakin oman kokemuksen mukaan! Ja yleensä aina omistajat ollut tyytyväisiä operaation lopputulokseen, jos vähän googlettaa. Meidän koira oli ihan mahdoton, karkasi aina tilaisuuden tullen ja teki yleensä tutun kierroksen naapureiden koirien luona oli niillä juoksut tai ei. Karkasi siis ovenraosta niin kuin hihnastakin. Olin itse vielä lapsi (en kovin pieni enää), kun meille otettiin kaksi labbista. Täysin vastuuttomasti kylläkin, kumpaakaan ei koulutettu ollenkaan, tai joitain temppuja, mutta ei oikeaa tottelevaisuutta. Onneksi molemmat niin hyvä luonteisia, että suurin haaste oli tuo karkailu, mikä johtui kyllä ihan liikunnan puutteesta. Huono omatunto näin aikuisena ja paremmin asioista ymmärtävänä sekä vastuullisena oman koiran omistajana :( Pointtini oli kuitenkin, että kun nuorempi koiruuksista sitten leikattiin, muuttui koira ihan erilaiseksi! Onneksi, ihan koiraa itseäänkin ajatellen. Sen jälkeen saattoi olla aina vapaana pihassa puuhailemassa ilman tarhaan sulkemista. Koira myös otti perheestä ensimmäistä kertaa johtaja-hahmon, jota seurasi ja vahtikin. Mutta koira vaikutti itse paljon rauhallisemmalta ja stressittömämmältä kuin ennen, mikä oli parasta. Monet muutkin puhuvat foorumeilla, että on auttanut nimenomaan yli-innokkuuteen muita ihmisiä ja koiria kohtaan, tekemättä silti koirasta mitenkään apaattista tai tylsämielistä. Koiran persoona ei operaatiossa muutu. Uskon meidän koiramme kohdalla muutoksen olleen niin suuri koska koiraa ei oltu koulutettu eikä se tiennyt selkeää asemaansa perheessä. Myös koiran saama liikunta lisääntyi samalla, samoin kuin liikkumisalue kun koira saattoi olla vapaana. Olipas taas sepustus. :D Älä luovu toivosta, saattaa olla hyvinkin positiivinen yllätys!

Mulla 1v uroslabbis ja ulkoilu oli vähän samanlaista kun kuvailit.Kokenut koiraystäväni auttoi koiran käsittelyssä ohitustilanteissa ja itse huomasin jännittäväni tilanteita johon koirakin reagoi koska aisti jännitykseni.Myös riittävä liikunta ja koiran kanssa harrastaminen helpottaa kummankin elämää.Omalle koiralleni on tullut uhma-ikä eikä se ole enää puistossa kaikkien kaveri.Koiraani ei ole kastroitu ja sen kanssa harrastetaan enkä anna sen lenkillä haistella muita vaikka se haluaisi.Sillä on kuitenkin koirakavereita.Meillä oli myös kyse johtajuudesta ja vaikka labbista pidetään helppona perhekoirana olen minäkin huomannut että ei kaikki aina mene kuin Strömsöössä!

Kokeile reaktiovaljaita tai canny collaria. Kaverin vauhko dobberi rauhoittui sekunneissa kun laitetiin collari päähän. Pääpaino on tietenkin aina aivotyön ym. saamisessa vaan noutajien riippakivi on ihmiset ja ruoka niiden suuri rakkaus :D
Youtubesta kannattaa etsiä impulse control training for dogs ja myös verkkomateriaalina.

Kuonopannalla pitkiä reippaita lenkkejä.Ohitat vieraat koirakot, tutustut vaan sellaisiin joiden kanssa tiedät että tulee juttuun.Ei siis kaikkien kanssa.Lisäksi kouluta perusjuttuja, istu,maahan, sivulle jne päivittäin.
Koulutushetkiin missä muitakin koiria kannnattaa osallistua, joko maksullisiin,tai järjestät vieraita koiria pyytämällä paikalle.
Kunhan jaksat olla periksiantamaton,koirasta kyllä tulee hyvä viellä.
Opeta sisäkäytös myös,koiralle oma "paikka",johon käsket sen rauhoittumaan jos kuljeksii jaloissa.Kun syötte, koira paikalleen,kun vieraat tulee, koira paikalleen.Opetat käskyllä,ja palkitset nameilla.Sitkeys palkitaan, älä anna periksi.Laittaisin koiralle oman pedin lattiatasoon,enkä päästäisi sohville/sängyille.