Olemme eläkkeellä oleva pariskunta. Mieheni on jonkin verran nuorempi, mutta hän on jättäytynyt työelämästä 10 v. ennen eläkeikää, minä työskentelin eläkeikään asti. Töissäollessa se suututti suunnattomasti, kun joka aamu joutui lähtemään väsyksissä töihin, toisen jäädessä kotiin.
Ihmettelen nykyään itseäni, en mitenkään nauti elämästä, aivan kuin kaikki ilo olisi hävinnyt. Olen ajatellut että olenkohan masentunut, en tiedä. Vai onko vanhana tällaista?
Sisimmässäni inhoan miestäni ja ajattelen hänestä koko ajan ikäviä asioita, en kuitenkaan kerro hänelle niitä. Hän on kiivasluonteinen, vaikka käyttääkin rauhoittavia pillereitä, saan miettiä sanomiseni etukäteen, ettei pimahda.
Olen yrittänyt lähteä nuorempana suhteesta, hänen pahoinpitelyidensä vuoksi, mutta tyhmyyksissäni palannut. Seksiä meillä ei enää ole, koska miehellä ei seiso, johtuneeko liiasta alkoholista ja tupakasta, vaikka on molemmista ollut vuoden verran erossa, ei enää ilmeisesti auta.
Käyn voimisteluryhmässä ja kieliäkin käyn opiskelemassa, mutta eivät nekään mitään pidempää iloa tuo.
En kyllä omakotitalossa pärjäisi ilman miestäni, tekee paljon hommia täällä, mutta joskus haaveilen että asuisin yksin jossain ilman tuota ärsyttävää äijää. Joskus myös haaveilen että löytäisin kiltin miehen, mutta se taitaa olla mahdottomuus tällä iällä.
Kertokaa alle seitsemänkymppiset millaista elämänne on, onko se yhtä ankeaa kuin meikäläisellä.
Ihmettelen nykyään itseäni, en mitenkään nauti elämästä, aivan kuin kaikki ilo olisi hävinnyt. Olen ajatellut että olenkohan masentunut, en tiedä. Vai onko vanhana tällaista?
Sisimmässäni inhoan miestäni ja ajattelen hänestä koko ajan ikäviä asioita, en kuitenkaan kerro hänelle niitä. Hän on kiivasluonteinen, vaikka käyttääkin rauhoittavia pillereitä, saan miettiä sanomiseni etukäteen, ettei pimahda.
Olen yrittänyt lähteä nuorempana suhteesta, hänen pahoinpitelyidensä vuoksi, mutta tyhmyyksissäni palannut. Seksiä meillä ei enää ole, koska miehellä ei seiso, johtuneeko liiasta alkoholista ja tupakasta, vaikka on molemmista ollut vuoden verran erossa, ei enää ilmeisesti auta.
Käyn voimisteluryhmässä ja kieliäkin käyn opiskelemassa, mutta eivät nekään mitään pidempää iloa tuo.
En kyllä omakotitalossa pärjäisi ilman miestäni, tekee paljon hommia täällä, mutta joskus haaveilen että asuisin yksin jossain ilman tuota ärsyttävää äijää. Joskus myös haaveilen että löytäisin kiltin miehen, mutta se taitaa olla mahdottomuus tällä iällä.
Kertokaa alle seitsemänkymppiset millaista elämänne on, onko se yhtä ankeaa kuin meikäläisellä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Monenmoisia ovat elämämme.
Omastani olen onnellinen. Meillä kahdella on aina ollut rakkaus-, ystävyys- ja vielä ajanmyötä tukisukkasuhde toisiimme.
Iloa on riittänyt lähes jokaiseen päivään. Ei aina mitään riemunkiljahduksia, keskinäinen huumori löytää monenlaista mukavaa.
Rakkaus ja ajan myötä sen lisäksi saavutettu kaveruus ovat liimanneet meidät yhteen, kuin maamies pellolla lyhteen.
Nyt joku rakkaudeton lausahtaa, että on olemassa läheisriippuvuutta. Itse sanoisin, on läheisrakkautta, johon mahtuu kaikki, mitä elämässä on. Luulisi avo/avioliiton siksi suunnitellunkin.
En tiedä, mistä iloa? Luonnettaan ei voi muuttaa. Jospa hetken helpotus olisi ajatella, kuinka paljon on olemassa, eikä vain sitä, mitä puuttuu?
Teillä tuntuu olevan YYA-avioliitto, kumpikin hyötyy toisestaan, vaikka niinhän se meillä kai lähes kaikilla muillakin on.
.
Luonne ei muutu, vaan piirteet korostuu kun vanhenee.
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa! Olet itse analysoinut tilanteesi ilmeisen objektiivisesti.
Huomioni kiinnittyy pariin asiaan joille ei enää voi tehdä mitään mutta voi harrastaa sitä viisauden nerokkainta muotoa, jälkiviisautta.
Palasit pahoinpitelyistä huolimatta?
Jatkoit työelämässä miehesi eläköitymisstä huolimatta!
Kyllä kai tuo erirytmisyys saattaa vieraannuttaa?
Välittämättä eläkepäivien laadusta miehesi on jatkanut alkon ja tupakan käyttöä!?
Etköhän ole kärsinyt jo riittävästi?
Tee ratkaisusi ja paranna loppuvuosiesi laatua!
Minun hyvän oloni hehkuttaminen tuskin lohduttaa sinua tippaakaan!
kuten edellellinen vastaaja sanoo, niin se että luet miten hyvin toisilla on suhteessa, ehkä vain katkeroittaa sinua.
Neuvoja on vaikea antaa noinkin pitkään suhteeseen kuin teillä on.
Olette hakeneet oman uoman, toivottavasti josakin paikkaa reuna on vielä niin matala että pääsettä kiipeämään uudelle tielle.
Jos kummallakin on halua niin kyllä yhteis sävelen voi löytää, mutta siihen tarvitaan kyllä kumpaakin.
Sanoit että tunnet vastenmielisyyttä miestäsi kohtaan, uskotko itse että voit vielä rakastaa häntä?
Minä otin oman asunnon, en ole viitsinyt erota enää tällä iällä, eikä mieskään ole vaatinut eroa.
Olin säästänyt omasta palkastani sen verran että tämä oli mahdollista.
olen onnellinen, en kaipaa miestä elämääni. Saan tehdä mitä itse haluan, lapset on aikuisia, heistäkään ei ole huolta, pärjäävät hyvin.
Nyt kun olen eläkkeellä voin nukkua kun nukuttaa, syödä mitä haluan silloin kun on nälkä. Ei tarvitse tehdä tiliä tekemisistään.
jos miehesi uhkailee muuttosi jälkeen, hommaa lähestymiskielto.
Nykyään elämä on ollut rauhallista, ei hän ole vuosiin ollut väkivaltainen. Olin ehkä masennuksen syövereissä kun kirjoitin aloituksen.
Kyllä mies minua halailee joskus ja aamusuukonkin antaa aina, onhan miehiä jotka eivät sellaista tee. Oli aikoinaan mustasukkainen, joten siihen liittyi väkivaltaisuutta.
Nykyään on kiva kun ei juo, niitä viinapulloja oli joka paikassa piilossa, alkoholisti oli silloin. En osaa ajatella millaista olisi ollut, jos ei mies olisi juonut koko ikäänsä. Joka viikonloppu piti olla viinaa, ja kun jäi yksin kotiin, se oli oikein ryyppyaikaa. Ihmettelen itseäni miksi katselin sellaista. No sainhan tarpeekseni ja etsin uuden miehen, mutta hänkin joi viinipullon päivässä.
Huh näitä suomalaisia miehiä, ja niitä on paljon samanlaisia.
Palasin takaisin kun huomasin että tuo uusi oli ihan ääliö muutenkin. Kuvitteli että seksi on sitä kun hypätään päälle joka ilta rynkyttämään muutama minuutti, ei tiennyt että naisellekin pitäisi jotain tehdä. Ja sitten vielä itki surkeasti kun lähdin, ei kyllä tuntunut miltään jättää tuollainen luuseri.
Ei taas päätä ei häntää.
"Kuvitteli että seksi on sitä kun hypätään päälle joka ilta rynkyttämään muutama minuutti, ei tiennyt että naisellekin pitäisi jotain tehdä."
Johan tuossa naiselle tehdään jotain, ja joka ilta vielä!? Seksiltä tuo minusta vaikuttaa. Paitsi tuo tavattoman epäseksikäs "rynkyttää" sana, mutta sehän onkin sinun sanavalintasi...
Joka ilta muutama minuutti, johan oli melkoinen ori jos 60 noin meidän ikäiseksi!
Kas ettet saanut sanottua hänelle että sinulle pitäisi jotain muutakin tehdä?
Iällä ei ole mitään asiaa kysymyksen kanssa!
Kiltin, kirjoitit että pidät kakkaamisesta ainakin nuorena.