Hoksasin nyt vasta (!) menneitä siivotessani, että neljänkymmenen vuoden takaiset muistot palaavat aivan tuoreina ja vanhemmat kai jo vähän valikoituneina.
Muistin myös itseni 60-luvun alkupuolen kaikkitietävänä murkkuna, jolle vanhempien maailma oli muinaishistoriaa. Nyt vasta hoksasin, että heille sota-, pula- ja erinäiset muut rankat kokemukset olivatkin aivan tuossa, osana tuoretta muistia.
Auttakoon oivallus siis ottamaan rauhallisesti nykyisten nuorten välillä raivostuttavan arvomaailman. Eiköhän järki ja routa jne.
Muistin myös itseni 60-luvun alkupuolen kaikkitietävänä murkkuna, jolle vanhempien maailma oli muinaishistoriaa. Nyt vasta hoksasin, että heille sota-, pula- ja erinäiset muut rankat kokemukset olivatkin aivan tuossa, osana tuoretta muistia.
Auttakoon oivallus siis ottamaan rauhallisesti nykyisten nuorten välillä raivostuttavan arvomaailman. Eiköhän järki ja routa jne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minullakin meni sukset ristiin väliin molempien vanhempien kanssa. Sitten kun omaa elämää lähti kuljettamaan, eikä jalat enää ruokaillessa olleet vanhempieni pöydän alla. asenteet tulivat sallivimmiksi myös vanhempiani kohtaan.
He saivat kestää vastuun perheestään myös sodan onnettomina vuosina. Isäni tuli sentään fyysisesti vahingoittumattomana sodasta, mutta olihan sota jälkensä jättänyt.
Pitkä aika pois perheen luota, sai pienimmissä muksuissa etäisyyden tuntua. Sodan mielettömyys, sen kaikkinainen turhuus NL-Suomen välillä sota oli turha ja raunioittava. Sodanvastaisuutta se synnytti mielissä.