Mitä mieltä olette onko tässä toimittu väärin. Nyt edesmennyt isoäitini on nyt saamani perunkirjan ja testamentin ja kauppakirjan mukaan myynyt lahjanomaisesti kolmesta lapsesta kahdelle koko maa ja kiinteistöomaisuutensa 90-luvun puolivälissä. Kolmannelle lapselle on tehty testamentti joka on murtoosa omaisuksien arvosta. Sittemmin kaksi veljeä jotka omaisuudet saivat hakivat lainhuudot kiinteistöihin ja panttasivat ne sitten yhteisen yrityksensa lainojen vakuudeksi. Yritys meni konkurssiin, vain lainat jäivät. Kolmas lapsi (äitini) oli mielenterveysongelmien vuoksi holhouksen alla kun omaisuus myytiin ja testamentti tehtiin. Äitini on myös nyt kuollut ja minä veljeni kanssa joudutaan nyt miettimään kannattaisiko meidän tehdä jotain asialle vai antaa asian olla ?
Perintöpulma
perijä
6297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielipiteeni maallikkona on, että esitelkää paperit oikeine arvoineen asiantuntijalle ennenkuin ryhdytte muihin toimenpiteisiin enojenne suhteen.
Enojenne 90-luvun kaupan yli 25% alihinta on yleensä lahjaa ja se on oletuksena rintaperilliselle ennakkoperintöä, mutta vain ko. kaupan tekoajan arvoilla. Ellei verottaja ole alihintaa lahjana käsitellyt, niin näyttö kaupan sisältämästä lahjan arvosta voi olla hankalaa ja 90-luvun lahjan arvolla ei paljon paikata tämän ajan perinnönjakoa.
Testamentin määräyksistä ja mummolta äidillenne jääneistä varoista riippuen jako voikin kääntyä jopa niin, että nyt testamentilla ohitettujen enojenne 90-luvun arvoilla noteerattava ennakkoperintö ei täytä heidän lakiosiansa ja he voivat vaatia lakiosiensa täydennystä. No, tässä vain jotain miettimisenne tueksi.
Hyvä neuvo, varmaan käydäänkin hakemassa asiantuntijalta apua. Täsmennyksenä edelliseen että kauppahinta oli myös kauppakirjaan merkitty lahjanomaiseksi ja tosiaan murto-osa oikeasta arvosta samoin äidilleni testamentattu osuus. Kauppahintaa ei myöskään luultavasti ole maksettu koska minkäänlaisia kuitteja ei ole olemassa kuin myöskään isoäitini tilillä ei ollut testamenttia vastaavaa summaa.
Se, kannattaako asiassa ylipäätään mitään yrittää, riippuu noiden kahden perillisen varallisuusasemasta. Tyhjästä kun on paha nyhjästä. Turhia kuluja ja lisää pahaa mieltä voi olla ainut anti.
Tarkoituksena on enemmänkin selvittää tilannetta oman mielenrauhan vuoksi.
""Kauppahintaa ei myöskään luultavasti ole maksettu koska minkäänlaisia kuitteja ei ole olemassa kuin myöskään isoäitini tilillä ei ollut testamenttia vastaavaa summaa.""
Lisäyksenä, että kauppakirjan ja testamentin tekstit on hyvä esittää jo alkajaisiksi asiantuntijalle. Kauppasumma kuitataan maksetuksi usein jo kauppakirjassa ja tuo mainintasi lahjakaupasta voi olla oleellinen enojen ennakkoperinnön pöyhimiselle.
Testamentti taas tulee ajankohtaiseksi vasta testaattorin kuollessa ja se pitää asianmukaisesti antaa tiedoksi ja toimeenpanna kymmenen vuoden kuluessa. Testaattorin kuolinaika ja tuo testamentatun summan tilitapahtuman ajankohtaisuus jäi mulle hämäräksi. Testamenttihan on tehoton sellaisen määräyksen osalta, jota ei pesässä enää ole.
"Kolmas lapsi (äitini) oli mielenterveysongelmien vuoksi holhouksen alla kun omaisuus myytiin ja testamentti tehtiin."
Holhouksenalaisuus todennäköisesti puoltaisi enempi sitä, että menettely on ollut lainmukainen kuin että olisi tehty kovin karkeita oikeudenloukkauksia. Jotain vihiä voisi saada näiden veljesten perikunnilta tai sitten jos isovanhemmilla on ollut läheistä sukua, koska tapahtunut epäoikeudenmukaisuus jää helposti elämään ja harvemmin pystytään salaamaan lähipiiriltä täysin.