Olen itse 23-vuotias ja mielestäni suhteellisen itsenäinen, opiskelen ja teen pätkätöitä mahdollisuuksien mukaan.
Kaveripiiriini kuuluu suht samanikäisiä ihmisiä, joista osa on mielestään täysin omavaraisia ja osa ei ole saanut lukion jälkeen edes yhtä työpaikkaa.
Tämä on laittanut miettimään sitä kuinka lapsena minulle kerrottiin, että 20-vuotiaasta eteenpäin ihmisen pitää oppia elämään aikuisten maailmassa: eli otetaan tilanteet vastaan sellaisina kuin ne oikeasti ovat, ei suurennella tai vähätellä omaa kuntoa, tilannetta tai taitoja.
Olen pohtinut kuinka muut ikäiseni kokevat aikuistumisen ja vanhenemisen. Pari hyvää ystävääni kokevat olevansa vanhoja kun taas itse en ole mielestäni juurikaan "aikuistunut" tässä ihmeellisesti sen jälkeen kun täytin 20.
Voiko ihminen olla nuori ja kokea olevansa vanha yhtä aikaa?
Mihin ikään asti saa olla nuori ja kokea epäonnistumisia, ilman että leimataan luuseriksi lopullisesti?
Annetaanko nuorille aikuisille liikaa vapautta ja/tai vastuuta?
En yritä provosoida ketään, haluaisin vain kuulla toisten mielipiteitä näistä asioista.
Kaveripiiriini kuuluu suht samanikäisiä ihmisiä, joista osa on mielestään täysin omavaraisia ja osa ei ole saanut lukion jälkeen edes yhtä työpaikkaa.
Tämä on laittanut miettimään sitä kuinka lapsena minulle kerrottiin, että 20-vuotiaasta eteenpäin ihmisen pitää oppia elämään aikuisten maailmassa: eli otetaan tilanteet vastaan sellaisina kuin ne oikeasti ovat, ei suurennella tai vähätellä omaa kuntoa, tilannetta tai taitoja.
Olen pohtinut kuinka muut ikäiseni kokevat aikuistumisen ja vanhenemisen. Pari hyvää ystävääni kokevat olevansa vanhoja kun taas itse en ole mielestäni juurikaan "aikuistunut" tässä ihmeellisesti sen jälkeen kun täytin 20.
Voiko ihminen olla nuori ja kokea olevansa vanha yhtä aikaa?
Mihin ikään asti saa olla nuori ja kokea epäonnistumisia, ilman että leimataan luuseriksi lopullisesti?
Annetaanko nuorille aikuisille liikaa vapautta ja/tai vastuuta?
En yritä provosoida ketään, haluaisin vain kuulla toisten mielipiteitä näistä asioista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olen 22-vuotias ja myönnän rehellisesti että en ole täysin itsenäinen ja saatan vielä joutua muuttamaan vanhempieni luokse hetkeksi. En voi opiskella kunnolla enkä tehdä töitä tällä hetkellä. Asia sinänsä ristiriitainen siitä että henkisesti kokemus epäitsenäisyydestä johtuu hieman viallisesta suhteesta vanhempiini. Olen siis periaatteessa syrjäytynyt henkisten ongelmien takia. Toivottavasti et kuitenkaan näe mielipiteitäni mitenkään vähempi arvoisena.
""Tämä on laittanut miettimään sitä kuinka lapsena minulle kerrottiin, että 20-vuotiaasta eteenpäin ihmisen pitää oppia elämään aikuisten maailmassa:"""
"""Mihin ikään asti saa olla nuori ja kokea epäonnistumisia, ilman että leimataan luuseriksi lopullisesti?
Annetaanko nuorille aikuisille liikaa vapautta ja/tai vastuuta?""""
Minunkin äitini on aina pälissyt aikuistumisesta, jopa silloin kun minä olin lapsi, ja siksi minä olenkin tässä asemassa - aina on pitänyt olla aikuinen. Minä itse olen kuitenkin sitä mieltä että ihmisellä ei ole mitään maagista ikää jolloin kaikki epäonnistumiset loppuvat ja ihmisestä tulee lähes täydellinen. Ja jos tarkkoja ollaan, virheet ovat osa elämää sekä henkistä kasvua, jota taatusti tapahtuu kaikilla eri tahtia. Johan siinä lakkaisi olemasta ihminen, jos ei tekisi virheitä. Omalla kohdallani tuo vastuu/vapaus juttu on mennyt niin että minulla on elämässäni tähän asti ollut liikaa vastuuta asioista, jotka eivät kuulu minun vastuulleni ja liian vähän vapautta toteuttaa itseäni. Iästa riippumatta minkään asian ei pitäisi mennä niin, vaikka jotkut erehtyvätkin pitämään sellaista asetelmaa aikuisuutena. Olen myös sitä mieltä että vastuuta pitäisi olla vain (parhaimmassa tapauksessa) omien voimavarojen mukaan. Minä olen kyllä itse pettynyt siihen että en ole vielä kunnolla päässyt elämän syrjään kiinni ja saattaisin herkästi pitää itseäni luuserina(jotain sellaista kyllä tunnenkin), mutta en kuitenkaan halua että ryhdyn teeskentelemään olevani jotain muuta ja leikkimään aikuista, jos minusta ei siihen iästä riippumatta ole. Ensin minun pitää paketoida menneisyyteni loppuun, jotta se kulkee minun mukanani ilman että se häiritsee matkaa.
En välttämättä? kuvaa ihmistä jonka vasta kokemusta toivoit, mutta kerron yhden ihmisen, joka kuuluu samaan ikä haarukkaan, kokemuksen elämästä tähän asti. Ja satuin eksymään tänne ihan sattumalta; en tiennyt että täällä oli 22 plus palsta.